Ari Koivunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ari Koivunen
Ari Koivunen esiintymässä Amoralin kanssa 2014 yhtyeen 10-vuotisjuhlakonsertissa Virgin Oil`ssa Helsingissä.
Ari Koivunen esiintymässä Amoralin kanssa 2014 yhtyeen 10-vuotisjuhlakonsertissa Virgin Oil`ssa Helsingissä.
Henkilötiedot
Syntynyt7. kesäkuuta 1984 (ikä 40)
Kouvola
Ammatti muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 2007–
Tyylilajit rock, metal
Soittimet rumpusettiView and modify data on Wikidata
Yhtyeet Ari Koivunen, Amoral
Levy-yhtiöt Sony BMG ja Imperial Cassette (Amoral)
Aiheesta muualla
www.arikoivunen.fi

Ari Mikael Koivunen (s. 7. kesäkuuta 1984 Kouvola) on suomalainen heavy metal- ja rocklaulaja. Koivunen oli Amoral-metalliyhtyeen laulaja vuodesta 2008 tammikuuhun 2017, jolloin yhtye lopetti toimintansa.[1][2] Koivusen omaa nimeä kantava yhtye[3] on ollut tauolla vuodesta 2009. Tampereen Musiikkiteatteri Palatsissa hän esiintyi vuosina 2015–2018 sekä Raskasta joulua -kiertueilla vuodesta 2007 vuoteen 2016. Koivunen on kärsinyt vakavasta äänihuulten tulehduksesta vuodesta 2017 lähtien. Vuonna 2022 Koivunen aloitti jälleen kaksi vuotta keskeytyksissä olleet esiintymisensä erilaisilla kokoonpanoilla laulaen ja soittaen rumpuja.[4]

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensikosketuksensa musiikin esittämiseen Ari Koskinen otti noin kuusivuotiaana saatuaan sähköpianon. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti rumpujensoiton soittaen niitä useassa eri kokoonpanossa ennen läpimurtoaan laulajana. Ensimmäisen kitaransa hän hankki 13–14-vuotiaana. Laulamiseen Koivunen tutustui karaoken kautta 18-vuotiaana.[5] Hän voitti karaoken Suomen-mestaruuden vuonna 2005 ja sijoittui samana vuonna kolmanneksi karaoken maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän esiintyi myös Thaimaassa tsunamin uhrien hyväksi järjestetyssä suuressa hyväntekeväisyyskonsertissa 14. joulukuuta 2005.[6]

Idols ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Ari Koivunen nousi julkisuuteen voittamalla Idols-laulukilpailun kolmannen tuotantokauden. Semifinaalissa hän lauloi Billy Joelin kappaleen ”Piano Man” saaden yleisöäänistä 86 prosenttia. Finaalissa Koivunen esitti Sonata Arctican kappaleen ”Full Moon”, Soundgardenin hitin ”Black Hole Sun” (tuomariston valitsemana), Scorpions-balladin ”Still Loving You” sekä kappaleen ”On the Top of the World”, joka oli sävelletty Idols-voittajalle. Koivunen voitti toisen finalistin Anna Abreun saaden 57 prosenttia äänistä. Koivunen toi kilpailun aikana esiin mieltymyksensä hard rock- ja metallimusiikkiin, ja suurin osa hänen tulkitsemistaan kappaleista kuului näihin genreihin. Tästä syystä hän kilpailun jälkeen sai julkisuudessa lempinimen Hevi-Ari.[7]

Ari Koivunen -yhtyeen kokoonpano (2007–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivusen esikoisalbumilla soittivat sessiomuusikot, mutta jo albumin ilmestymistä seuranneissa esiintymisissä mukana oli hänen itse kokoamansa yhtye Ari Koivunen. Toisen albumin ilmestymisen jälkeen kitaristi Luca Gargano ilmoitti jättävänsä yhtyeen ja siirtyvänsä omien musiikillisten projektiensa pariin.[8] Marraskuussa 2008 myös rumpali Mauro Gargano ilmoitti jättävänsä yhtyeen.[9].

