Autourheilu
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: vanhentunutta tietoa varsinkin ralliosiossa |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: heikosti lähteistetty artikkeli urheilulajista, joka on kuitenkin laajalti dokumentoitu. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Autourheilu on moottoriurheilun muoto, jossa kilpaillaan autoilla ajamisessa.[1] Se on levinnyt maailmanlaajuiseksi kilpailutoiminnaksi eri lajeissa, luokissa ja sarjoissa.
Kilpailijat ja autot jaetaan tyypillisesti eri luokkiin ja ryhmiin suorituskyvyn ja kokemuksen perusteella. Kansainvälinen autoliitto pitää luetteloa kansainvälisellä tasolla hyväksytyistä autoista ja kilpailijoista. Tietyissä sarjoissa voidaan vaatia eri tasoista kokemusta kilpailijalta (ks. superlisenssi).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autojen käyttäminen kilpailutarkoituksissa alkoi miltei heti sen jälkeen, kun autoja oli saatavilla laajemmin vuonna 1896. 1900-luvun alussa kilpailutoiminta laajeni kattamaan monia maita. Suomen ensimmäiset nopeuskilpailut ajettiin Viipurissa, Papulanlahden jäällä 1910.
Jo vuonna 1907 autoissa alettiin käyttää kansallisia värejä, joka on säilynyt ilmiönä vielä nykyäänkin. Esimerkiksi italialaiset tallit esiintyvät perinteisesti punaisessa värissä, ranskalaiset sinisessä ja britit British Racing green -vihreässä. Näin katsojat pystyvät erottamaan helpommin eri maista lähtöisin olevat kilpailijat ja tiimit. Nykyisen urheilumarkkinoinnin puitteissa autot tunnistetaan kuitenkin yhä useammin globaalien sponsoreidensa väreistä.
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosien varrella autourheiluun on kehittynyt monia eri lajeja, joilla on omat lajikohtaiset sääntönsä.
Autosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autosuunnistuksessa vaaditaan kuljettajalta hyvää autonkäsittelytaitoa vaihtelevissa maastoissa ja kartturilta nopeaa ja tarkkaa kartanlukutaitoa sekä erilaisten karttojen hahmottamista.
Crosskart
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crosskart on kevyt putkirunkoinen auto, joka kiihtyy nollasta sataan muutamassa sekunnissa. Laji on suosittu kaikissa Pohjoismaissa ja tällä hetkellä crosskart on nopein radoilla ajettava kulkuneuvo.
Crosskarteilla ajetaan talvisin jäällä ja kesäisin kilpaillaan rallicrossin muodossa. Luokkina on Mini-, 85cc-, 125cc-, ja Xtrem luokan autot. Lisäksi kesäisin ajetaan KRC1- ja KRC2-luokkia.[2]
Drag racing
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Drag racingissa eli kiihdytysurheilussa autoja ja moottoripyöriä kehitellään niin, että ne selviävät seisovasta lähdöstä 1/4 mailin (joissain erityisoloissa 1/8 mailin tai 1000 jalkaa) eli runsaan 400 metrin suorasta radasta maaliin mahdollisimman nopeasti. Top Fuel -ryhmässä, jossa autot toimivat nitrometaanipolttoaineella, saavutetaan nykyään alle 4,5 sekunnin aikoja ja vastaavasti Stock -ryhmässä, jossa autot ovat lähinnä laadultaan viimeisteltyjä vakioautoja kuitenkin ilman äänenvaimentajia, asianmukaisin kisakevennyksin, turvakaarin ja varustettuna sileillä slicks-renkailla, saavutetaan 10–12 sekunnin aikoja. Kilpailussa ajetaan ensimmäisten päivien aikana lajitteluajo eli qualification, jossa saman ryhmän kuljettaja/ajokkiparit laitetaan aikakriteerein (joissain ryhmissä tasoituksia) parhaimmuusjärjestykseen ja finaalipäivänä ajetaan cup-muotoinen pudotuskilpailu (eliminator), jossa esimerkiksi 16:sta parhaan lajitteluajan ajaneet kisaavat pudotuskaaviossa (tikapuu, engl. ladder) järjestyksessä 1 vs 16, 2 vs 15 ja niin edelleen. Pudotuskilpailun eli eliminaattorin voittaja on kisan voittaja ajasta huolimatta (mahdolliset aikatasoitukseton huomioitu lähdössä).
Suomessa lajin kattojärjestö on AKK ja sen lajiseurana FHRA (Finnish Hot Rod Association), joka on pitänyt tarkkoja tilastoja lajin mestareista vuosien varrella.[3]
Lajin suomalaisia sankareita ovat muun muassa Kimmo Rutila, joka ilman teknisiä ongelmia olisi ottanut 1979 ensimmäisen ja tärkeän Modified Standard-mestaruuden ruotsalaisilta Räyskälässä Simo Jorosen virittämällä Plymouth `Cuda 440:lla.
