Energia Iranissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iranin öljykentät.

Energia Iranissa kuvaa Iranin energian tuotantoa ja kulututusta. Iranin energiapolitiikka kuvaa energian ja sähköntuotannon politiikkaa, mukaan lukien energiantuotannon toimijat ja eri näkemykset.

Öljyn tuotanto ja jalostus on Iranin tärkein talouden ala, vaikka maakaasun tuotanto on yhä tärkeämpää.[1]

Energiankulutus asukasta kohti vuonna 2022 oli 152,5 miljoonaa BTU:ta, maailman 195 valtion joukossa 25. suurinta.[2]

Iran oli raakaöljyn ja öljytuotteiden kolmanneksi suurin viejämaa Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen vuonna 2008. Iranin vienti oli 124 Mt vuonna 2008 oli 31 % Saudi-Arabian viennistä 403 Mt.[3][4]

Iran tuottaa päivässä lähes neljä miljoonaa barrelia raakaöljyä, ja kuluttaa jalostettua öljyä noin 2aksi miljoonaa barrelia päivässä. Sen tunnetut öljyvarat ovat 208 miljardia barrelia (2021).[2]

Valtionyhtiö National Iranian Oil Company (NIOC) tuottaa öljyä vientiin ja kotimaiseen kulutukseen. Öljy siirretään putkilinjaa pitkin Persianlahdella sijaitsevan Khārkin saaren terminaaliin ja sieltä säiliöaluksiin. Iranin tärkein jalostuslaitos Ābādānissa vaurioitui Irakin–Iranin sodassa mutta toimii taas. NIOCilla on jalostamot myös Eṣfahānissa, Shīrāzissa, Lāvānin saarella, Teherānissa ja Tabrīzissa.[1]

Iranin valtavat maakaasuvarat muodostavat yli kymmenesosan maailman kokonaisvarannoista. Kaasua tuotetaan Elburs-vuoristossa ja Khorasanissa. Uusia kaasukenttiä on löydetty ja niiden hyödyntäminen on aloitettu Persianlahdella lähellä ʿAsalūyehia, offshore-alueella Kaspianmeren alueella, ja varsinkin avomerellä ja rannikolla Iranin eteläosassa. Etelä-Parsin kenttä jälkimmäisellä alueella on yksi maailman rikkaimmista. Maan keräily- ja jakelulinjat kulkevat Teheraniin, Kashaniin, Eṣfahāniin, Šīrāziin, Mašhadiin, Ahvāziin ja Alborzin teollisuuskaupunkiin lähellä Qazvinia. Lisää kaasulinjoja on rakenteilla.[1]

Nykyisin (2022) Iran tuottaa vuodessa noin 260 miljardia kuutiometriä maakaasua, josta noin 90 prosenttia menee kotimaiseen kulutukseen, mutta vientiin jää silti 20 miljardia kuutiometriä vuodessa.[2]

Iranin sähköntuotantokapasiteetista 93.5% perustuu fossiilisiin polttoaineisiin, 1.7% ydinvoimaan, 0.2% aurinkoenergiaan, 0.2% tuulivoimaan ja 4.4% vesivoimaan.[2]

Iranin ydinohjelma on ollut pitkään kansainvälisen mielenkiinnon kohteena.[5] Bušehrin laitoksen ensimmäinen yksikkö valmistui vuonna 2011. Kahden muun yksikön rakentaminen aloitettiin vuonna 2016 Venäjän tuella, tarkoitus oli saada ne valmiiksi noin kymmenessä vuodessa.[6]

Energiantuotanto, tuonti ja hiilidioksidipäästöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energia Iranissa[3][4][7]
Väestö Prim. energiaselvennä Tuotanto Vienti Sähköselvennä CO2-päästö
milj.as. TWh TWh TWh TWh Mt
2004 67,0 1 696 3 233 1 530 137 369
2007 71,0 2 151 3 757 1 602 165 466
2008 72,0 2 350 3 801 1 429 174 505
Kasvu 7,5 % 38,5 % 17,6 % -6,6 % 27,0 % 36,9 %
Mtoe = 11,63 TWh

Hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuonna 2008 vuoteen 2004 verrattuna noin 37 %. IEA:n vuositilaston perusteella Iranin hiilidioksidipäästöt ja sähkön käyttö olivat vuonna 2008 väestömäärään suhteutettuna lähes kaksinkertaiset Irakiin verrattuna, suuremmat kuin Egyptissä ja Algeriassa, mutta alle puolet Saudi-Arabiaan verrattuna.[3][4][7]

  1. a b c Janet Afary, Khosrow Mostofi: iran: Resources and power Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.9.2024.
  2. a b c d Iran: Energy & Economy CIA Factbook. Viitattu 3.9.2024.
  3. a b c IEA Key energy statistics 2010 (Arkistoitu – Internet Archive) raakaöljy s.11, öljytuotteet s. 21 nettoviejät s. 23, hiili ja turve s. 15 , maakaasu s. 13 sähkö s.27, 17, 19, 25, indikaattoriluvut, taulukon kaikki luvut ovat aakkosjärjestyksessä olevista maakohtaisista indikaattoriluvuista alkaen sivu 48
  4. a b c Key world energy statistics IEA 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Verification and monitoring in the Islamic Republic of Iran in light of United Nations Security Council resolution 2231 (2015) IAEA. 2024. Viitattu 11.10.2024.
  6. Bushehr Nuclear Power Plant (BNPP) Nuclear Threat Initiative. Viitattu 11.10.2024.
  7. a b Key world energy statistics IEA 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)