Ari Koivunen vuonna 2010.

Jäsenet

  • Luca Gargano – kitara, taustalaulu (2007–2008)
  • Mauro Gargano – rummut (2007–2008)

Fuel For The Fire (2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisalbumi Fuel for the Fire julkaistiin 30. toukokuuta 2007. Se nousi ilmestymisviikollaan Suomen albumilistan kärkisijalle, jolla se pysyi peräkkäin suomalaisalbumille historialliset kaksitoista viikkoa.[10] Ensimmäisenä singlenä julkaistiin kappale ”Hear My Call”, joka sai ensisoittonsa radiokanavilla 11. toukokuuta. Levyn tuottivat Nino Laurenne ja Pasi Heikkilä, ja musiikkia sille tekivät useat tunnetut suomalaiset metallimuusikot.[11] Suomessa albumi myi tuplaplatinaa.[12] Fuel for The Fire julkaistiin myös Japanissa. Koivunen valittiin vuoden 2007 Finnish Metal Expo -tapahtumassa vuoden tulokkaaksi.

Becoming (2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurenteen ja Heikkilän tuottamalle kakkosalbumille Becoming (2008) Ari Koivunen -yhtye äänitti omaa materiaaliaan kuusi kappaletta yhdestätoista. Myös Japanin bonusraita ”Fight Forever” oli yhtyeen tekemä. Levy nousi ilmestymisviikollaan Suomen albumilistan kärkisijalle ja myi kultaa.[13][12] Becoming on julkaistu myös Japanissa ja Saksassa. Becoming-kiertue ulottui Japaniin, jossa Ari Koivunen debytoi toukokuun lopussa 2008. Vuoden 2008 Finnish Metal Awardsissa Koivunen sijoittui viidenneksi vuoden vokalisti -sarjassa.

Sooloura (2007–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2009 lähtien Koivunen on myös esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa, useimmiten duona, ympäri Suomea klubeilla ja yökerhoissa laulaen rock-painotteisia cover-kappaleita. Välillä hän on harjoittanut taitojaan myös rumpalina.

Raskasta Joulua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari Koivunen on osallistunut vuosina 2007–2016 suosituille Raskasta joulua -kiertueille muiden hevilaulajien, kuten Marco Hietalan, Jarkko Aholan ja JP Leppäluodon, kanssa esittäen perinteisiä joululauluja hevityyliin sovitettuna. Raskasta joulua -produktion on tuottanut Erkka Korhonen. 2013 marraskuussa ilmestyi Raskasta joulua -albumi, jolla Koivunen laulaa ”Arkihuolesi kaikki heitä” sekä singlen ”Tulkoon joulu” yhdessä muiden laulajien kanssa. Vuonna 2014 ilmestyi Raskasta joulua 2 -albumi, jolla Koivunen esittää sävelmän ”Ensimmäinen joulu” sekä yhdessä muiden solistien kanssa kappaleen ”Joulu, juhla parahin”[14]. Raskasta joulua on myynyt Suomessa kultaa[15] ja Raskasta joulua 2 platinaa[16]. Vuonna 2015 Koivunen oli mukana Tulkoon joulu – akustisesti -albumilla laulaen siinä ”Sylvian joululaulun”. Koivunen oli mukana myös 12. Raskasta joulua -kiertueella vuonna 2016. Vuonna 2017 Koivunen ei voinut osallistua Raskasta Joulua -kiertueelle äänihuulten tulehduksen takia. Hän laulaa kuitenkin produktion joululevyllä Raskasta joulua IV (2017) kappaleen ”Kun joulu on”.

