Alfred Olofsson
Alfred Olofsson (29. marraskuuta 1892 Holmön, Ruotsi – 17. syyskuuta 1950) oli suomalainen suojeluskuntaupseeri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui myös länsirintaman taisteluihin saksalaisessa joukko-osastossa. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Ruotsalaisen prikaatin riveissä.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olofssonin äiti oli ruotsalainen Kristina Pettersson. Olofsson kävi kansakoulun ja suoritti asevelvollisuutensa ja kävi aliupseerikoulun Ruotsin armeijan Västerbottenin rykmentissä vuosina 1914–1916. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 3. komppaniaan 21. elokuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Olofsson siirtyi jatkamaan palvelustaan 10. toukokuuta 1917 alkaen saksalaiseen joukko-osastoon (Fösilier-Regiment Königin Victoria von Schweden n:o 34) ja osallistui sen mukana taisteluihin Saksan länsirintamalla Saint-Quentinin seuduilla ja Flanderissa vuonna 1917 sekä Elsassissa talvella vuonna 1918.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olofsson saapui Saksasta sisällissotaa käyvään Suomeen huhtikuussa vuonna 1918 ja liittyi sotamiehenä Ruotsalaiseen prikaatiin riveihin heti Tampereen valloituksen jälkeen. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja oli mukana Ruotsalaisen prikaatin etenemisessä Hämeenlinnaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olofsson astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä Ruotsalaisen prikaatin hajotuksen jälkeen 27. heinäkuuta 1918. Hänet sijoitettiin Valkoisen kaartin rykmentin 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1919 alkaen 2. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 10. heinäkuuta 1919. Olofsson työskenteli varastonhoitajana Medica Oy:n palveluksessa vuosina 1922 - 1939. Siviilitöidensä ohella hän toimi kouluttajana Helsingin suojeluskunnan Oldboys-rykmentissä, missä hän toimi vuodesta 1919 vuoteen 1930 saakka, jonka jälkeen hän toimi kaksi vuotta suojeluskunnan upseeri- ja viestiosaston ampumaupseerina. Olofsson toimi myöhemmin Helsingin suojeluskunnassa vielä talvi- ja jatkosodankin aikana.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.