Delhin sulttaanikunta

Etelä-Aasian historia ja Intian historia
kivikausi	70 000–3300 eaa.
• Mehrgarh-kulttuuri	• 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri	3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri	1700–1300 eaa.
Veda-kausi	1500–500 eaa.
• rautakausi	• 1200–500 eaa.
Mahajanapadat	700–300 eaa.
Magadha-valtakunta	684–320 eaa.
• Maurya-valtakunta	• 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat	230 eaa.–1279
• Sātavāhana	• 230 eaa.–199
• Kušana	• 60–240
• Gupta	• 300–550
• Pala	• 750–1174
• Chola	• 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat	1206–1596
• Delhin sulttaanikunta	• 1206–1526
• Deccanin sulttaanikunnat	• 1490–1596
Hoysala	1040–1346
Kakatiya	1083–1323
Vijayanagara	1336–1565
Suurmogulien valtakunta	1526–1707
Sikhivaltio	1801-1849
Marathivaltakunta	1674–1818
Siirtomaakausi	1757–1947
Itsenäinen Intia	1947 eteenpäin
Valtioiden historiat Bangladesh • Bhutan • Intia Malediivit • Nepal • Pakistan • Sri Lanka
Alueelliset historiat Bengal • Himachal Pradesh • Orissa Pakistanin historialliset alueet • Pohjois-Intia Etelä-Intian historia • Tiibet
Erityisalojen historiat Dynastiat • Talous • Indologia • Kielet • Kirjallisuus Merenkulku • Armeija • Tiede ja tekniikka • Aikajana

Delhin sulttaanikunta tarkoittaa niitä viittä islaminuskoista dynastiaa, jotka hallitsivat Pohjois-Intiassa yleensä Delhi pääkaupunkinaan vuosina 1206–1526. Niitä olivat mamelukit eli orjadynastia (1206–1290), Khalji-dynastia (1290–1320), Tughluq-dynastia (1320–1413), Sayyid-dynastia (1414–1451), ja Lodi-dynastia (1451–1526).

Delhin sulttaanikunnan vaiheita vuosina 1206–1526.

Arabit olivat jo 700-luvun alussa valloittaneet alueita Induksen suulta. Myöhemmin turkinsukuiset muslimit työntyivät syvemmälle Intiaan ja seldzukkipäällikkö Muhammad Ghurin valloitti 1100-luvun lopussa läntisen Pohjois-Intian. Hänen kenraalinsa, orjataustainen mamelukki Qutb-ud-din Aybak julistautui sulttaaniksi ja perusti Delhin sulttaanikunnan 1206. Sen valta keskittyi varuskuntakaupunkeihin ja talous perustui verojenkeruuseen ja ryöstösaaliin kokoamiseen. Sulttaanikunnan hallinto nojautui alempiin yhteiskuntaluokkiin sekä orjiin, joita käytettiin korkeissakin asemissa hallinnossa ja armeijassa. Myös myöhemmät sulttaanikunnat turvautuivat samaan keinoon, jonka avulla pyrittiin lisäämään hallinnon vakautta.

Sulttaanikunnan pohjalta alkoi kehittyä erityinen intialainen islam, mutta hindulaisuus ei kadonnut sen rinnalta. Timur Lenk hävitti sulttaanikuntaa vuonna 1398 aiheuttaen hajaannusta. Vuosina 1350–1550 sulttaanikunta oli vajonnut taantumaan. 1400-luvun lopulla Lodi-dynastia nosti Delhin uudelleen Pohjois-Intian hallitsevaksi voimaksi. Valtakunnan hävitti lopullisesti Mogulivaltakunnan perustaja Babur vuonna 1526.

Intiassa asuu nykyään maailman toiseksi suurin muslimiväestö, 172 miljoonaa vuonna 2016, mutta se on silti vain 15% Intian koko väkiluvusta.

Lähteet

• Kumar, Sunil: Delhi sultanate. Teoksessa:; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 127–128. Princeton University Press, 2013.
• Parpola, Asko, toim.: Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6