Charles Kennedy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles Kennedy
Charles Kennedy vuonna 2006
Charles Kennedy vuonna 2006
Liberaalidemokraattien puheenjohtaja
9. elokuuta 1999 – 7. tammikuuta 2006
Edeltäjä Paddy Ashdown
Seuraaja Menzies Campbell
Liberaalidemokraattien puoluehallituksen puheenjohtaja
1. tammikuuta 1991 – 31. joulukuuta 1994
Edeltäjä Ian Wrigglesworth
Seuraaja Robert Maclennan
Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsen
Ross, Cromarty and Skyen vaalipiiri (1983–1997)
Ross, Skye and Inverness Westin vaalipiiri (1997–2005)
Ross, Skye and Lochaberin vaalipiiri (2005–2015)
9. kesäkuuta 1983 – 30. maaliskuuta 2015
Edeltäjä Hamish Gray
Seuraaja Ian Blackford
Henkilötiedot
Syntynyt25. marraskuuta 1959
Inverness, Skotlanti
Kuollut1. kesäkuuta 2015 (55 vuotta)
Fort William, Skotlanti
Puoliso Sarah Gurling (2002–2010)
Lapset 1
Tiedot
Puolue Liberaalidemokraatit
Muut puolueet Työväenpuolue (1974–1981)
Sosiaalidemokraattinen puolue (1981–1988)
Tutkinnot Glasgow’n yliopisto
Indianan yliopisto
Uskonto roomalaiskatolinen

Charles Peter Kennedy (25. marraskuuta 1959 – 1. kesäkuuta 2015) oli brittiläinen liberaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsenenä vuosina 1983–2015 ja liberaalidemokraattien puheenjohtajana vuosina 1999–2006.

Kennedy valittiin parlamenttin alahuoneeseen vuonna 1983 lyhytikäisen sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenenä vain 23-vuotiaana. Sosiaalidemokraattinen puolue ja liberaalipuolue yhdistyivät liberaalidemokraattiseksi puolueeksi vuonna 1988, ja Kennedy valitiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1999. Hänen ollessaan puheenjohtajana parlamenttiin valittiin vuoden 2005 parlamenttivaaleissa 62 liberaalidemokraattien kansanedustajaa, eniten sitten vuoden 1923 vaalien, joissa puolueen suorana edeltäjänä pidetty liberaalipuolue sai parlamenttiin 158 edustajaa. Kennedyn johdossa liberaalidemokraatit profiloitui Irakin sodan vastustajana. Kennedyä pidettiin karismaattisena puhujana, ja hän esiintyi puheenjohtajakautensa aikana useasti televisiossa.

Kennedyn puheenjohtajakauden loppupuolella hänen terveydentilastaan esitettiin huolia, ja tammikuussa 2006 hän myönsi kärsineensä alkoholismista ja saaneensa siihen hoitoa. Hän erosi puolueen puheenjohtajuudesta, ja hänen seuraajakseen valittiin Menzies Campbell. Kennedy jatkoi kansanedustajana, ja vuoden 2010 vaalien jälkeen hän äänesti konservatiivien ja liberaalidemokraattien hallituskoalitiota vastaan. Hän menetti paikkansa alahuoneessa vuoden 2015 parlamenttivaaleissa, ja kuoli alle kuukausi myöhemmin alkoholismiinssa liittyneen verenvuodon seurauksena.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy syntyi vuonna 1959 Invernessissä Skotlannin ylämaalla.[1] Hän sai roomalaiskatolisen kasvatuksen ja kävi koulua Fort Williamissa Lochaber High Schoolissa. Hän opiskeli Glasgow’n yliopistossa politiikkaa ja filosofiaa ja suoritti kandidaatintutkintoa vastaavan skotlantilaisen Master of Arts -tutkinnon. Hän toimi Glasgow’n yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana vuosina 1980–1981.[2]

Valmistuttuaan vuonna 1982 Kennedy työskenteli journalistina BBC:lle.[3] Hän sai Fulbright-stipendin, jonka turvin hän suoritti tohtorintutkinnon Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa.[4]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy liittyi työväenpuolueeseen 15-vuotiaana, mutta siirtyi yliopistossa sosiaalidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1981.[5] Vuoden 1983 vaaleissa hän oli sosiaalidemokraattien ehdokkaana Ross, Cromarty and Skyen vaalipiirissä, jonka edeltäjän, Ross and Cromartyn vaalipiirin, silloisena kansanedustajana oli konservatiivien Hamish Gray. Vaaleissa Kennedy sai 13 528 ääntä (38,5 %), 1704 ääntä enemmän kuin Gray, joten hänestä tuli nuorin kyseisissä vaaleissa valittu kansanedustaja.[2]

