Carl Alexander Armfelt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Alexander Armfelt

Carl Alexander Armfelt (10. helmikuuta 1850 Halikko – 17. joulukuuta 1925 Halikko)[1] oli suomalainen kreivi, virkamies ja kartanonomistaja, joka loi uransa Suomen valtiosihteerinvirastossa Pietarissa. Hän oli vuosina 1900–1901 ministerivaltiosihteerin apulaisena. Hän oli myös Suomen Armfelt-suvun päämies.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armfeltin vanhemmat olivat kenraalimajuri Gustaf Wilhelm Arthur Armfelt ja hovineiti Mariana Gustava Armfelt.[3] Hänen isänisänsä oli senaattori ja kuvernööri Gustaf Magnus Armfelt ja äidinisänsä ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt. Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt oli hänen isoisoisänsä sekä isän että äidin puolelta, sillä hänen vanhempansa olivat serkkuja.[2] Armfelt tuli ylioppilaaksi Helsingfors privatlyceumista vuonna 1869, suoritti yleisen oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1877 ja sai varatuomarin arvon 1878.[3] Hän aloitti uransa valtiosihteerinvirastossa vuonna 1877 ja tuli arkistonhoitajaksi 1880, apulaistoimitussihteeriksi 1884, toiseksi toimitussihteeriksi 1888 sekä toimituspäälliköksi 1895. Armfelt sai 1883 kamarijunkkarin, 1893 kamariherran ja 1902 hovimestarin arvon. Hän osallistui vuonna 1896 keisari Nikolai II:n kruunajaisseremoniaan Moskovassa yhtenä kuudesta keisarin laahuksenkannattajasta.[2]

Kun virkaatekevänä ministerivaltiosihteerinä arvostelun kohteeksi joutunut ministerivaltiosihteerin apulainen Victor Napoleon Procopé jätti tehtävänsä toukokuussa 1899, joutui valtiosihteerinviraston kansliapäällikkönä tuolloin ollut Armfelt hoitamaan ministerivaltiosihteerin tehtäviä kesän 1899 ajan, tosin ilman suullista esittelyoikeutta keisarille.[4] Venäläisen Vjatšeslav von Plehwen tultua ministerivaltiosihteeriksi Armfelt oli vuosina 1900–1901 vt. ministerivaltiosihteerin apulaisena, ja pyrki jarruttamaan Suomeen kohdistuneita venäläistämistoimia.[1][2] Hän riitautui Plehwen kanssa, koska vuoden 1900 kielimanifesti valmisteltiin hänen tietämättään. Armfelt vietti yhä enemmän aikaa Suomessa ja pyysi lopulta virastaan eroa, mikä myönnettiin tammikuussa 1903.[2] Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Armfelt oli monien perustuslaillisten kannattama ehdokas uudeksi ministerivaltiosihteeriksi, mutta häntä ei nimitetty tehtävään.[5] Armfelt osallistui myös sukunsa edustajana säätyvaltiopäiville 1894, 1897, 1904–1905 ja 1905–1906.[3][6][7] Hän julkaisi vuonna 1920 muistelmansa sekä vuonna 1923 kokoelman valtiosihteerinviraston poliittista kirjeenvaihtoa sortokauden alkuvaiheesta 1898–1899.[1][8]

Luovuttuaan virkaurasta Armfelt omistautui Halikossa sijaitsevan Åminnen kartanon hoitamiselle. Se oli hänen lapsuudenkotinsa, jonka hän oli perinyt vuonna 1887 lapsettomana kuolleelta isoveljeltään Gösta Armfeltilta. Hän oli vuonna 1896 luopunut kartanolle kuuluneesta patronaattioikeudesta, toiseksi viimeisenä kartanona Suomessa.[2] Armfeltin puoliso oli vuodesta 1880 Nadine von Jacobson.[3] Heille ei syntynyt omia lapsia, mutta he ottivat kasvattityttärekseen Nadežda (Nadine) von Lerchen. Armfelt kuoli vuonna 1925, jolloin Armfelt-suvun vanhin kreivillinen haara sammui hänen mukanaan. Hän ei voinut jättää Åminnen kartanoa perinnöksi tyttärelleen, koska se oli sääntöperintötila, jonka vuodelta 1835 olevan sääntöperintökirjan mukaan tuli periytyä ensisijaisesti suvun mieslinjan kautta tai mieslinjan sammuttua Armfeltin siskon von Knorring -sukuisille lapsille.[2] Testamentissaan Armfelt määräsi suuren osan omaisuudestaan Åbo Akademille, jonne perustettiin hänen lahjoitusvaroillaan valtio- ja kansainoikeuden professuuri. Irtaimistoaan Åminnessa hän testamenttasi Kansallismuseolle.[1] Merkittävän asiakirjakokoelmansa hän jätti Valtionarkistolle.[2]

Ritarikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Porträttgalleriet på Åminne, 1903
  • Konstsamlingarna på Åminne, 1919 (Jac. Ahrenbergin kanssa)
  • Vid finska statssekretariatet, 1920
  • Politiska brev från 'ofärdstidens' inbrott 1898–1899 (1923)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Armfelt, Carl Alexander hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 149, 164, 210, 258, 266, 366–367. Helsingin yliopisto 2014.
  3. ↑ a b c d Carl Alexander Armfelt. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  4. ↑ Tuomo Polvinen: Valtakunta ja rajamaa. N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898–1904, s. 142. WSOY, Helsinki 1984.
  5. ↑ Annikka Mutanen: ”Valtiomies vai nimismies – Käsityksiä Suomen ministerivaltiosihteeristä vuoden 1905 marraskuun manifestin jälkeen”, s. 229–231, 234, 237–239 teoksessa Tutkielmia Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinnon historiasta – Hallintohistoriallisia tutkimuksia 6. Hallintohistoriakomitea & VAPK-kustannus, Helsinki 1992.
  6. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 19.12.1925, nro 344, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 04.04.2021.
  7. ↑ Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1905–1906 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1905–1906. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1907, ss. 945-954.
  8. ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 1348 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.4.2019.
  9. ↑ a b c d e f Gustaf Elgenstierna: Friherrliga ätten Armfelt nr 213 - Carl Alexander Armfelt Den introducerade svenska adelns ättartavlor. 1925-36. Adelsvapen-Wiki. Viitattu 25.3.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Alexander_Armfelt&oldid=22284254”