Suomen musiikkiteatteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari Koivunen on esiintynyt Tampereen musiikkiteatteri Palatsissa keväästä 2015 lähtien. Rockmusikaalissa I Wanna Rock Koivunen on näytellyt rooleja Michael Monroe, Steve Perry ja Axl Rose[17]. Vuoden 2016 alussa sai ensi-iltansa Autiotalossa-musikaali, jossa Koivunen näyttelee Dingon solisti Neumannia.[18]. Syksyllä 2016 sai ensi-iltansa musikaali Let's Dance, joka kertoo David Bowiesta. Ari Koivunen on esittänyt musikaalissa Ziggy Stardustia.[19] 21. tammikuuta 2017 sai ensi-iltansa We Rock! – Heavy Rock Night, jossa Ari Koivunen lauloi muun muassa Dion kappaleita. Musiikkiteatteri Palatsi meni konkurssiin vain kaksi päivää myöhemmin[20], mutta teatterin toiminta jatkui konkurssin jälkeen uudella nimellä Suomen Musiikkiteatteri. Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa 1970-luvun suomirock-musikaali Raparteritaivas, jossa Koivusella oli yksi päärooleista. Musikaalissa hän lauloi muun muassa Kirkan kappaleita.

Powerless Trio ja muut musiikkiprojektit 2017–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Koivunen joutui vähentämään laulamista ja viimein lopettamaan sen kokonaan äänihuulten vakavan tulehduksen takia. Kevättalvella 2018 Koivunen (rummut) teki kotimaan konserttikiertueen Powerless Trio -nimisessä kokoonpanossa yhdessä Marco Hietalan (kitara ja basso) ja JP Leppäluodon (kitara) kanssa. Trio esitti suosikkiklassikkokappaleitaan, pääosin metallimusiikkia, höystettynä stand up -komiikalla. Powerless Trio esiintyi Sauna Classic -festivaaleilla Tampereella heinäkuussa 2018. Vuonna 2018 Koivunen oli rumpalina myös Accordion Attack -nimisessä kokoonpanossa. Vuosina 2018-2019 Ari Koivunen esiintyi JP Leppäluodon kanssa Koivusen toimiessa pääosin rumpalina.[21][22]

Vuodet 2020–2021 Koivunen oli keikkatauolla. Kesällä ja syksyllä 2022 Ari Koivunen (lootarummut ja laulu) teki Marze Salosen (akustinen kitara) kanssa muutaman klubikeikan, nyt taas laulaen hieman madaltuneella äänellä. Kesäkuussa 2022 Inferno-lehti julkaisi artikkelin Ari Koivusesta.[4] Laajassa henkilökohtaisessa haastattelussa Koivunen kertoo elämästään ja tulevaisuuden suunnitelmistaan, joihin biljardin ohella kuuluu myös musiikki.

Amoral (Koivunen 2008–2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Show Your Colors (2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2008 Koivunen liittyi suomalaisen Amoral-metalliyhtyeen laulajaksi. Hän korvasi aiemmin kesällä yhtyeestä eronneen Niko Kalliojärven, joka tunnettiin murinalaulustaan. Koivusen ensimmäinen julkaisu Amoralin riveissä oli single ”Year of The Suckerpunch” tammikuussa 2009, joka edelsi Suomessa toukokuussa ilmestynyttä yhtyeen neljättä albumia Show Your Colors. Rock- ja metallielementtejä hyödyntävä albumi on Amoralin aiempia julkaisuja melodisempi ja se aiheutti paljon huomiota poiketessaan Amoralin death metaliksi luokitellusta tyylistä etenkin metallimusiikkiharrastajien palstoilla niin Suomessa kuin Euroopassa. Show Your Colors on julkaistu myös Isossa-Britanniassa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. Se valittiin vuoden 2009 Finnish Metal Awardsissa viidenneksi parhaaksi kotimaiseksi levyksi ja Ari Koivunen viidenneksi parhaaksi vokalistiksi.

