Aadolf Halme
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Artikkeli tarvitsee enemmän viitteitä lähteineen. |
| Aadolf Halme | |
|---|---|
| Luoja(t) | Väinö Linna |
| Näyttelijä(t) |
Kalevi Kahra Heikki Nousiainen |
| Ensi- esiintyminen |
Täällä Pohjantähden alla -romaanit |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aadolf Aleksander Halme |
| Sukupuoli | mies |
| Asuinpaikka | Pentinkulma |
| Suhteet | |
| Puoliso(t) | Emma Halme |
Aadolf Aleksander Halme,[1] kutsumanimeltään Aatu, on kuvitteellinen hahmo Väinö Linnan romaanisarjassa Täällä Pohjantähden alla. Hän työskentelee räätälinä Urjalan Pentinkulman kylässä. Linnan mukaan hahmon merkittävin esikuva oli paikkakunnalla vaikuttanut kansakoulunopettaja Kaarlo Saxman.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halme oli alun perin orpo huutolaispoika, josta kuitenkin sijoitustalon emäntä piti huolta. Nuori Aatu oli kätevin passaripoika aikoihin ja oppi kutomaan sukkaakin, vähät naureskelusta välittäen. Emäntä keksikin toimittaa pojan räätälin oppiin, jossa menestys odotti; aikaa tosin kului vuosia ja kiertomatka mestarilta toiselle oli joskus rankka. Halme kohosi tavallista tietä oppipojasta kisälliksi ja lopulta mestariksi. Lisäksi hän keräsi kaiken mahdollisen tiedon kirjoista ja ilmaisista yleissivistävistä luennoista.[3] Vähään tyytyvänä hän säästi niukat tulonsa tarkkaan – jopa niin tarkkaan, että hänen kuolemansa jälkeen tarpeettomina myytyjen räätälintyökalujen joukossa oli kaksi ompelukonetta.
Räätälimestarina ja säästöineen hän palasi kotikylään mennäkseen naimisiin kylän pitojenlaittajan Emman kanssa, joka rakasti häntä ja kunnioitti miehensä oppineisuutta. Halmeet rakensivat talon Kylä-Pentiltä ostetulle tontille, mutta jäivät lapsettomiksi. Halme ottikin sittemmin Leppäsen Valentin kasvattipojakseen. Räätäliä Valentista ei tullut, mutta hänen luonteeseensa vaikutti voimakkaasti Halmeen ajatusmaailma ja käytös.
Halme on ruumiiltaan heikompi kuin monet muut Pentinkulman asukkaat eikä muutenkaan sovellu tekemään raskasta työtä. Niinpä Otto Kivivuori, joka johtaa Koskelan uuden pärekaton naulaustalkoita, komentaakin Halmeen tekemään pärekimppuja köyteen ”kun on oppinut solmujakin tekemään”.[4]
Pentinkulmalla Halmetta pidetään herrasmiehenä. Moni porvarillista ajattelutapaa edustava henkilö suhtautuu häneen aluksi mielenkiinnolla, mutta perehdyttyään sosialismiin hänestä tulee monen porvarin vihamies.
Halme ajaa sivistyneenä ihmisenä valistusta myös Pentinkulmalle ja osallistuu kansakoulun perustamiseen. Koulun rakennustöissä hän tutustuu sosialisti Hellbergiin, joka saa Halmeenkin lukemaan sosialistisia kirjoituksia. Halmeen sosialismi kehittyy kuitenkin varsin idealistiseksi (eritoten hänen tutustuttuaan teosofiaan), kun taas Hellberg on käytännönläheisempi. Myöhemmin Halme on mukana vapaapalokunnan perustamisessa, ja palokunnantalo perustetaan paronin vuokraamalle maalle. Pentinkulman työväenyhdistys kokoontuu ensin palokunnantalossa, kunnes paronin närkästys pakottaa yhdistyksen rakentamaan työväentalon.
Halme on mukana perustamassa Pentinkulmalle työväenliikettä. Hän teki työväenyhdistykselle lipunkin, johon Otto Kivivuori puolestaan veisti varren.