Euroopassa eräs ammattimaisimmista ryhmistä on Pro Stock, jossa saavutetaan 6.5 sekunnin aikoja tarkkaan säädellyin viritys- ja muotoilukeinoin bensiinimoottoreilla. Tomi Laine voitti Pro Stockissa kaksi Euroopan mestaruutta ennen siirtymistään USA:an Crew Chiefiksi. Eräs Tomin manttelinperijöistä on Richard "Nixxon" Sundblom, joka voitti EM-hopeaa tiukassa sarjassa 2008 ja 2009.
Eräs lajin moottoriratkaisu perustuu Chryslerin Hemi 426 -moottoriin, jonka nimi juontaa puolipallon muotoisista palotiloista. Alkuperäinen katumoottorista tuotti 425 hv ja nitrometaanikäyttöinen ahdettu kilpamoottori jopa 8500 hv (Top Fuel).
Top Fuel on Drag Racingin johtava ryhmä, ja FIA:n EM-sarjassa on mukana lukuisa joukko suomalaisia kilpailijoita. Risto "Paha Paavali" Poutiainen ajoi ensimmäisenä 5,0 s suorituksen Motoparkissa ja omaa syyskuussa 2010 ajetun Suomen ennätyksen 4,834 s. 1990-luvulla Anita Mäkelä otti ryhmässä Euroopan mestaruuksia ja sijoittui 2009 come-backin jälkeen 5. sijalle. Myös hänen aviomiehensä Tommi Haapanen on kunnostautunut EM-sarjassa. Top Fuelia vaivaa Euroopassa kisabudjettien pienuus, josta johtuen kaluston toimivuus eliminaattorin viimeisille kierroksille saakka on arpapeliä. Santa Podissa on voittanut Jari Halinen. Lisäksi eräässä vaiheessa Suomen nopeinta aikaa on pitänyt mäkihyppääjänä laajemmin tunnettu Janne Ahonen, joka myös on kilpaillut FIA:n sarjassa 2009 ja 2010.
Vuonna 2010 Euroopassa ajettiin 1000 ft/jalan mittaisella radalla. Esimerkiksi Alastaron 2010 Nitronationalsin voittoon tarvittiin 4,1s aika ja kilpailijat sekä lajia seuraava yleisö jäivät odottamaan ensimmäistä nelosen alitusta 2011. Timo Lehtimäki aloitti sarjassa 2009 ja voitti 4.7.2010 Alastaron EM-osakilpailun. Tosin finaalivastustajan, Risto Poutiaisen, kisaväline oli rakennettu finaalia varten edellisvuoden ajokin rungon ympärille ja muun muassa Lehtimäeltä lainatuista osista perjantaisen aika-ajo-onnettomuuden jälkeen aika-ajopäivän ja eliminaattorin välisen yön aikana.
Vuoden 2011 sarja on lähtenyt myös suomalaisittain hyvin käyntiin ja Risto Poutiainen ajoi 25-30.5. järjestetyssä FIA EM Santa Podin osakilpailussa uuden Euroopan ennätyksen loppunopeudessa, 510,26 km/h[4]
Drag Racing on katsojamäärillä mitattuna toiseksi suosituin moottoriurheilulaji Suomessa.[5] Esimerkiksi Alastaron EM Nitronationals -kisaa vuonna 2010 seurasi 30 000 maksanutta katsojaa hiekkavalleilta ja kisaistumakatsomosta. Vuonna 2018 Anita Mäkelä ajoi uuden Euroopan ennätyksen joka oli 3.870 sekuntia.
EcoRun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EcoRun eli taloudellisuusajo, jossa ajetaan tietty reitti eripituisin osuuksin, on myös autourheilua. Reitti ajetaan Suomessa vakioautoilla liikennesääntöjä noudattaen. Voittaja on se, joka käyttää polttoainetta mahdollimman vähän.[6]
Maailmalla on myös muun tyyppisiä kilpailuja ja autoja. Japanissa EcoRun-kilpailuissa autot saattavat toimia esimerkiksi aurinkoenergialla.[7]
Karting
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Karting
Karting on suosittu nuorten laji, jonka parissa opitaan autourheilun perusteet. Lisäksi karting tarjoaa mahdollisuuden kilpailla myös kansainvälisissä sarjoissa.
