Tämä on lupaava artikkeli.

Erik Blomberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvaohjaajasta. Samannimisestä ruotsalaisesta kirjailijasta kertoo artikkeli Erik Blomberg.

Erik Blomberg
Erik Blomberg Hammastunturin poronerotuspaikalla 1947.[1]
Erik Blomberg
Hammastunturin poronerotuspaikalla 1947.[1]
Henkilötiedot
Syntynyt18. syyskuuta 1913
Helsinki
Kuollut12. lokakuuta 1996 (83 vuotta)
Kuusjoki
Ammatti elokuvaaja, elokuvaohjaaja
Puoliso Mirjami Kuosmanen
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Valkoinen peura
Palkinnot

Cannes, Karlovy Vary, Golden Globe, Jussi, Pro Finlandia

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Erik Blomberg (18. syyskuuta 1913 Helsinki – 12. lokakuuta 1996 Kuusjoki) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja sekä kuvaaja. Hän oli 1930-luvun suomalaisen äänifilmin kuvaajatoivo ja työskenteli kuvaajana muun muassa yhdessä Teuvo Tulion ja Nyrki Tapiovaaran kanssa. Hänen viidestä omasta ohjauksestaan nousi palkittu Valkoinen peura tunnetuimpien suomalaisten elokuvien joukkoon. Puolassa tehdyn kansainvälisen yhteistyöelokuvan Hääyö jälkeen hän siirtyi työskentelemään televisiolle. Hänen on laskettu olleen mukana noin 250 elokuvassa kaikissa elokuvatuotannon tehtävissä tuotantopäälliköstä mainoskuvien tekijään. Kuvaajana hänen yhtenä vahvuutenaan on pidetty valon käyttöä, jonka avulla hän sai kuviin vivahteikkaan sävyasteikon ja ilmaisevat kontrastit.[2]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blombergin isä oli vuori-insinööri Wilhelm Blomberg ja äiti sairaanhoitaja Märtha Grönvik. Hän harrasti teini-ikäisenä valokuvausta ja työskenteli kesäisin valokuvaamoissa apulaisena sekä myöhemmin valokuvaajana.[3]

Blomberg suoritti asevelvollisuuden Ilmasotakoulun valokuvauslaboratoriossa ja Turkinsaaren merilentoasemalla, jossa hän vastasi koko kuvaustoiminnasta. Asevelvollisuuden jälkeen Blomberg toimi harjoittelijana Suomi-Filmissä ja opiskeli Regent Street Polytechnic -korkeakoulussa Lontoossa, tosin erehdyksessä elokuvauksen sijasta valokuvauslinjalla. Blomberg ei ollut tyytyväinen koulun opetukseen vaan siirtyi työskentelemään lontoolaisen Madame Yevonden kuvaamoon. Lontoosta Blomberg siirtyi Pariisiin, jossa hän toimi valokuvaaja Georges Saadin oppilaana ja myöhemmin apulaisena useilla pariisilaisilla elokuvastudioilla.[4]

Kuvaajana ja tuottajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1935 Topo Leistelä kutsui Blombergin kuvaajaksi Suomi-Filmin tuottamaan VMV 6 -elokuvaan. Aluksi Blomberg toimi kokeneemman Theodor Lutsin apulaisena, mutta vakuutettuaan ohjaaja Risto Orkon taidoistaan siirtyi pääkuvaajaksi.[5]

Suomi-Filmillä Blomberg jakoi työhuoneen Regina Linnanheimon kanssa, ja tätä kautta hän tutustui Teuvo Tulioon[6]. Blomberg kuvasi Tulion kolme ensimmäistä elokuvaa, Taistelu Heikkilän talosta (1936), Nuorena nukkunut (1937) ja Kiusaus (1938), jotka olivat Adams Filmin tuottamia. Elokuvat tuhoutuivat myöhemmin yhtiön varastossa sattuneessa tulipalossa vuonna 1959. Vuonna 2006 Suomen elokuva-arkistosta tosin löydettiin katkelmat Taistelu Heikkilän talosta -elokuvan alusta ja lopusta[7] ja vuonna 2015 Ranskasta 20 minuuttia Nuorena nukkunut -elokuvan keskeltä[8]. Blombergia oli suunniteltu myös 1936 kuvatun Risto Orkon elokuvan Ja alla oli tulinen järvi kuvaajaksi, mutta tehtävään tuli kuitenkin ruotsalainen Albert Rudling[9].

Kiusaus-elokuva menestyi huonosti, ja sen jälkeen Tulion ja Adams Filmin yhteistyö päättyi. Blomberg jäi vaille töitä, sillä Suomi-Filmi oli erottanut hänet palveluksestaan jo Tulio-yhteistyön alettua. Blomberg onnistui kuitenkin vuokraamaan itselleen Adams Filmin tyhjilleen jääneen Katajanokan studion.[10]

Vuoden 1951 Jussi-voittajat. Blomberg (kolmas oikealta) palkittiin Aila – Pohjolan tytär -elokuvan kuvauksesta.