Syksyllä 2009 Amoral kiersi Eurooppaa Amorphiksen lämmittely-yhtyeenä Before the Dawnin kanssa ”Forcing The Europe 2009” -kiertueella useissa Saksan kaupungeissa sekä Ranskassa, Englannissa, Belgiassa, Englannissa, Alankomaissa, Romaniassa, Unkarissa, Bulgariassa, Italiassa, Kreikassa ja Tšekin tasavallassa. Vuoden 2010 Finnish Metal Awardsissa Koivunen valittiin neljänneksi parhaaksi vokalistiksi.

Beneath (2011–12)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2011 Amoral aloitti viidennen albuminsa Beneathin levytykset. Se ilmestyi 26. lokakuuta 2011 (Imperial Cassette). Levyn japanilainen painos ilmestyi 19. lokakuuta 2011 (Marquee/Avalon). Beneath julkaistiin Pohjois-Amerikassa 14. helmikuuta 2012 (The End Records) ja Venäjällä 27. maaliskuuta 2012 (Fono Records). Beneathin ensimmäinen single, hard rock -tyylinen ”Same Difference”, julkaistiin toukokuussa 2011. Toinen ennakkojulkaistu kappale levyltä oli ”(Wont Go) Home”, jossa kuultiin Koivusen ensimmäiset levytetyt murinaosuudet. Toinen single ”Silhouette” sai ensisoittonsa Radio Rockin Iltavuorossa lokakuussa 2011. Kahdesta albumin kappaleesta, "Silhouettesta" ja "Wrapped In Barbwiresta", on tehty musiikkivideo. Beneath valittiin vuoden 2011 Finnish Metal Awardsissa neljänneksi parhaaksi kotimaiseksi levyksi ja Koivunen neljänneksi parhaaksi vokalistiksi.

Vuoden 2012 maaliskuussa Koivunen esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa Amoralin tehtyä siellä debyyttinsä SXSW-tapahtumassa Austinissa, Texasissa. Toinen vuoden 2012 debyytti Koivuselle oli Kiinassa, Shanghaissa, jossa Amoral soitti Mao Live Housessa toukokuussa. Aasian matkaan kuului myös esiintyminen Japanissa Finland Fest 2012 Metal Attack -tapahtumassa sekä Nagoyassa Owari Metal -festivaaleilla.

Syksyllä 2012 Amoral teki viiden viikon mittaisen Euroopan-kiertueen Ensiferumin lämmittelyesiintyjänä Profane Omenin kanssa. ”Bearers Of The Sword 2012” -kiertue esiintyi Alankomaissa, Belgiassa, Englannissa, Irlannissa, Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa, Unkarissa, Espanjassa, Italiassa, Puolassa, Tšekin tasavallassa, Sloveniassa, Kroatiassa, Norjassa ja Ruotsissa.[23]

Fallen Leaves & Dead Sparrows (2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amoralin kuudennen albumin Fallen Leaves & Dead Sparrows äänitykset alkoivat maaliskuun alussa 2013.[24] Albumi julkaistiin Suomessa ja samalla digitaalisessa muodossa maailmanlaajuisesti helmikuussa 2014. Maaliskuussa se julkaistiin myös muulla Euroopassa. Albumin tuotti Ben Varon. Koivusen lauluosuuksien tuotannosta vastasi Marco Hietala Tarot- ja Nightwish-yhtyeistä. Fallen Leaves & Dead Sparrows on konseptialbumi, jossa kahdeksan kappaletta kuljettaa eteenpäin koko levyn mittaista tarinaa. Sekä taidokas soitto ja laulu että albumin progressiivinen monisäikeinen metalli ovat saaneet erittäin hyvää palautetta metalli- ja rocklehdistössä niin kotimaassa kuin ulkomailla[25]. Muun muassa Ruotsin johtava metalli- ja rocklehti Sweden Rock Magazine kuvaili albumia vuosisadan metallijulkaisuksi.

