August Bebel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
August Bebel (1898)
Nainen ja sosialismi -teoksen käänsi suomeksi Yrjö Sirola (2. painos 1907).

Ferdinand August Bebel (22. helmikuuta 1840 Deutz, Preussi – 13. elokuuta 1913 Passugg, Churwalden, Graubünden, Sveitsi)[1] oli saksalainen sosialistinen poliitikko, valtiopäivämies ja yksi Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen perustajista.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bebel varttui Wetzlarissa. Hän kouluttautui sorvaajaksi ja asettui vuonna 1860 Leipzigiin. Siellä Bebel aloitti poliittisen toimintansa ja vaikutti liberaalidemokraattisissa työväen ja käsityöläisten yhdistyksissä ennen kuin omaksui 1860-luvulla marxilaisen maailmankatsomuksen. Hän toimi vuosikymmeniä läheisessä yhteistyössä Wilhelm Liebknechtin kanssa. Yhdessä he perustivat vuonna 1869 sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (Sozialdemokratische Arbeiterpartei, SDAP).[1]

Vuonna 1875 pidetyssä Gothan kongressissa puolue yhdistyi Ferdinand Lassallen perustaman yleissaksalaisen työväenyhdistyksen kanssa Saksan sosialistiseksi työväenpuolueeksi (Sozialistische Arbeiterpartei Deutschlands, SAPD). Bebelistä tuli puolueen keskeinen vaikuttaja. Varsinkin niin sanotun sosialistilain voimassaoloaikana hän organisoi taitavasti illegaalia puoluetyötä ja keräsi rahaa vainoamisen kohteiksi joutuneille puoluetovereilleen. Saksan valtakunnankanslerin Otto von Bismarckin aloitteesta vuonna 1878 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli estää kaikki sosiaalidemokraattinen järjestö- ja julkaisutoiminta, kumottiin vuonna 1890. Tämän jälkeen puolue muutti nimensä Saksan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD). Bebel valittiin toiseksi puolueen kahdesta puheenjohtajasta, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti, vuoteen 1913.

Vuosina 1872–1875 Bebel kärsi vankeusrangaistuksen saatuaan Liebknechtin kanssa Pariisin kommuunia tukevien lausuntojen vuoksi syytteen valtiopetoksesta, Bebel lisäksi syytteen majesteettirikoksesta. Bebel oli tullut tunnetuksi myös voimakkaasta kritiikistä bismarckilaista sotapolitiikkaa kohtaan. Vankeusajan hän hyödynsi opiskeluun ja tutkimukseen aloittaen teoksensa Nainen ja sosialismi (Die Frau und Sozialismus) kirjoittamisen. Vuonna 1879 ilmestyneessä pamfletissa hän vaati naisen ja miehen täydellistä, niin taloudellis-ammatillista kuin poliittista tasa-arvoisuutta, mutta uskoi sen toteutumisen olevan mahdollista vain tulevassa sosialistisessa yhteiskunnassa. Teos saavutti valtavan suosion kymmenine painoksineen ja se käännettiin useille kielille (suomeksi vuonna 1904 nimellä Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys). Monissa näkemyksissään Bebel osoittautui aikaansa edellä olevaksi visionääriksi.

1870-luvulta elämänsä loppuvuosiin asti Bebel oli puolueensa edustaja Saksan keisarikunnan valtiopäivillä (Reichstag). Sosiaalidemokraattinen parlamentaarikkoryhmä kasvoi vaali vaalilta ja oli vuoden 1912 vaalien jälkeen valtiopäivien suurin (34,8 prosenttia äänistä ja 110 edustajaa). Bebel oli ryhmän kiistaton johtohahmo, joka taitavana puhujana hyökkäsi muun muassa keisarikunnan Lounais-Afrikassa toteuttamaa brutaalia siirtomaapolitiikkaa vastaan, kritisoi jatkuvasti maansa asevarustelua, keräsi todistusaineistoa sotilaiden epäinhimillisestä simputuksesta armeijassa ja vastusti valtakunnan itäosissa toteutettua saksalaistamispolitiikkaa. Viimeisessä valtiopäiväpuheessaan toisen Marokon kriisin aikana vuonna 1911 hän ennusti Euroopan ajautuvan miljoonia ihmisuhreja vaativaan verilöylyyn.lähde?

Elämänsä loppuvuosina Bebel joutui sovittelemaan puolueen kahden suuntauksen, reformistisen ja vallankumoukseen tähtäävän siiven, välisiä kiistoja. Arvovaltansa ansiosta hän onnistui pitämään puolueen koossa. Bebel kuoli parantolassa Churwaldenissa, Sveitsissä vuonna 1913. Berliinissä on hänen mukaansa nimetty Bebelplatz. Hampurissa on hänen mukaansa nimetty koirapuisto Hundewiese August-Bebel-Park[2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bebel, August, s. 683-684. (Teoksessa: Neue deutsche Biographie, Erster Band) Berlin: Herausgegeben von der historischen Kommission bei der Bayerischen Akademie der Wissenschaften, 1953.
  • Taddey, Gerhard (toim.): Bebel, August, s. 103-104. (Teoksessa: Lexikon der deutschen Geschichte: Ereignisse, Institutionen, Personen, 3. Ausg.) Suttgart: Alfred Kröner Verlag, 1998.
  • Voionmaa, Väinö (toim.): Sosialidemokratian vuosisata, II osa. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1909.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Matthias, Erich: August Bebel Britannica.com. Viitattu 9.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Hundeauslaufzonen im Bezirk Hamburg-Mitte Hansestadt Hamburg. Viitattu 6.6.2024. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=August_Bebel&oldid=22579745”