Blomberg oli valmistellut Eino Mäkisen kanssa käsikirjoitusta Runar Schildtin novellista ”Lihamylly”, joka Blombergin oli määrä ohjata. Hän kuitenkin tutustui Mäkisen kautta Nyrki Tapiovaaraan ja tuli siihen tulokseen, että oli pohjimmiltaan kuvaaja ja että Tapiovaara olisi ohjaajaksi parempi valinta. Tuloksena oli elokuva Varastettu kuolema. Blombergin ja Tapiovaaran yhteistyö sujui hyvin, ja elokuva oli ensimmäinen, jota kuvatessaan Blomberg saattoi toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiään. Tämä ei ollut onnistunut Orkon ja Tulion kanssa.[11]

Kattaakseen vuokraamansa studion kulut Blomberg perusti Varastetun kuoleman valmistumisen jälkeen tuotantoyhtiö Elosepon, jonka toiseksi pääosakkaaksi tuli Toivo T. Kaila. Yhtiö tuotti kaiken kaikkiaan viisi elokuvaa, muun muassa Tapiovaaran elokuvat Kaksi Vihtoria (1939), Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939) ja Miehen tie (1940). Lahtis-elokuvaa lukuun ottamatta Blomberg toimi kuvaajana kaikissa Elosepon elokuvissa.[12] Miehen tie -elokuvaa lukuun ottamatta Blomberg itse piti Elosepon tuottamia elokuvia vähäpätöisinä kevyinä komedioina, joiden tehtävänä oli lähinnä rahan ansaitseminen.[13]

Eloseppo suunnitteli oman, Alvar Aallon piirtämän studion rakentamista Espoon Westendiin, mutta yhtiön toiminta päättyi, kun enemmistöosakkaana ollut Kaila myi Espoon tontit itselleen ja Katajanokan studion Suomi-Filmin Risto Orkolle.[14] Blomberg itse kertoi haastattelussa 1982, että yhtiön toiminta päättyi sodan puhkeamiseen.[15]

Sodan jälkeen Blomberg oli pari vuotta Ruotsissa studiokuvaajana, ja sieltä palattuaan hän teki Lapissa yhteistyössä Eino Mäkisen kanssa lyhytelokuvia poroista ja kullankaivuusta.[15] Blomberg voitti parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon vuonna 1947 elokuvallaan Porojen parissa ja vuonna 1949 elokuvalla Ennen ensi-iltaa.[16].

Blomberg palkittiin myös Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1970.

Elokuvaohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun alussa Blomberg siirtyi elokuvaohjaajaksi ja perusti nimeään kantavan yrityksen. Yhdessä puolisonsa näyttelijä Mirjami Kuosmasen kanssa hän käsikirjoitti esikoiselokuvansa Valkoinen peura (1952). Blomberg toimi elokuvassa myös kuvaajana. Elokuva oli suomalaisittain harvinainen kauhuelokuva naisesta, joka intohimon herätessä muuntui miehiä tappavaksi vampyyripeuraksi. Valkoinen peura on ainoa suomalainen Golden Globe -palkinnon saanut elokuva. Elokuva palkittiin myös Cannesin elokuvajuhlilla.[17]

Blomberg ohjasi 1950-luvulla myös kaksi muuta merkittävänä pidettyä elokuvaa, Kun on tunteet (1954) Kihlaus (1955). Edellinen on sovitus Maria Jotunin novelleista[18], jälkimmäinen puolestaan Aleksis Kiven näytelmästä[19]. Käsikirjoituksen kumpaankin elokuvaan laati Kuosmanen, joka myös näytteli kummassakin elokuvassa. Kun on tunteet -elokuvassa on myös Emmi Jurkan esittämä monta minuuttia kestävä puhelinmonologi, jota pidetään yhtenä suomalaisen elokuvan tunnetuimmista kohtauksista[20].

Blomberg ohjasi 1950-luvulla vielä kaksi elokuvaa. Näistä pikaisesti ja pienellä budjetilla tehty oli Lasse Pöystin varaan rakentuva komediaelokuva Miss Eurooppaa metsästämässä (1955), jossa hän oli mukana myös käsikirjoitus- ja kuvausryhmissä.[21]. Toinen oli puolalais-suomalais-ruotsalaisen yhteistyöelokuvan Hääyö (1959), joka perustui Émile Zolan romaaniin Rynnäkkö myllyä vastaan ja jossa pääosaa näytteli Harriet Andersson.[22] Elokuva jäi Blombergin viimeiseksi,[23] ja se oli ainoa hänen ohjaamistaan elokuvista, jota hän ei itse kuvannut[24].

Televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien asioiden summana epäonnistuneen Hääyön jälkeen Blomberg vetäytyi eläkkeelle elokuvanteosta. Noihin aikoihin oli myös suomalaisen elokuvan kriisivaihe, ja lisäksi hänen vaimonsa ja työtoverinsa Mirjami Kuosmanen kuoli.[2] Hän teki kuitenkin vielä vuosina 1965–1976 Yleisradiolle ja Mainostelevisiolle laajahkon tuotannon televisiodokumentteja[18]. Näistä esimerkkejä ovat ensinnäkin Oolannin sota, johon hän rakentaa kuvien, äänien ja leikkauksen pohjalta ironisen dokumenttidraaman englantilaisen ja ranskalaisen laivaston toimista 1854-1855 Suomenlahdella ja Ahvenanmaalla[2]. Kaksi vuotta ennen niin sanottua Prahan kevättä hän kuvasi vajaan tunnin mittaisen elokuvan, joka sattumalta sai nimen Prahan kevät. Se kertoo nuoresta miehestä kuljeskelemassa Prahassa ja seurailemassa kaunotarta.[18][25]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blomberg oli naimisissa näyttelijä Mirjami Kuosmasen kanssa vuodesta 1939 tämän vuonna 1963 tapahtuneeseen kuolemaan. Viimeiset vuotensa Blomberg asui toisen vaimonsa, puolalaisen Marian kanssa, Kuusjoella.[2]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät ohjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaajana ja valokuvaajana (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • VMV 6 (1936), kuvaus – ohjaus: Risto Orko
  • Taistelu Heikkilän talosta (1936), kuvaus, valokuvat – ohjaus: Teuvo Tulio
  • Nuorena nukkunut (1937), kuvaus – ohjaus: Teuvo Tulio
  • Kiusaus (1938), kuvaus – ohjaus: Teuvo Tulio
  • Kaksi Vihtoria 1939, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, tuottaja, studiopäällikkö, valokuvat – ohjaus: Nyrki Tapiovaara
  • Varastettu kuolema 1938, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, tuottaja, studiopäällikkö, valokuvat, näyttelijä (Puotipuksu) – ohjaus: Nyrki Tapiovaara
  • Herra Lahtinen lähtee lipettiin 1939, leikkaus, tuottaja, studiopäällikkö, valokuvat – ohjaus: Nyrki Tapiovaara
  • Miehen tie 1940, kuvaus, leikkaus, tuottaja, studiopäällikkö, valokuvat – ohjaus: Nyrki Tapiovaara, työn saattoivat loppuun Blomberg ja henkilöohjaaja Hugo Hytönen

Lyhytelokuvat (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sakari Toiviainen: Erik Blomberg. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, 1983. ISBN 951-859-445-7
  • Suomen kansallisfilmografia. Helsinki: Edita, 1996–2012. ISBN 951-860-973-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Toiviainen, s. 4.
  2. ↑ a b c d Erik Blombergin muistokirjoitus Helsingin Sanomat. Viitattu 18.9.2013.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Toiviainen, s. 9.
  4. ↑ Toiviainen, s. 10
  5. ↑ Toiviainen, s. 11.
  6. ↑ Toiviainen, s. 13.
  7. ↑ Harri Römpötti, Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja loppu löytyivät[vanhentunut linkki], Helsingin Sanomat 16.3.2007. Viitattu 29.10.2015.
  8. ↑ Suomalainen filmilöytö Ranskasta: Teuvo Tulion kadonnut klassikko herää henkiin, KAVI (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 26.9.2013
  10. ↑ Toiviainen, s. 14.
  11. ↑ Toiviainen, s. 14–15.
  12. ↑ Toiviainen, s. 19, 104–105.
  13. ↑ Toiviainen, s. 20.
  14. ↑ Toiviainen, s. 19–20.
  15. ↑ a b Erik Blombergille elokuva oli palapeliä Ylen Elävä arkisto. 1982. Yle. Viitattu 18.9.2013.
  16. ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 331. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  17. ↑ Valkoinen peura Muut tiedot, Elonet.fi. Kava. Viitattu 18.9.2013.
  18. ↑ a b c Leena Virtanen, Muutakin kuin valkoinen peura, Helsingin Sanomat 18.9.2013 s. B 20
  19. ↑ Kihlaus Muut tiedot, Elonet.fi. Kava. Viitattu 18.9.2013.
  20. ↑ Kun on tunteet Muut tiedot, Elonet.fi. Kava. Viitattu 18.9.2013.
  21. ↑ Miss Eurooppaa metsästämässä Muut tiedot, Elonet.fi. Kava. Viitattu 18.9.2013.
  22. ↑ Hääyö Muut tiedot, Elonet.fi. Kava. Viitattu 18.9.2013.
  23. ↑ Yle, juttuarkisto, Hääyö, viitattu 18.9.2013
  24. ↑ Pertti Avola: Noitanainen muuttuu poroksi Helsingin Sanomat. 29.6.2013. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 18.9.2013.
  25. ↑ Prahan kevät Elonet.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erik_Blomberg&oldid=20676199”