Levyltä on julkaistu kaksi singleä: koko albumin musiikillisen skaalan sisältävä "If Not Here, Where?" ja suoraviivaisempi "No Familiar Faces". Maaliskuussa 2014 julkaistiin albumilta video "Blueprints" ja elokuussa 2014 video kappaleesta "Prolong A Stay".

Ari Koivunen ja Ben Varon /Amoral Pekingissä 2013.

Amoral esiintyi keväällä 2013 Filippiineillä Pulp Summer Slam -festivaaleilla ja Kiinassa Pekingin ja Shanghain Midi-festivaaleilla.

Amoral juhli 28. maaliskuuta 2014 ensimmäisen äänitteensä Wound Creationsin 10-vuotisjuhlaa yhdessä Profane Omenin ja MyGrainin kanssa, joilla myös oli juhlavuosi. Juhlan kunniaksi bändi julkaisi konserttitaltioinnin joka on katsottavissa YouTubessa. Yhtye esiintyi Tuska-metallifestivaaleilla Helsingissä 28. kesäkuuta 2014 ja kiersi Eurooppaa Dark Tranquillityn kanssa marraskuussa 2014.[26]

In Sequence (2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amoral aloitti 7. albuminsa In Sequence työstämisen keväällä 2014. Levy jatkoi edeltäjänsä progressiivista linjaa, mutta raskaampana. Albumilla kuullaan uutta kokeilua, uusia instrumentteja ja myös vierailevia muusikoita.[27] Vierailijoina levyllä kuullaan Teho Majamäkeä, Indican laulajaa Jonsua sekä Amine Benotmanea ranskalaisesta Acyl-yhtyeestä. Maailmanlaajuisesti 5. helmikuuta 2016 ja Japanissa 29. tammikuuta 2016 ilmestyneeltä albumilta julkaistiin ensimmäinen single "Rude Awakening" YouTubessa marraskuussa 2015 ja toinen single "The Next One To Go" tammikuussa 2016. Molemmilla kappaleilla kuullaan kolmea kitaraa ja jälkimmäisellä myös vintage-henkistä mellotronia. Albumin säveltänyt Ben Varon kertoi saksalaisen metallisivun Negatief.de haastattelussa linjastaan käyttää Ari Koivusen vokaaleja läpi albumin täysin puhtaina Niko Kalliojärven örinöiden toimiessa kontrastina aika ajoin.

Amoral ilmoitti marraskuussa 2015 keikkailevansa laajasti Suomessa keväällä 2016.[28]

26. heinäkuuta 2016 Amoral tiedotti lopettavansa toimintansa vuoden 2017 alussa. Syyksi yhtye ilmoitti jäsentensä jatkuvasti ristiin menevät aikataulut ja sen että kaikki jäsenet eivät kykene enää osallistumaan toimintaan täysillä. Syksyllä 2016 yhtye keikkaili vielä Suomessa Niko Kalliojärvi vokaaleissa esittäen varhaista ensimmäisen kolmen levyn tuotantoaan. Amoral soitti jäähyväiskeikkansa Tavastia-klubilla Helsingissä 5. tammikuuta 2017. Tällöin mukana olivat kaikki yhtyeen jäsenet kahdenkymmenen vuoden ajalta.[2][29] Erityisen mieleenpainuvaksi on keikka-arvioissa[30][31] kuvailtu Amoralin viimeisen albumin In Sequencen balladin "Sounds of Homen" esitystä. Kappale esitettiin jäähyväiskonsertissa ensimmäisen kerran. Ari Koivusen stemmoina lauloivat Tommy Tuovinen, Janne Saksa sekä Ben Varon. Varon soitti myös kitaraa ja Masi Hukari saksofonisoolot.

