Dominica

Dominican yhteisö Commonwealth of Dominica
lippu vaakuna
Dominican sijainti
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Sylvanie Burton Roosevelt Skerrit
Pääkaupunki	Roseau
Pinta-ala
– yhteensä	751 km² (sijalla 172)
– josta sisävesiä	1,6 %
Väkiluku (2017)	74 000 (sijalla 201)
– väestötiheys	98,5 as. / km²
– väestönkasvu	0,5 % (2015)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2016)
– yhteensä	520 milj. USD  (sijalla 210)
– per asukas	7 356 USD
HDI (2019)	0,742 (sijalla 94)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	15,4 %
– teollisuus	13,2 %
– palvelut	71,5 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Yhdistyneestä kuningaskunnasta	3. marraskuuta 1978
Lyhenne	DM
Kansainvälinen suuntanumero	+1-767
Tunnuslause	Après le Bondie, C'est la Ter (Jumalan jälkeen on Maa)
Kansallislaulu	”Isle of Beauty, Isle of Splendour”
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Dominican yhteisö on saarivaltio Karibianmerellä. Maa oli pitkään Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoima alue, ja itsenäistyi vuonna 1978.

Saaren kallioperä on rikkonaista vulkaanista kiveä, ja sen itärinteet kuuluvat maailman sateisimpiin alueisiin. Se on pitkään ollut riippuvainen maanviljelystä, lähinnä banaaneista, mutta talouselämää pyritään monipuolistamaan, ja maasta yritetään tehdä ekoturismin kohdetta. Lähes kaikki asukkaat ovat afrikkalaista syntyperää, mutta maan itäosassa elää noin kolme tuhatta karib-intiaania.

Maantiede

Dominica on suurin ja pohjoisin Karibian Windwardsaarista. Se on noin 47 kilometriä pitkä, ja sen suurin leveys on 26 kilometriä. Saaren pinta-ala on 751 neliökilometriä. Dominican lähimmät naapurit ovat Ranskalle kuuluvat Guadeloupe 48 kilometriä pohjoiseen ja Martinique 40 kilometriä etelään.

Dominican maaperä on vulkaanista, rikkonaista kalliota. Rotkoissa ja jyrkänteillä korkeus vaihtelee 300 metristä noin 1 400 metriin. Korkein huippu on Morne Diablotins, 1 447 metriä. Tulivuorenpurkauksia ei ole tapahtunut tuhansiin vuosiin, mutta kuumia lähteitä on edelleen. Sadevesi kertyy lammikoiksi, joiksi ja vesiputouksiksi. Joet eivät ole kulkukelpoisia, mutta niistä saadaan vesivoimaa.

Pasaatituulet tuovat saarelle kosteutta koko vuoden, mutta eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun. Tuulenpuoleisella itärannalla sataa 5 000 mm vuodessa, paikoin jopa 9 000 mm, mikä on maailman suurimpia sademääriä. Suojanpuolella sademäärät jäävät 1 800 millimetriin vuodessa.

Hurrikaanit ovat runnelleet Dominicaa säännöllisesti, etenkin vuosina 1979, 1980, 1999 (Lenny) ja 2007 (Dean). Vuonna 2004 saaren pohjoisosan rakennukset vahingoittuivat maanjäristyksessä.

Dominica on Pienten-Antillien metsäisin saari. Se on suurelta osin rehevän sademetsän peitossa. Morne Trois Pitonsin kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde sekä monimuotoisen kasvillisuutensa että geologisten piirteidensä ansiosta. Vuorten huipuilla kasvaa pilvimetsää, rinteillä erityyppisiä sademetsävyöhykkeitä. Viidenkymmenen lintulajin joukossa on monia suuria papukaijoja. Keisariamatsoni ja dominicanamatsoni ovat harvinaistuneita kotoperäisiä lajeja.