Kestävyysajo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kestävyysajo
Kestävyysajoksi kutsutaan hyvin pitkiä yhtäjaksoisesti ajettavia kilpailuja. Kuuluisin kestävyysajo on Le Mansin 24 tunnin ajo. Kyse on hyvin pitkästä kilpailusta, jossa saattaa olla samaa autoa ajamassa useampi kuljettaja, jotka vaihtelevat vuoroa. Kestävyysajon maailmanmestaruussarja on FIA World Endurance Championship.
Pienoisautoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienoisautoilu jaetaan kahteen osaan, ura-autoiluun ja RC-autoiluun. Suomessa lajin harrastajia on tällä hetkellä noin 1000 ja lajin SM-sarjassa n 250. Ajopelien kiihtyvyys on 2,2 sek (0-100 km/h) ja ajoaika on 5 min.[8]
Ralli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ralli
Rallissa tiukkojen säädösten mukaisesti varustetuilla autoilla kilpaillaan kapeilla, yleisillä teillä, jotka suljetaan kilpailua varten. Eri vaiheissa Suomi on ollut hyvin vahvoilla lajissa ja noin 40 % maailmanmestaruuksista on tullut Suomeen. Suomalaisia maailmanmestareita ovat Ari Vatanen, Hannu Mikkola, Timo Salonen, Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen, Marcus Grönholm ja Kalle Rovanperä. Ennen kuljettajien MM-sarjan alkua Markku Alén voitti Fiatille valmistajien maailmanmestaruuden ja samalla kuljettajien FIA Cupin. Alén oli 22.10.2011 saakka eniten erikoiskokeita MM-tasolla voittanut kuljettaja, mutta Espanjan MM-rallissa 2011 Sébastien Loeb löi Markun ennätyksen.
2010-vuosikymmenellä mestaruudesta ajoivat suomalaisista Mikko Hirvonen ja Jari-Matti Latvala.[9][10] Molemmat sijoittuivat parhaimmillaan toiseksi MM-sarjassa. Myös F1-kuljettajat Kimi Räikkönen ja Heikki Kovalainen ovat osallistuneet rallikilpailuihin.[11] Vuonna 2022 ja 2023 Kalle Rovanperä voitti kuljettajien maailmanmestaruuden.
Erämaaralli on pitkillä lähes tiettömillä osuuksilla ajettavia kilpailuja, joista kuuluisa esimerkki on Dakar-ralli. Ari Vatanen on voittanut Dakar-rallin neljä kertaa ja Juha Kankkunen kerran.
Rata-autoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Formula 1
Formula 1 on kutsuttu rata-autoilun kuninkuuslajiksi. Luokassa on kilpailtu maailmanmestaruudesta vuodesta 1950 lähtien. Suomalaisista Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden on voittanut Keijo "Keke" Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Rosberg voitti mestaruutensa Williamsilla ja Häkkinen kaksi mestaruutta McLarenilla 1998 ja 1999. Räikkönen voitti mestaruutensa Ferrarilla ensimmäisellä kaudellaan tallissa vuonna 2007. Myös Rosberg ja Räikkönen ovat ajaneet McLarenilla, jota voidaan pitää modernin kauden menestyneimpänä tallina.[12]
Muita suomalaisia Formula 1 -kuljettajia ovat Leo Kinnunen, Mikko Kozarowitzky, Jyrki Järvilehto, Mika Salo ja Heikki Kovalainen. Nico Rosberg ajoi Williams-tallissa vuodesta 2006 vuoteen 2009 ja siirtyi kaudelle 2010 Mercedes-Benzin uuteen F1-talliin. Rosberg omaa sekä Suomen, että Saksan kansalaisuuden. Rosberg kilpailee kuitenkin saksalaisella lisenssillä. Heikki Kovalainen ajoi kaudet 2008-2009 McLaren -tallissa ja siirtyi kaudelle 2010 Lotus-talliin, jossa hän kilpaili myös kauden 2011. Heikki Kovalainen jatkoi aiemmassa tallissaan, joka vaihtoi nimensä Caterhamiksi. Vuonna 2013 Kovalainen on toiminut Caterhamin osa-aikaisena testikuljettajana. Uutena suomalaiskuskina Formula 1 -sarjaan nousi vuonna 2013 Valtteri Bottas, joka kilpailee Mercedes -tallissa.
