Barbu (korttipeli)
| Barbu | |
|---|---|
 Herttakuningas, Le barbu |
|
| Korttimäärä | 52 |
| Pakkatyyppi | Peruskorttipakka |
| Pelaajamäärä | 4 |
| Korttien järjestys suurimmasta pienimpään | A-K-Q-J-10-9-8-7-6-5-4-3-2 |
| Tuurin osuus | Matala-keskinkertainen |
Barbu (ransk. partasuu) on tikkipeleihin kuuluva neljän hengen korttipeli. Se on herttamisääriin perustuva ranskalainen kokoelmapeli, jossa yhdistyy useita erilaisia pelimuotoja. Pelin nimi tulee herttakuninkaasta, joka on ainoa parrakas kuvakortti maassaan.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barbu sai alkunsa 1900-luvun alun Ranskasta, missä se oli ylioppilaiden suosiossa. Alkuperäisessä ranskalaisessa versiossa käytettiin 32 kortin pakkaa (kuutoset ja pienemmät kortit poistettu), mutta nykyään käytetään normaalia 52 kortin pakkaa. Nykymuotoinen versio sai alkunsa ranskalaisten bridgenpelaajien parissa 1960-70-luvuilla.[1] Barbu saattaa olla aikaisempien, opiskelijoiden suosimien kokoelmapelien kuten Lorumin ja Quodlibetin jälkeläinen.
Säännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barbu on neljän hengen peli, joka käyttää normaalia 52 kortin pakkaa. Korttien järjestys on ässästä (korkein) kakkoseen (pienin). Pelissä on 28 jakoa, ja jokainen pelaaja toimii jakajana seitsemän kertaa peräkkäin, minkä jälkeen jakovuoro siirtyy vasemmalle. Jakaja katsotaan kääntämällä kortteja pakasta, jolloin korkeimman saanut on jakaja, ja myös pelinviejä. Pakka jaetaan tasan eli 13 korttia kullekin pelaajalle. Sen jälkeen jakaja nimeää pelattavan tarjouksen. Pelinviejä voi valita kunkin tarjouksen vain kerran, joten kaikki seitsemän erilaista tarjousta pelataan, mutta niiden järjestys vaihtelee.[2]
Tarjoukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarjouksia on viisi negatiivista (tuottavat miinuspisteitä) ja kaksi positiivista (pluspisteitä). Kaikki paitsi domino ovat tikkipelejä. Jakaja avaa ensimmäisen tikin, ja peli kulkee myötäpäivään. Pelissä on maapakko. Kaikki tarjoukset, paitsi valtti ovat valtittomia pelejä. Kaikkien seitsemän tarjouksen kokonaispisteet ovat yhteensä nolla, mikä helpottaa kirjanpitoa.[2] Tarjoukset ovat seuraavat:
- Misääri: jokaisesta otetusta tikistä -2 pistettä, yht. -26.
- Hertat: herttaässä on -6 pistettä ja muut hertat -2, yhteensä -30. Hertalla ei saa lähteä tikkiin, jos pelaajalla on kädessään vielä muita maita. Otetut hertat jätetään näkyviin, jotta kaikki tietävät kuinka monta herttaa kukin on ottanut ja mitkä hertat ovat vielä jäljellä. Jako loppuu heti, kun kaikki hertat on otettu tikeissä.
- Rouvat: jokainen kuningatar on -6 pistettä, yhteensä -24. Otetut kuningattaret jätetään näkyviin, ja jako loppuu heti kun kaikki neljä on otettu.
- Barbu: herttakuningas on -20 pistettä, eikä hertalla saa lähteä tikkiin (kuten "hertat" yllä). Jako loppuu heti, kun herttakuningas on otettu.
- Kaksi viimeistä: toiseksi viimeinen tikki on -10 pistettä ja viimeinen tikki -20, yhteensä -30 pistettä.
- Valtti: pelinvijä valitsee valttimaan ja avaa ensimmäisen tikin. Maapakko on voimassa, ja valttitikkiin on lyötävä valttia, jos mahdollista. Jos ei-valttitikkiin on lyöty valttia, pelaajan on lyötävä isompi valtti, jos mahdollista. Jokainen tikki on +5 pistettä, yhteensä +65.
- Domino: Domino muistuttaa ristiseiskaa; jakaja ilmoittaa "Dominot X:stä". Kukin lyö vuorollaan yhden kortin seuraavien sääntöjen mukaan:
- Pöytään saa lyödä jakajan nimeämän kortin; ne asetetaan rinnakkain yhteen riviin.
- Näiden ylle tai alle saa lyödä samaa maata olevan seuraavaksi suuremman tai pienemmän kortin.
- Kun nämä on pelattu, niiden päälle rakennetaan isompia kortteja aina ässään asti, ja pienempiä kakkoseen asti.
- Jos pelaajalla ei ole sopivaa korttia, hänen täytyy passata. Tavoitteena on päästä ensiksi eroon korteistaan. Ensimmäinen pelaaja, jolta kortit loppuvat, saa +45 pistettä, toinen +20, kolmas +5, ja viimeinen -5, yhteensä +65.
Kahdentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun jakaja on ilmoittanut pelattavan tarjouksen, mutta ennen kuin hän on avannut ensimmäisen tikin, pelaajat voivat kahdentaa seuraavien sääntöjen mukaan.[2]
- Jokaisella pelaajalla on tilaisuus kahdentaa, alkaen jakajan vasemmalla puolella olevasta pelaajasta.
- Pelaajan on nimettävä kenet tai ketkä toiset pelaajat hän haluaa kahdentaa, tai kahdentaa kaikki (x-ätä).
- Valtti- ja dominokierroksilla vain jakaja voidaan kahdentaa; tämä voi vastakahdentaa.
- Jokaisen muun pelaajan tulee kahdentaa jakaja ainakin kahdesti tämän seitsemän tarjouskierroksen aikana.
- Jos pelaaja kahdennetaan, hän voi vastakahdentaa.
- Jakaja ei voi kahdentaa, mutta hän voi vastakahdentaa.
Kun kierros on pelattu, verrataan kahdentaneen ja kahdennetun pelaajan saamia pisteitä. Se, joka sai enemmän pisteitä, saa piste-eron verran lisää, ja vähemmän pisteitä saanut menettää saman verran. Vastakahdennuksessa piste-ero katsotaan kaksinkertaiseksi.[2]
Muunnoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eräs yleinen muunnos on, että jakovuoro kiertää pelaajalta toiselle kunnes kaikki ovat jakaneet (ja tarjonneet) seitsemän kertaa. Tämä tekee pelistä vaihtelevampaa ja jännittävämpää, mutta monimutkaistaa kahdennusten seuraamista.