Historia

Varhaishistoriasta siirtomaa-aikaan

Dominican alkuperäisasukkaita olivat arawakit. Karibit valtasivat kuitenkin saaren 1300-luvulla. Ranska otti Dominican hallintaansa vasta vuonna 1635, vaikka Kristoffer Kolumbus olikin löytänyt saaren jo 1493. Nimensä saari oli saanut Kolumbukselta, joka oli havainnut sen sunnuntaina (dies dominica, ”Herran päivä”).

Dominica hylättiin jo 1660 karibien vastarinnan jatkuessa. Sekä englantilaiset että ranskalaiset retkikunnat tekivät saarelle kuitenkin puutavaran hankintamatkoja. Koska saari sijaitsee Martiniquen ja Guadeloupen välissä, siellä kävi enemmän ranskalaisia, ja he perustivat pieniä siirtokuntia 1700-luvulla.

Aachenin rauhassa 1748 Britannia ja Ranska sopivat, että Dominica olisi karibeille kuuluva puolueeton alue. Saari jäi kuitenkin valtioiden väliseksi pelinappulaksi. Vuonna 1763 se siirtyi brittien hallintaan, ja britit perustivat sinne lakiasäätävän kansalliskokouksen, johon kuului edustajia saaren valkoihoisesta väestöstä. Ranskalaiset hallitsivat uudestaan Dominicaa Yhdysvaltain vapaussodan yhteydessä 1778–1783 ja yrittivät kaappausta myös 1795 ja 1805.

Vuonna 1831 britit ulottivat äänioikeuden myös vapaisiin mustaihoisiin, ja kun orjuudesta luovuttiin, vuonna 1838 Dominicasta tuli ainoa Brittien Karibialla hallitsema alue, jossa mustalla väestöllä oli enemmistö lakiasäätävässä elimessä. Valkoihoiset maanomistajat pelkäsivät joutuvansa alakynteen ja onnistuivat saamaan saaren tilapäisesti tiukemmin emämaan valvontaan.

Itsenäisyys

Dominica liittyi vuonna 1958 Länsi-Intian federaatioon. Valtioliiton kaaduttua 1962 Dominicalla alkoi keskustelu tulevasta hallintomuodosta. Britit myönsivät Dominicalle vuonna 1967 liitännäisvaltion aseman, ja uuden perustuslain mukaan Dominicasta tuli täysin itsehallinnollinen maan sisäisissä asioissa.

Dominica itsenäistyi brittien alaisuudesta 1978. Kaksi vuotta myöhemmin pahasti korruptoitunut hallinto kaatui ja pääministeriksi nousi Eugenia Charles, joka oli virassaan 15 vuotta. Charles oli Karibian alueen ensimmäinen naispääministeri. Hurrikaanit vahingoittivat maan taloutta vuosina 1979 ja 1980 ja banaanin hintojen lasku 1990-luvulla.

Vuodesta 1998 Dominica on pyrkinyt kehittämään lainsäädäntöään voidakseen houkutella maahan ulkomaista pääomaa.

Syyskuussa 2017 saarelle iskenyt Hurrikaani Maria aiheutti eriasteisia tuhoja lähes kaikkiin saaren rakennuksiin tuhoten osan kylistä täysin. Maria oli kaikkien aikojen voimakkain Dominicaan osunut hurrikaani. Myrskytuhot vaikuttavat erityisesti valtion maatalouteen ja turismiin, ja sen vaikutusten korjaaminen tulee kestämään useita vuosia.

Dominican työväenpuolue DLP on hallinnut Dominicaa vuodesta 2000 ja Roosevelt Skerrit on toiminut pääministerinä vuodesta 2004 lähtien. Joulukuun 2019 parlamenttivaaleissa DLP sai 18 parlamentin 21 paikasta ja pääministerinä jatkaa neljännen kerran peräkkäin vaaleissa uudelle kaudelle valittu Roosevelt Skerrit.