Kennedy oli ensimmäinen SDP:n viidestä kansanedustajasta, jotka kannattivat puolueen yhdistymistä liberaalipuolueen kanssa.[6] Puolueet tekivät jo yhteistyötä vaaliliiton muodossa, ja ne yhdistyivät vuonna 1988 sosiaali- ja liberaalidemokraattiseksi puolueeksi; nykyisen nimensä puolue sai seuraavana vuonna.[2]

Kennedy siirtyi puolueen eturiviin vuonna 1989. Vuosina 1990–1994 Kennedy toimi liberaalidemokraattien puoluehallituksen puheenjohtajana.[7]

Puheenjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paddy Ashdownin erottua puolueen puheenjohtajuudesta Kennedy äänestettiin hänen seuraajakseen elokuussa 1999. Hän sai puheenjohtajavaalissa 57 prosenttia äänistä, kun toiseksi tullut Simon Hughes sai 43 prosenttia äänistä.[8] Saman vuoden lokakuussa hänestä tuli Privy Councilin jäsen.[9]

Kennedyn johtajuustyyliä kuvailtiin ”keskustelevaksi ja toverilliseksi”.[10] Hän oli usein vieraana satiirisessa uutisvisailuohjelmassa Have I Got News for You, minkä johdosta hän sai lempinimen ”Chatshow Charlie”.[11]

Kennedyn puheenjohtajakauden ensimmäisissä vaaleissa vuonna 2001 liberaalidemokraatit sai 18,3 prosenttia äänistä ja 52 paikkaa alahuoneessa.[2] Kennedyn johdolla puolue vastusti Irakin sotaa, ja kaikki puolueen kansanedustajat äänestivät joko sotaa vastaan tai tyhjää.[12]

Vuonna 2004 mediassa alettiin puhua Kennedyn terveydentilasta, ja hänen huhuttiin kärsivän alkoholismista, jonka hän kuitenkin kiisti.[13] Sanomalehti The Times väitti Kennedyn jättäneen väliin vuoden 2004 budjettia koskevan keskustelun alahuoneessa juomisongelman takia; lehti pyysi tätä myöhemmin anteeksi.[14]

Kennedy vuonna 2005.

Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa liberaalidemokraatit käytti mestausstrategiaksi kutsuttua taktiikkaa, jossa puolue panosti erityisesti korkea-arvoisten konservatiivien vaalipiireihin.[15] Puolue toivoi myös houkuttelevansa työväenpuolueen äänestäjiä, erityisesti muslimeja, jotka olivat tyytymättömiä Irakin sotaan.[16]

Ennen vaaleja media ja mielipidekyselyt ennustivat, että liberaalidemokraatit saattaisi voittaa jopa sata paikkaa alahuoneessa.[17] Lopulta puolue sai 22,1 prosenttia äänistä ja 63 paikkaa,[18] eniten sitten vuoden 1923, jolloin liberaalipuolue sai 158 paikkaa.

Menestyksestä huolimatta puolueen mestausstrategian katsottiin laajalti kuitenkin epäonnistuneen:[19] konservatiivipuolue voitti viidessä aiemmin liberaalidemokraattien hallitsemassa vaalipiirissä, siinä missä liberaaldemokraatit voitti konservatiiveilta vain kolme vaalipiiriä.[20] Työväenpuolueelta liberaalidemokraatit voitti 12 vaalipiiriä,[21] ja Walesissä Plaid Cymrultä yhden.[22]

Vaalien jälkimainingeissa kritiikki Kennedyn johtajuutta kohtaan kasvoi erityisesti niiltä puolueen jäseniltä, joiden mielestä puolue olisi voinut suoriutua jopa paremmin konservatiivien suhteellisen heikkoa suoritusta vastaan. Jotkut, kuten puoluehallituksen varapuheenjohtaja Donnachad McCarthy, erosivat puolueesta kritisoiden puolueen siirtymistä oikealle konservatiiviäänestäjien houkuttelemiseksi.[23]

David Cameronin tultua valituksi konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi joulukuussa 2005 useat korkea-arvoiset liberaalidemokraattien jäsenet kehottivat Kennedyä joko ”parantamaan peliään” tai eroamaan.[24] Loppuvuonna 2005 Kennedyn erolla spekuloitiin laajasti.[25] The Liberal -lehden käynnistämän Kennedyn eroa vaativan aloitteen allekirjoitti yli 3300 puolueen jäsentä mukaan lukien 386 paikallispoliitikkoa ja kaksi kansanedustajaa.[26] 11 puolueen eturivin kansanedustajaa allekirjoitti hänen eroaan vaativan kirjeen.[27]