Saksalainen Michael Schumacher on Formula 1 -kuljettajista menestynein yhteensä seitsemällä maailmanmestaruudellaan. Myös hänen veljensä Ralf Schumacher on ollut Formula 1 -kuljettaja. Pitkäaikainen Formula 1 -kuljettaja ja erittäin korkealle arvostettu oli myös brasilialainen Ayrton Senna, joka kuoli vuonna 1994 San Marinon kilpailussa saamiinsa vammoihin.[13]
Rata-SM on rata-autoilun Suomen-mestaruussarja, jossa kilpaillaan useissa rata-autoluokissa. Suomen-mestaruussarjassa luokat vaihtelevat vuosittain. Vuonna 2018 luokkina oli The Gran Turismo, V1600, Formula Ford ja Legends Trophy. Vierailevina luokkina nähtiin myös Formula Academy Finland.[14]
Rata-autoilussa luokkia on useita mm. V8Thunder, Legends ja BMW Xtreme. Nuoret kisaavat kartingin lisäksi Formula Ford ja F4-luokissa. Luokkia on useita ja niitä pitävät yllä pääasiassa harrastajat. Uusina lajit kiinnostavat myös media esimerkkinä Time Attack ja kuorma-autoluokat. Kuorma-autoilla suomalaiset ovatkin pärjänneet myös kansainvälisesti.[15]
Kansainvälisen autoliiton tukemana vuodesta 2014 lähtien on ajettu sähköautoille tarkoitettua Formula E -sarjaa. Sarjan tarkoituksena on lisätä sähkön ja uusiutuvan energian käyttöä autourheilussa sekä vähentää ilmansaasteita.[16] Sarjan alkuvaiheissa kuljettajat joutuivat vaihtamaan autoa kesken kilpailun, mutta viidennestä kaudesta lähtien autot on varustettu tehokkaammilla sähkömoottoreilla ja akuilla, joilla on mahdollista ajaa kilpailu loppuun asti.[17]
Lajiliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanlaajuinen lajiliitto FIA
- AKK-Motorsport[18]
Vaikutus sarjatuotantoautoihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autourheilussa kokeiltuja tekniikoita on tuotu useita kertoja tieliikenteeseen tarkoitettuihin autoihin. Kilparadoilla käytettiin keskimoottorisia autoja painojakauman ja käsittelyn vuoksi. Moottorin tekniikka muuttui työntankoratkaisusta nokka-akseliksi. Aerodynamiikan vaikutus havaittiin ja ilmanvastusta pienennettiin. Lisäksi kehitettiin keinoja, jolloin auto ei nouse tiestä nopeuden kasvaessa vaan että autoa painettiin tien pintaan pidon kasvattamiseksi. Moottorien ahtaminen yleistyi autourheilussa ennen sen yleistymistä tieliikenteeseen tarkoitetuissa henkilöautoissa. Kaksoiskytkinvaihteistot juontavat 1960-luvulle, ja ratkaisua kokeiltiin kilpa-autoissa ensin vaikka sitä suunniteltiin käytettäväksi tieliikenteessä.[19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ autourheilu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ FinRX SARJA finrx.fi. Arkistoitu 27.8.2018. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ Mestarit kautta aikojen Drag Racing. Finnish Hot Rod Association (FHRA). Viitattu 8.9.2020.
- ↑ FIA European Drag Racing Championship Records Records. FIA. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
- ↑ KIIHDYTYSAJO (DRAG RACING) Drag Racing. Finnish Hot Rod Association (FHRA). Arkistoitu 7.1.2012. Viitattu 22.5.2011.
- ↑ EcoRun autoliitto.fi. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ Our Challenge | MITSUBA Corporation www.mitsuba.co.jp. Arkistoitu 27.8.2018. Viitattu 26.8.2018. (japani)
- ↑ Pienoisautoilu tamua.fi.
- ↑ Mikko Hirvonen: Valtavan rohkaisevaa Ralli. 8.3.2011. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 22.5.2011.
- ↑ Tallipäällikkö tyrmistyi: Jari-Matti Latvalan uran pahin moka Ralli. 29.6.2009. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 22.5.2011.
- ↑ 2011 FIA Drivers' Championship Standings Results. World Rally Championship (WRC). Arkistoitu 25.5.2011. Viitattu 22.5.2011. (englanniksi)
- ↑ McLaren Formula 1. ITV. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 22.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Parhaat F1-kuskit valittin: Häkkinen viidestoista Iltalehti.fi. 10.12.2009. Alma Media Oyj. Viitattu 4.10.2013.
- ↑ Rata-SM rata-sm.fi. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ LAJIT - RATA-AJO autourheilu.fi. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ SUSTAINABILITY Formula E. FIA. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Introducing: The Final Car Swap News. 7.11.2018. FIA Formula E Championship Limited. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
- ↑ AKK Autourheilu - AKK. Viitattu 22.5.2011.
- ↑ Jonathan M. Gitlin: 10 examples of technology going from the racetrack to the road arstechnica.com. 16.10.2023. Viitattu 16.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Autourheilu Wikimedia Commonsissa