Camilo José Cela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Camilo José Cela
Camilo José Cela vuonna 1988.
Camilo José Cela vuonna 1988.
Henkilötiedot
Syntynyt11. toukokuuta 1916
Padrón, La Coruña, Espanja
Kuollut17. tammikuuta 2002 (85 vuotta)
Madrid, Espanja
Kansalaisuus Espanja
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Pascual Duarten perhe (1942)
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Camilo José Cela Trulock (11. toukokuuta 1916 Padrón, La Coruña, Espanja – 17. tammikuuta 2002 Madrid, Espanja) oli espanjalainen Nobel-palkittu kirjailija ja vuodesta 1957 alkaen aina kuolemaansa saakka espanjan kielenhuollon merkittävimmän instituution, Real Academia Españolan (RAE) jäsen.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cela opiskeli lääketiedettä ja jonkin verran filosofiaa ja kirjallisuutta Madridissa. Hän taisteli Espanjan sisällissodassa diktaattori Francon johtamissa kansallismielisten joukoissa ja haavoittui rintamalla.[2] Sodan päätyttyä Cela työskenteli toimittajana sekä erilaisissa tehtävissä julkisella sektorilla.

Cela avioitui vuonna 1944 María del Rosario Conde Picavean kanssa, jonka kanssa sai myös ainoan lapsensa, Camilo Josén, kaksi vuotta myöhemmin.

Vuonna 1977 Celasta tuli senaattori Espanjan parlamenttiin, mutta hänen poliittinen uransa katkesi vaaleissa kaksi vuotta myöhemmin.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen romaaninsa, eksistentialistisen La Familia de Pascual Duarte (suom. Pascual Duarten perhe), Cela julkaisi vuonna 1942. Se oli ensimmäinen huomattava Espanjan sisällissodan jälkeen ilmestynyt romaani. Siinä kuvataan murhaan syyllistyneen miehen elämäntarinaa ja mietteitä. Peitellysti siinä arvostellaan oman aikansa yhteiskuntamoraalia, jossa sallitaan väkivaltaa.[3] Esikoisromaanin eksistentialismi jatkui seuraavassa teoksessa, Pabellón de reposo vuonna 1943 ja tätä seurasi niin ikään eksistentiaalinen Viaje a la Alcarria vuonna 1948.

Celan pääteoksena pidetty La colmena (suom. Mehiläispesä) ilmestyi vuonna 1951 Buenos Airesissa, Argentiinassa, sillä teos ei läpäissyt diktatuurin ajan Espanjan sensuuria, joka kielsi sen julkaisemisen sen sisältämien eroottisten kuvausten vuoksi. [2] Mehiläispesä merkitsi Celalle taiteellista käännettä, sillä siinä ei ole perinteistä juonirakennetta, vaan sen 160 henkilöhahmoa esitellään lyhyissä välähdysmäisissä katkelmissa. Kirjailija pyrkii osoittamaan, miten ihmisen elämä muotoutuu ympäristön elinolojen ja arvostusten pohjalta. Jos ihannemaailman ja todellisuuden välissä on suuri ero, joutuvat ihmiset ja koko yhteiskunta henkisesti hajanaiseen tilaan.[3]

Vuonna 1953 julkaistu Mrs. Caldwell habla con su hijo oli Celalle irtiotto realismista, ja tämän jälkeen kirjailija elelikin yli 15 vuotta hiljaiseloa kirjallisella rintamalla. Seuraavan romaaninsa, kokeellisen ja surrealistisen San Camilo 1936, Cela julkaisi vasta vuonna 1969. Hän kuvaa siinä väkevin ja kammottavin kuvin sisällissotaan ajautuvaa Espanjaa. Samalla se on värikylläinen fresko seksuaalisuuden, rikosten, hulluuden ja sankaruuden maailmasta.[3]

Hänen loppuajan tuotantonsa romaaneista tärkeimpiä ovat kaiketi Mazurca para dos muertos (1983, suom. Masurkka kahdelle kuolemalle) ja Cristo versus Arizona (1994). Masurkan juoni kiertyy kahden murhan ympärille ja sen päähenkilöt elävät viettiensä orjina. Näin Cela jällen korostaa ihmisten avuttomuutta ympäristönsä paineessa.[3]

Celan viimeiseksi julkaistuksi teokseksi jäi Madera de boj, jonka aiheena on Costa de la Muerten eli Kuoleman rannikon kalastajien elämä.

Celan taiteelle on ominaista huumori, joka pehmentää teosten raakaa ja usein veristä maailmaa. Kansan rakastamaksi Cela taas on tullut kotimaata ylistävien matkakirjojen kirjoittajana.[3]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomakirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • La familia de Pascual Duarte, suom. Pascual Duarten perhe, 1942
  • Pabellón de reposo, 1943
  • Nuevas andanzas y desventuras de Lazarillo de Tormes, 1944
  • Viaje a la Alcarria, 1948
  • La colmena, suom. Mehiläispesä, 1951
  • Mrs. Caldwell habla con su hijo, 1953
  • La catira, 1955
  • Tobogán de hambrientos, 1962
  • San Camilo 1936, 1969
  • Oficio de tinieblas 5, 1973
  • Mazurca para dos muertos, suom. Masurkka kahdelle kuolemalle, 1984
  • Nuevo viaje a la Alcarria, 1987
  • Cristo versus Arizona, 1988
  • Memorias, entendimientos y voluntades, 1993
  • El asesinato del perdedor, 1994
  • La cruz de San Andrés, 1994
  • Madera de Boj, 1999

Runoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pisando la dudosa luz del día (1945)
  • Poesía completa (1996)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Nobel Prize in Literature 1989 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. ↑ a b Liukkonen, Petri: Books and writers Authors’ Calendar. 2008. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10100–10101, art. Cela, Camilo José. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: es:Camilo José Cela
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Camilo_José_Cela&oldid=21858811”