Amoralin viimeinen kokoonpano 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Koivunen (2008–2017) – laulu, örinä
  • Niko Kalliojärvi (2002–2008, 2015–2017) – kitara, örinä
  • Ben Varon (1997–2017) – kitara, sävellys, sanoitus
  • Masi Hukari (2010–2017) – kitara, koskettimet, sävellys
  • Juhana Karlsson (1997–2017) – rummut
  • Pekka Johansson (2007–2017) – basso

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunen on innokas pokerin ja dartsin harrastaja. Hän osallistui Pokeritähti 2008 -ohjelmaan, mutta jäi täpärästi finaalipöydästä. Hän harrastaa aktiivisesti Nintendo-pelejä sekä -konsoleita ja on julkaissut niistä myös arvosteluja. Skeittauksen ohella Koivunen mainitsee harrastuksekseen myös frisbeegolfin. Biljardia hän pelaa kilpailutasolla.[4] Koivunen on kertonut olleensa alkoholisti jo joitain vuosia ennen Idols-voittoaan, mutta lopettaneensa juomisen joulukuussa 2009.[32]

Ari Koivunen on mukana kilpailijana Farmi Suomi -televisio-ohjelmassa, joka kuvataan Pieksämäellä elokuussa 2024.

Arilla on nykyään oma frisbeegolfiin liittyvä YouTube-kanava[33][34].

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari Koivunen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit
Singlet
Musiikkivideot
  • ”Hear My Call” (2007)
  • ”Angels Are Calling” (2007)
  • ”Give Me a Reason” (2008)
  • ”Tears Keep Falling” (2008)

Amoral

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit
Singlet
Musiikkivideot
  • ”Gave Up Easy ” (2009)
  • ”Year of the Suckerpunch” (2009)
  • ”Silhouette” (2011)
  • ”Wrapped In Barbwire” (2012)
  • ”Blueprints” (2014)
  • ”Prolong A Stay” (2014)
  • ”Rude Awakening” (2015)

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkivideot

Raskasta joulua
  • ”Tulkoon joulu” (2013)
  • ”Joulu, juhla parahin” (2014)
  • ”Sylvian joululaulu” (2015)