Ero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2006 televisiokanava ITN kertoi Kennedylle, että se uutisoisi hänen saaneen hoitoa alkoholiongelmaan. Kennedy päätti kutsua koolle lehdistötilaisuuden ja kertoi itse, että viimeisen 18 kuukauden aikan hän oli kärsinyt alkoholiongelmista ja hakenut ammattiapua. Hänen mukaansa hänen johtajuutensa kyseenalaistaminen johtui osittain hänen alkoholismistaan, mutta hän sanoi olleensa juomatta viimeiset kaksi kuukautta. Kennedy ilmoitti, että järjestettäisiin puheenjohtajavaali, johon hän asettuisi itse ehdolle.[28]

Alkoholiongelman julkisen paljastumisen myötä 25 liberaalidemokraattien kansanedustajaa vaati Kennedyn välitöntä eroa.[29] 7. tammikuuta hän ilmoitti eroavansa välittömästi, jolloin virkaatekeväksi puheenjohtajaksi nousi Menzies Campbell,[30] joka voitti seuranneen puheenjohtajavaalin. Kennedy myös siirtyi pois puolueen eturivistä ja ilmaisi täyden tukensa uudelle puheenjohtajalle.[31]

Puheenjohtajuuden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kennedy Glasgow’n yliopiston ylioppilaskunnan tapahtumassa helmikuussa 2009.

Kennedy esiintyi mediassa ensimmäistä kertaa eronsa jälkeen kesäkuussa 2006 BBC:n Question Time -ohjelmassa, jossa hän ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että pyrkisi uudelleen liberaalidemokraattien puheenjohtajaksi.[32] Campbellin erottua puheenjohtajuudesta lokakuussa 2007 Kennedy totesi puheenjohtajaksi paluun olevan hyvin epätodennäköistä.[33]

Vuonna 2008 Kennedy valittiin Glasgow’n yliopiston rehtoriksi.[34] Vuonna 2011 hänet valittiin jatkokaudelle vuoteen 2014 asti, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Edward Snowden.[35]

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa Kennedy säilytti paikkansa. Vaaleissa konservatiivipuolue palasi suurimman puolueen paikalle mutta ei saanut absoluuttista enemmistöä, joten se muodosti koalitiohallituksen liberaalidemokraattien kanssa. Kennedy kuitenkin vastusti koalitiota, ja olisi itse mieluummin muodostanut hallituksen työväenpuolueen kanssa.[36][37] Elokuussa uutisoitiin, että hän olisi loikkaamassa työväenpuolueeseen, minkä liberaalidemokraatit kuitenkin kiisti.[38]

Skotlannin itsenäisyyskansanäänestyksessä vuonna 2014 Kennedy vastusti Skotlannin itsenäisyyttä.

Vuoden 2015 vaaleissa Skotlannin kansallispuolue SNP voitti kaikissa Skotlannin vaalipiireissä paitsi kolmessa. Kennedy hävisi omassa vaalipiirissään SNP:n Ian Blackfordille.[39] Kokonaisuudessaan liberaalidemokraatit menetti vaaleissa 49 paikkaa saaden parlamenttiin ainoastaan kahdeksan edustajaa.[40]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy kuoli 1. kesäkuuta 2015 kotonaan Fort Williamissa 55-vuotiaana.[41] Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi paljastui alkoholismiin liittynyt verenvuoto.[42]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy meni heinäkuussa 2002 naimissin Sarah Gurlingin kanssa.[43] Heille syntyi vuonna 2005 poika Donald. Kennedy ja Gurling erosivat vuonna 2010.[44]