Politiikka

Valtionpäämies on presidentti, jolla ei ole suurta poliittista valtaa. Toimeenpanovalta on hallituksella, jota johtaa pääministeri. Yksikamarisessa parlamentissa on 32 jäsentä. Vaalit pidetään viiden vuoden välein, ja niissä valitaan 21 edustajaa. Presidentti nimittää lisäksi viisi edustajaa pääministerin ja neljä edustajaa oppositiojohtajan neuvosta. Näiden lisäksi parlamenttiin kuuluu puhemies ja oikeuskansleri. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskaudelle, ja presidentti nimittää pääministerin.

Charles Savarin valittiin presidentiksi vuonna 2013 ja parlamentti valitsi hänet uudelle viisivuotiskaudelle Dominican presidenttinä lokakuussa 2018.

Maassa on kaksi suurta puoluetta. Sosiaalidemokraattinen Dominican työväenpuolue DLP on hallinnut vuodesta 2000. Keskustalainen United Workers’ Party UWP on ainoa varteenotettava oppositiopuolue.

Parlamenttivaaleissa joulukuussa 2019 hallitseva DLP sai murskavoiton; se sai 18 maan parlamentin 21 paikasta ja varmisti itselleen viidennen peräkkäisen valtauden. Oppositiopuolue UWP menetti kolme aikaisemmasta kuudesta paikastaan. Pääministeri Roosevelt Skerrit jatkoi Dominican johdossa.

Hallinnollinen jako

Dominica on jaettu 10 alueeseen, jotka on kaikki nimetty pyhimysten mukaan: Saint Luke, Saint Mark, Saint George, Saint Paul, Saint Joseph, Saint Peter, Saint Andrew, Saint David, Saint Patrick ja Saint John. Vuonna 2001 Saint Georgessa oli lähes 20 000 asukasta, Saint Andrewissa noin 10 000 ja Saint Paulissa ja Saint Patrickissa molemmissa noin 8 400 asukasta. Muut ovat väkiluvultaan pienempiä.

Dominicassa on lisäksi 41 paikallisvaltuustoa, kunnanvaltuustot Roseaussa, Portsmouthissa ja Canefieldissä sekä karibien Carib Territoryn valtuusto ja 37 kylävaltuustoa.

Talous

Dominica satelliittikuvassa

Dominica on Karibian köyhimpiä valtioita. Maan talous kasvoi vuosien 1970–2009 välillä keskimäärin 3,8 prosenttia vuodessa. Kasvua on kuitenkin hidastanut useat hirmumyrskyt ja kansainvälisen talouden suhdanteet. Maan makrotalous on kuitenkin suhteellisen vakaa, ja maan valuutta on Itä-Karibian dollari.

Dominican talous on ollut riippuvainen maataloudesta ja etenkin banaanista. Koko valtion talous kärsii, jos banaanisato jää heikoksi tai banaanin maailmanhinta laskee. Sen jälkeen kun EU on rajoittanut banaaninostojaan, Dominica on pyrkinyt järjestelmällisesti laajentamaan viljelykasveja kahviin, patsuliin, leikkokukkiin, lääkeaaloeen ja hedelmiin, kuten mangoon, papaijaan ja guavaan. Taloutta on myös 2000-luvulla pyritty monipuolistamaan pieniin vientivetoisiin tuotantolaitoksiin ja turismiin. Dominican hallitus on erityisesti kannustanut ekoturismin kehittämistä. Vuonna 2012 matkailuala vastasi 9,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 8,8 prosenttia työvoimasta.

Portsmouth, Dominica

Dominicalla on kaksi lentoasemaa. Niistä suurempi on Douglas–Charlesin lentoasema. Tärkeimmät satamat ovat Roseaussa, Woodbridge Bayssä ja Portsmouthissa. Tiet ovat monin paikoin kapeita ja mutkittelevia. Päätiet kulkevat rantaviivaa ja jokilaaksoja pitkin.