Singlet

Idols kappale voittajalle
  • On the Top of the World (2007)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ari Koivunen Amoralin laulajaksi Iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2008.
  2. ↑ a b 26.07.2016 Amoral uutisoi Facebook- sivuillaan amoralweb.com. Viitattu 26.07.2016.
  3. ↑ Ari Koivunen – bändin biografia Arikoivunen.fi. Arkistoitu 15.8.2009. Viitattu 2.7.2009.
  4. ↑ a b c Infernon haastattelu 6-2022 inferno.fi. Viitattu 7.12.2022.
  5. ↑ Arin Biographia AllMusic.com. Viitattu 10.3.2018.
  6. ↑ Konsertti tsunamin uhrien hyväksi Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 8.12.2022.
  7. ↑ Idols-tähti Ari Koivunen avautui vuosien jälkeen – ”Siinä elämäntilanteessa voitto oli aika vastenmielinen kokemus” Ilta-Sanomat. 7.8.2017. Viitattu 8.8.2017.
  8. ↑ Luca lopettaa, kiitos ja kumarrus Arikoivunen.fi. Viitattu 6.7.2008.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Mauro Gargano jättää bändin Arikoivunen.fi. Arkistoitu 16.12.2008. Viitattu 26.11.2008.
  10. ↑ Ari Koivunen: Fuel For The Fire Musiikkituottajat ry.
  11. ↑ Ari Koivusen single ensisoitossa perjantaina 11.5. Sony BMG. Arkistoitu 24.5.2007. Viitattu 9.5.2007.
  12. ↑ a b Kultalevyhaku Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 25.11.2008.
  13. ↑ Ari Koivunen: Becoming Musiikkituottajat ry.
  14. ↑ Raskasta joulua : Raskasta Joulua 2
  15. ↑ Nämä kaikki kotimaiset artistit saivat kulta- ja platinalevyjä vuonna 2013 – kurkkaa lista
  16. ↑ RASKASTA JOULUA 2 ON MYYNYT PLATINAA (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194933568816/artikkeli/idolsvoittaja+ari+koivunen+rockmusikaalin+tahtena+katso+video.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ 23.1.2017 Aamulehti uutisoi Musiikkiteatteri Palatsin konkurssista aamulehti.fi. Viitattu 27.1.2017.[vanhentunut linkki]
  21. ↑ JP Leppäluoto dragonwhite.com. Arkistoitu 24.4.2019. Viitattu 24.4.2019.
  22. ↑ Accordion Attack - Tietoja facebook.com. Viitattu 24.4.2019.
  23. ↑ Euroopan kiertue 2012 Amoral. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 12.6 2012.
  24. ↑ vuoden 2013 suunnitelmia (Arkistoitu – Internet Archive), Amoralin kotisivut 16.12.2012.
  25. ↑ Fallen Leaves & Dead Sparrows levyarvosteluja Amoral Street Team Official. Arkistoitu 8.2.2015. Viitattu 12.04.2014.
  26. ↑ Amoral Euroopan kiertueelle 2014 www.amoralweb.com. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 19.07.2014.
  27. ↑ Ben Varonin haastattelu 1-2014 Imperiumi.net. Viitattu 12.04.2014.
  28. ↑ Amoral uutisoi In Sequence albumista ja kevään 2016 keikoista amoralweb.com. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 27.11.2015.
  29. ↑ 26.07.2016 Amoral uutisoi kotisivuillaan amoralweb.com. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 26.07.2016.
  30. ↑ 5.1.2017 Imperiumin raportti jäähyväiskeikasta imperiumi.net. Viitattu 26.01.2017.
  31. ↑ 12.1.2017 Musicalypsen raportti jäähyväiskeikasta musicalypse.net. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 26.01.2017.
  32. ↑ Hartikainen, Ville: Idolsin voittanut Ari Koivunen katui kilpailuun osallistumistaan monta kertaa – ”En vain kehdannut lopettaa” HS.fi. 5.6.2024. Viitattu 6.6.2024.
  33. ↑ Idols-hevari Ari Koivunen vaihtoi lajia seiska.fi. 23.7.2023. Viitattu 14.10.2024.
  34. ↑ Tältä Ari Koivunen näyttää nyt – Idols-voittajan ääni on nykyään dramaattisesti erilainen iltalehti.fi. 2.9.2023. Viitattu 14.10.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ari Koivunen.
Idols
Kaudet

1. kausi · 2. kausi · 3. kausi · 4. kausi · 5. kausi · 6. kausi · 7. kausi · 8. kausi · 9. kausi

Juontajat

Heikki Paasonen (2003–2005, 2008–2013) · Ellen Jokikunnas (2003–2008) · Jani Toivola (2007–2008) · Niina Backman (2011–2012) · Juuso Mäkilähde (2017–2018) · Anni Hautala (2017–2018)

Tuomarit

Jone Nikula (2003–2013, 2018) · Asko Kallonen (2003–2004, 2007) · Hannu Korkeamäki (2003–2004, 2008) · Nanna Mikkonen (2003–2004) · Nina Tapio (2005–2011) · Jarkko Valtee (2005) · Kim Kuusi (2005) · Patric Sarin (2008) · Sami Pitkämö (2011) · Laura Voutilainen (2012) · Tommi Liimatainen (2012) · Sini Sabotage (2013) · Jussi 69 (2013) · Lauri Ylönen (2013) · Antti Tuisku (2017) · Erin (2017) · Jurek Reunamäki (2017) · Elastinen (2018) · Jannika B (2018) · Maija Vilkkumaa (2018)

Voittajat

Hanna Pakarinen · Ilkka Jääskeläinen · Ari Koivunen · Koop Arponen · Martti Saarinen · Diandra Flores · Mitra Kaislaranta · Anniina Timonen · Patrik Blomberg

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ari_Koivunen&oldid=22787390”