Kennedyn isä Ian kuoli huhtikuussa 2015 vain kaksi kuukautta ennen poikansa kuolemaa.[45]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ian Hislop: Charles Kennedy remembered by Ian Hislop The Guardian. 27. joulukuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Brian Wheeler: The Charles Kennedy story BBC News. 9. tammikuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  3. ↑ Charles Kennedy Glasgow’n yliopisto. Arkistoitu 29.12.2021. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  4. ↑ Donald Macintyre: Profile: Charles Kennedy - The liberal party animal The Independent. 18. kesäkuuta 1999. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  5. ↑ Tributes paid to former Lib Dem leader Charles Kennedy BBC News. 2. kesäkuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  6. ↑ David Owen: Time to declare. Lontoo: Michael Joseph, 1991. ISBN 0-7181-3514-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 28. joulukuuta 2021). (englanniksi)
  7. ↑ Mr Charles Kennedy MPs and Lords. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  8. ↑ Mark Tran: Charles Kennedy elected leader of Lib Dems The Guardian. 9. elokuuta 1999. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  9. ↑ Marie Woolf: Charles Kennedy: 'I'm like a football manager. I'm only as good as my last result or big decision' The Independent. 15. maaliskuuta 2004. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  10. ↑ Brian Taylor: Charles Kennedy: A political contact and a chum BBC News. 2. kesäkuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  11. ↑ Lib Dem chief defends TV quiz BBC News. 8. joulukuuta 2002. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  12. ↑ John Whitelegg: John Whitelegg: The myth of Mr Kennedy's opposition to the war The Independent. 2. kesäkuuta 2004. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  13. ↑ Kennedy laughs off health fears BBC News. 26. maaliskuuta 2004. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  14. ↑ Claire Cozens: Times apologises after Kennedy drink story The Guardian. 20. lokakuuta 2004. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  15. ↑ The 'Decapitators' The Guardian. syyskuu 2003. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  16. ↑ Tania Branigan: Lib Dems ready to play the anti-war card The Guardian. 22. huhtikuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  17. ↑ Sam Macrory: Top Ten: Lib Dem 'breakthrough moments' ePolitix.com. 24. huhtikuuta 2010. Arkistoitu 12.5.2010. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  18. ↑ 2005 Results BBC News. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  19. ↑ Marie Woolf: Lib Dems hold inquest after their 'decapitation strategy' misses targets The Independent. 7. toukokuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  20. ↑ Tania Branigan: New tally of MPs falls short of highest hopes The Guardian. 7. toukokuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  21. ↑ Kennedy hails 'party of future' BBC News. 6. toukokuuta 2021. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  22. ↑ Lib Dems win Cardiff, Ceredigion news.bbc.co.uk. 6. toukokuuta 2021. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  23. ↑ Donnachad McCarthy: Donnachad McCarthy: The shameful truth behind the Lib Dems' demise The Independent. 17. syyskuuta 2007. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  24. ↑ Anti-Kennedy briefings 'cowardly' BBC News. 14. joulukuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  25. ↑ Ben Russell: Tory revival puts Kennedy's position in doubt The Independent. 14. joulukuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  26. ↑ Kennedy hits back over quit call BBC News. 30. joulukuuta 2005. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  27. ↑ Andrew Pierce: 'No confidence' letter from Lib Dems forced Kennedy to brink The Times. 5. tammikuuta 2006. Arkistoitu 12.1.2008. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  28. ↑ Kennedy admits battling alcohol BBC News. 5. tammikuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  29. ↑ Defiant Kennedy urged to quit now BBC News. 6. tammikuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  30. ↑ Oliver King: Kennedy resigns The Guardian. 7. tammikuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  31. ↑ Support for new Lib Dems leader BBC News. 2. maaliskuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  32. ↑ Kennedy not ruling out his return BBC News. 22. kesäkuuta 2006. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  33. ↑ Kennedy 'unlikely to run again' BBC News. 17. lokakuuta 2007. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  34. ↑ Rectorial Election result Glasgow’n yliopisto. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  35. ↑ Ewen MacAskill: Edward Snowden 'humbled' by his election as Glasgow University rector The Guardian. 18. heinäkuuta 2014. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  36. ↑ Nicholas Watt: Charles Kennedy made two momentous stands that resonate to this day The Guardan. 2. kesäkuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2015. (englanniksi)
  37. ↑ Charles Kennedy: Charles Kennedy: Why I couldn't support Clegg's deal with the Tories The Observer. 16. toukokuuta 2010. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  38. ↑ Lib Dems: Charles Kennedy is 'not defecting' to Labour BBC News. 21. elokuuta 2010. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  39. ↑ Liberal Democrats wiped out in Highlands and Islands BBC News. 8. toukokuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  40. ↑ Election results: Nick Clegg resigns after Lib Dem losses BBC News. 8. toukokuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  41. ↑ Tributes paid to former Lib Dem leader Charles Kennedy BBC News. 2. kesäkuuta 2021. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  42. ↑ Charles Kennedy died of 'haemorrhage linked to alcoholism' BBC News. 5. kesäkuuta 2021. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  43. ↑ In pictures: Charles Kennedy weds BBC News. 20. heinäkuuta 2002. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  44. ↑ Former Lib Dem leader Charles Kennedy and wife separate The Guardian. 10. elokuuta 2010. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  45. ↑ Sara C Nelson ja Graeme Demianyk: Charles Kennedy's Body 'Found By New Partner' As Death Leaves Westminster In Shock The Huffington Pos. 2. kesäkuuta 2015. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charles_Kennedy&oldid=22289723”