Väestö

YK:n arvion mukaan Dominicassa oli vuonna 2017 noin 74 000 asukasta. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Dominicassa oli 71 293 asukasta. Dominican muuttotappio on maailman suurimpia, ja dominicalaisia asuu ulkomailla enemmän kuin kaksinkertainen määrä kotimaahan verrattuna. 1940-luvulta lähtien Dominicasta on muuttanut arviolta 150 000 – 160 000 asukasta Britanniaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Lähes kaikki dominicalaiset ovat Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Dominica on kuitenkin itäisen Karibian ainoa saari, jolla on säilynyt osa intiaaniväestöstä, sillä saaren itärannikolla elää noin 3 000 karibia. Karibeilla, jotka kutsuvat itseään nimellä kalinago, on oma, noin 15 neliökilometrin erillisalue Atkinsonin ja Castle Brucen kylien välissä, jossa elää noin 2 200 karibia. Alue eristettiin vuonna 1903. Sen asukkaat valitsevat neljän vuoden välein itselleen päällikön. Ulkomailla syntyneitä Dominican väestöstä on 8,5 prosenttia. Suurin vähemmistöryhmä oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan haitilaiset, joita oli 1,5 prosenttia väestöstä.

Englanti on maan virallinen kieli, mutta kreolia puhutaan laajalti. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan pääosa Dominican asukkaista oli kristittyjä: väestöstä 61,4 prosenttia oli katolisia ja 28,6 prosenttia protestantteja.

Kulttuuri

Toripäivä Dominicalla

Sateisella ja hedelmällisellä saarella on helppo kasvattaa hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Keittobanaani ja banaani ovat keskeinen osa ruokavaliota, ja niitä valmistetaan monella tavalla. Aiemmin leipää tehtiin maniokista, mutta nykyisin leipomoista saatavat vehnäleivät ovat syrjäyttäneet sen asemaa. Kansallisruoka on vuoristobroileriksi kutsuttu sammakkolaji, mutta nykyisin on suositumpi kreoliruoka, jota tehdään paahdetusta leipäpuun hedelmästä, kuivatusta turskasta ja sipulista paistamalla niitä öljyssä. Karjanhoito keskittyy vuohiin, sikoihin ja muutamiin lehmiin. Luonnosta pyydystetään maalla ja joissa eläviä rapuja, opossumeja, aguteja ja kalaa.

Pääkaupunki Roseau oli aikoinaan ranskalaisten suurin taajama. He rakensivat taloja hujan hajan keskusaukion läheisyyteen. Kun britit tulivat valtaan, he rakensivat loput keskustasta ruutuasemakaavaan. Useimmat taloista ovat pienikokoisia, ja niiden joukossa on sekä puuhuviloita kuisteineen että moderneja hurrikaaninkestäviä betonirakennuksia. Brittien rakentamista linnoituksista Fort Young on hotellina ja Fort Shirley Portsmouthissa kansallispuiston rakennuksena. Maaseudulla talot rakennetaan perinteisesti paalujen varaan, ja niissä on puiset seinät ja peltikatto.

Dominican merkittävimmät kulttuurihenkilöt ovat kirjailijat Jean Rhys ja Phyllis Shand Allfrey. Elokuvaa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu kuvattiin saarella.

Dominica on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1996. Sillä on ollut edustajia vain uinnissa ja yleisurheilussa. Kolmiloikkaaja Thea LaFond saavutti maalle ensimmäisen mitalin (kultaa) vuonna 2024 Pariisin olympialaisissa. Maan jalkapallojoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 186. Maassa toimii 21 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 1 300 rekisteröityä pelaajaa.

Lähteet

• Dominica Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 3.6.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dominica Wikimedia Commonsissa

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat	Belize Costa Rica El Salvador Guatemala Honduras Meksiko Nicaragua Panama
Saarivaltiot	Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Dominica Dominikaaninen tasavalta Grenada Haiti Jamaika Kuuba Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago
Itsehallintoalueet	Anguilla Aruba Bonaire Brittiläiset Neitsytsaaret Caymansaaret Curaçao Guadeloupe Martinique Montserrat Navassa Puerto Rico Saba Saint Barthélemy Saint-Martin Sint Eustatius Sint Maarten Turks- ja Caicossaaret Yhdysvaltain Neitsytsaaret