Vuoden 1907 eduskuntavaalien alla Halme isännöi agitaattori Eetu Salinin puhetilaisuutta Pentinkulmalla.[5]
Romaanisarjan toisen osan alussa kerrotaan Halmeen vanhentuneen silminnähden ja hänen terveytensä alkaneen horjua. Huonontuneen verenkierron vuoksi hänellä on ajoittaisia huimauskohtauksia ja hänen jalkojaan paleltaa usein. Kyläläisten mielestä tämä johtuu siitä, että hän on ryhtynyt noudattamaan outoa ruokavaliota. Hän on lakannut syömästä lihaa ja keittelee kaikenlaisia itse keksimiään katajanmarja- ja havunneulasjuomia, joilla hän sanoo olevan hyviä vaikutuksia ihmisen henkisiin ja fyysisiin toimintoihin. Halmeen selän takana puhutaankin, että "täällä on kohta männytkin ilman neulasia kun se kaikki riipii".[6]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Halme joutuu neljäksi kuukaudeksi vankeuteen hänen työväenyhdistyksen juhlassa pitämänsä puheen vuoksi. Sensuuri on kiristynyt, ja nimismies on usein lähettänyt poliisin valvomaan julkisia tilaisuuksia. Puheessaan Halme on hyökännyt sotaa ja militarismia vastaan, minkä katsotaan merkinneen arvostelua esivaltaa kohtaan. Nuorempana Halme oli jopa toivonut itselleen vankeustuomiota majesteettirikoksesta, mutta vanhana ja huonovointisena hän ei olisi sitä enää halunnut. Tästä huolimatta hän ottaa tuomionsa vastaan luonteensa mukaan rauhallisesti ja arvokkaasti.[7]
Toiminta sisällissodan aikana ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sosialismin ajatukset leviävät kyläläisten keskuudessa synnyttäen lakkoilua ja väkivaltaisuuksia. Halme vetäytyy sivuun yhdistyksen toiminnasta sen muuttuessa rauhanomaisesta aseelliseksi. Halme kuitenkin palaa yhdistyksen toimintaan sodan aikana velvollisuudentunnosta. Vaikka Halme kannattaa väkivallattomuutta ja vastustaa punaisia ääriaineksia sisällissodan aikana, tuomitsevat valkoiset hänet kuolemaan sodan jälkeen. Pääsyyte on paronin murha, vaikka Halmeella ei ole mitään tekemistä asian kanssa – päinvastoin: selvitellessään tapahtunutta hän vilustuu hengenvaarallisesti ja on oikeudessa kuolemaisillaan keuhkokuumeeseen. Pahin todistaja häntä vastaan on Töyryn emäntä, joka syyttää häntä ”pääkiihottajaks joka kaikki murhat villitsi vaikka kuolemansairas olikin” – emännän sokaisee katkeruus miehensä Kalle Töyryn murhasta, joka oli Uuno Laurilan yksityiskosto.
Kirjan toisessa osassa Halme teloitetaan ampumalla ja hänet haudataan joukkohautaan. Samalla kerralla Halmeen kanssa teloitetaan muiden muassa Kalle Silander, Anton Laurila sekä Aleksi ja Aku Koskela, jotka valkoisten kenttäoikeus on tuominnut kuolemaan.[8]
Halmeen muisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halmeen kuoleman jälkeen hänen leskensä Emma elättää itsensä kyläläisille tekemillään käsitöillä. Häntä ei enää kutsuta taloihin pitojen laittajaksi.[9] Käydessään viimeisen kerran Pentinkulmalla 1920-luvun alkupuolella Hellberg majailee Emman luona.[10] Kun ikääntyneen Emman toimeentulo on 1930-luvun alun pulavuosina vaikeutunut ja hän on alkanut sairastella, Janne Kivivuori järjestää hänelle paikan kunnalliskodissa ja pitää huutokaupan, jossa Halmeelta jäänyt omaisuus myydään. Myytävänä on esimerkiksi suuri kirjasto, jossa on muiden muassa Karl Marxin Pääoma, Eino Leinon Helkavirsiä sekä Leo Tolstoin ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen teoksia. Halmeen talon ostavat Vihtori Kivioja ja hänen poikansa Lauri. Kirjaston itselleen 400 markalla huutanut Vihtori rehvastelee "lukevansa vanhana aikansa kuluksi".[11]
Kun Emma kuolee vähän ennen talvisotaa, kunnallisjärjestö päättää että Emma saisi ne hautajaisjuhlallisuudet, jotka alun perin oli tarkoitettu itse Halmeen osaksi. Näin tehdäänkin, ja muun muassa Akseli Koskela ottaa viimeisen kerran elämässään osaa poliittiseen toimintaan kantaessaan yhtenä kuudesta miehestä Emman arkkua. Puoliksi tahallaan Janne Kivivuori järjestää Emman hautajaiset samalle sunnuntaille, jolloin myös pitäjän mahtimiehiin kuulunut vanha isäntä Artturi Yllö haudataan. Emma siunataan ennen jumalanpalvelusta ja Yllö sen jälkeen. Näihin kaksiin hautajaisiin sisältyy paljon parin vuosikymmenen takaista tunnelatautumaa, vaikka lopulta melko harvat paikkakuntalaiset tulevat sitä ajatelleiksi.[12]
Talvisodan jälkeen, kun joukkohauta siunataan, laskee Janne Kivivuori työväenyhdistyksen seppeleen lisäksi myös henkilökohtaisen seppeleen Halmeelle, joka oli ollut orpopoika ja jolla ei ole omaisia sen enempää pitäjässä kuin muuallakaan.[13]
Elokuvasovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halmetta esittää Edvin Laineen ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Kalevi Kahra. Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Halmetta esittää Heikki Nousiainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla (1. osa). WSOY, 2001 (27. painos).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Linna 2001, s. 41
- ↑ Varpio, Yrjö: Väinö Linnan elämä, s. 161. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-03249-4-9
- ↑ Linna 2001, s. 40–41
- ↑ Linna 2001, s. 28–29
- ↑ Täällä Pohjanbtähden alla 1-2-3, s. 218–226. WSOY, 2009.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 329.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 345.
- ↑ Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 596.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 656.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 755.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 891–893.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 938–939.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 988.