Boeing B-29 Superfortress

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
B-29 Superfortress
USAAFin B-29 Superfortress.
USAAFin B-29 Superfortress.
Tyyppi strateginen pommikone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 21. syyskuuta 1942[1]
Esitelty 8. toukokuuta 1944[2]
Poistettu käytöstä 21. kesäkuuta 1960
Tila 2 lentokuntoista, useita museoissa
Pääkäyttäjät USAAF
USAF
RAF
Valmistusmäärä 3 970
Valmistusvuodet 1943–1946[3]
Yksikköhinta 639 188 USD[4]
Muunnelmat KB-29 Superfortress
XB-39 Superfortress
Boeing XB-44 Superfortress
Boeing B-50 Superfortress
Boeing 377 Stratocruiser
Tupolev Tu-4

Boeing B-29 Superfortress (Boeing Model 341/345) oli Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien (engl. US Army Air Forces, USAAF) nelimoottorinen raskas pommikone.[5]

Boeing B-29 Superfortress

Konetyyppi oli kehitetty B-17 Flying Fortressista. Kehitystyö kohtasi ongelmia, sillä B-29:ää pidettiin hankalana lennettävänä. Lisäksi moottorit saattoivat syttyä tuleen kesken lennon. Koelentäjä Edmund "Eddie" T. Allen sai surmansa, sekä samalla koko 11 hengen miehistön kaikki jäsenet menetettiin Wichitan eteläpuolella lento-onnettomuudessa, missä koelentokone törmäsi teollisuuskiinteistöön jossa menehtyi 18 henkeä.[6]

B-29 oli toisen maailmansodan suurin ja kehittynein aktiivipalveluksessa ollut kone, jossa oli muun muassa ensimmäisenä pommikoneena paineistetut miehistötilat, erittäin kehittynyt Norden M-9B -pommitustähtäin[7] ja keskitetty konekiväärien tulenjohtojärjestelmä, johon kuului muun muassa sähköinen laskin. Konekiväärit olivat kauko-ohjatuissa torneissa, joissa oli kaksi 12,7 mm Browning M2 -konekivääriä, ja lisäksi perän tornissa oli 20 mm tykki. Alun perin se oli tarkoitettu pääasiassa korkean lentokorkeuden päiväpommittajaksi, mutta sitä käytettiin useimmiten matalan lentokorkeuden yöpommittajana. B-29 oli Yhdysvaltain pääasiallinen hyökkäysase Japania vastaan ja onkin tunnettu Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien kuljettajana. Kone oli ainoa USAAF:in konetyyppi, B-32 Dominatoria lukuun ottamatta, joka pystyi kuljettamaan melkein 4 600 kiloa painavan pommin.[8]

B-29 pystyi lentämään niin korkealla (yli 9 300 m) ja nopeasti (huippunopeus 574 km/h)[2] että suurin osa japanilaisista hävittäjäkoneista ei pystynyt saamaan sitä kiinni, joten se ei usein edes tarvinnut järeää puolustusaseistustaan. Tämän vuoksi ydinpommittajiksi varustetuista koneista riisuttiin koneen keventämiseksi aseistus pyrstöaseita lukuun ottamatta. Konventionaalisin eli perinteisin pommein aseistetut B-29:t aloittivat lentohyökkäyksensä Japania vastaan kesällä 1944.[9]

B-29 pysyi käytössä vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeenkin. Konetyyppi osallistui Korean sotaan.[10] Sitä käytettiin rakettimoottorein varustettujen koekoneiden, muun muassa X-1:n ja Douglas Skyrocketin kuljettamiseen noin 12 kilometrin korkeuteen, missä koekone irrotettiin pommittajan erityisesti tarkoitukseen muutetusta pommikuilusta ja jatkoi lentoaan omin voimin. Tässä tehtävässä jotkut näistä muutetuista koneista varustettiin laitteistolla, jolla koekoneet saattoi tankata ennen lähtöä: vaikka ne tankattiin kentällä, herkästi haihtuva nestehappi tahtoi kiehua ja siis poistua käytöstä sen noin tunnin aikana, joka kului koneyhdistelmän kohotessa lähtökorkeuteen.

B-29 Korean sodassa 1951.

