Antskogin ruukki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antskogin ruukin rakennuksia.

Antskogin ruukki oli noin vuonna 1630 Anskunjoen varrelle perustettu rautaruukki, jonka ympärille syntyi Anskun ruukkiyhdyskunta. Pohjan pitäjästä muodostui vähitellen 1600-luvulla Suomen raudan valmistuksen keskus, kun sinne ja lähiympäristöön perustettiin Ruotsin raudantarpeen tyydyttämiseksi useita ruukkeja. Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta 1600-luvun aikana ja yhteiskunta tarvitsi kipeästi rautatuotteita erityisesti sotaväen tarpeisiin.[1]

Ruukin kultakautta oli 1600-luku. Antskogin ruukin perusti turkulainen suurkauppias ja Suomen rikkain mies Jakob Wolle (Wulff) vuonna 1630. Wolle sai erioikeuden perustaa uuden ruukin kuningas Kustaa II Aadolfin valtakaudena aikana. Antskogin omistusjärjestely oli poikkeuksellinen, koska ruukista ei tullut Ruotsin kruunun omaisuutta. Anstskogin ruukki valmistui vuonna 1632. Ruukin seuraava omistaja oli kauppias Peter Thorwöste, joka toimi aiemmin Wollen kirjanpitäjänä.[2][1]

Tehtaiilja Henrik Johan Kreij oli ruukin omistaja 1700-luvulla.[3]

Ruukki koki uuden kukoistuskauden 1800-luvulla, jolloin siellä tuotettiin kuparia. Ruukin tunnettuja omistajia olivat turkulainen apteekkari John Jacob Julin ja hänen poika Emil Lindsay von Julin. Von Julin myi Antskogin ruukin vuonna 1875 keskittyäkseen Fiskarsin ruukin kehitystyöhön.[3]

Kuparilaitoksen toiminta loppui kuitenkin 1880. Alueella oli jo aiemmin perustettu tekstiiliteollisuutta, ja se toiminta jatkui vuoteen 1959. Tilat myytiin huutokaupassa MAKO Oy:lle. Nykyisin ruukkialueella on asukkaita 120, ja varsinkin kesäaikaan siellä on vilkasta toimintaa.[2]

  1. a b Biografiasampo biografiasampo.fi. Viitattu 6.5.2024.
  2. a b Antskogin historia Web Archive. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 27.7.2019.
  3. a b Retkipaikka: Antskogin ruukki Raaseporissa retkipaikka.fi. Viitattu 6.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.