Kun B-29 poistui käytöstä 1960-luvulla, yhteensä noin 3 900 konetta oli rakennettu. Kone oli erittäin kallis rakentaa. Se maksoi 300 000 dollaria aikana, jolloin hyvän hotellihuoneen sai kolmella dollarilla yö. On laskettu, että sillä alumiinimäärällä, mikä kului yhden Superfortressin rakentamiseen, olisi voitu rakentaa laivueellinen (16 kpl) P-51 Mustangeja.

Lentokonetyyppiä käytettiin myös tiedustelukone RB-29:nä vielä toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla. Neuvostoliitto kehitti kolmesta haltuunsa joutuneesta B-29:stä itselleen vuoteen 1947 mennessä Tupolev Tu-4:n strategiseksi pommikoneekseen. Tupolev Tu-4:ää käyttivät Neuvostoliiton ilmavoimien lisäksi myös Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat Kiinan kansantasavallassa.

Koneesta kehitettiin myöhemmin siviiliversio Boeing 377 Stratocruiser, jossa oli kaksikerroksinen runko. Stratocruiserista tuli suihkukoneiden tuloon asti hyvin suosittu pitkillä lentolinjoilla. Kuljetuskonemuunnoksen tyyppimerkintä oli C-97 ja siitä kehitettiin erikseen ilmatankkausmuunnelma KC-97, joka palveli siihen asti kunnes Boeing 707 -koneesta kehitetyt KC-135 Stratotanker -tankkerit tulivat palveluskäyttöön.

Tekniset tiedot (B-29)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[11]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 11 (lentäjä, perämies, pommittaja, lentomekaanikko, navigaattori, radisti, tutkan käyttäjä, oikea ampuja, vasen ampuja, keskimmäinen tulenjohtaja, taka-ampuja)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&030.018000030,18 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&043.06000043,06 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&08.04500008,45 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0161.0300000161,3 m²
  • Tyhjäpaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.33 800 kg
  • Lentopaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.54 000 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.60 560 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × Wright R-3350-23 Duplex Cyclone -turboahdettua tähtimoottoria; 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.1 640 kW (0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.2 200 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0574.&&&&00574 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0350.&&&&00350 km/h
  • Sakkausnopeus: &&&&&&&&&&&&0170.&&&&00170 km/h
  • Lentomatka: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.5 230 km (taistelussa)
  • Siirtolentomatka: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.9 000 km 12 740 km (ennätys)
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.9 710 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&&04.06000004,6 m/s
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0337.&&&&00337 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 121 W/kg

Aseistus

  • 10 × 12,7 mm Browning M2/ANs kauko-ohjatuissa ampumoissa[12]
  • 2 × .50 BMG ja 1 × 20 mm M2 tykki taka-ampumossa (tykki poistettiin myöhemmin)
  • 9 000 kg pommeja
  • Knaack, Marcelle Size. Post-World War II Bombers, 1945–1973. Washington, D.C.: Office of Air Force History, 1988. ISBN 0-16-002260-6.
  • Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet (suom. Helge Seppälä), WSOY, 1976 (s. 58, 60–63)
  1. B-29 Superfortress FAS – Nuclear Resources. 27.12.1997. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
  2. a b Humble: s. 58
  3. History – B-29 Superfortress. Boeing. Arkistoitu 26.10.2010. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  4. Knaack 1988, p. 486.
  5. https://www.thisdayinaviation.com/tag/glenn-l-martin-nebraska-company/ Viitattu 13.1.2024.
  6. Swinhart, Earl: Boeing B-29 Superfortress The Aviation History Online Museum. 3.8.2000. Viitattu 31.10.2016. (englanniksi)
  7. Norden Bombsight Vintage Aircraft. Viitattu 8.11.2019. (englanniksi)
  8. http://www.joebaugher.com/usaf_bombers/b32.html Viitattu 13.1.2024.
  9. https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/196652/development-of-the-boeing-b-29/ Viitattu 13.1.2024.
  10. https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/196252/boeing-b-29-superfortress/ Viitattu 13.1.2024.
  11. Loftin, LK, Jr.: Quest for Performance: The Evolution of Modern Aircraft NASA SP-468. Arkistoitu 13.6.2006. Viitattu 22.4.2006. (englanniksi)
  12. AAF manual No. 50-9: Pilot's Flight Operating Instructions for Army model B-29, 25 January 1944, page 40; Armament

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]