Euroopan Grand Prix 1999
Euroopan Grand Prix 1999 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin Nürburgringin radalla Saksassa 26. syyskuuta 1999. Kilpailu oli eräs kauden mielenkiintoisimmista, sillä sade sekoitti koko kilpailun, ja kaudella vain kerran pisteille ajanut Stewart-tallin Johnny Herbert voitti. Voitto oli Stewart-tallin ensimmäinen ja samalla ainoa.[1] Voitto jäi myös Herbertin viimeiseksi. Prost Grand Prix saavutti viimeisen palkintosijan.[2]
Kilpailun kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpailu alkoi erikoisella tavalla kun valot jäivät päälle, joka johti uusintalähtöön.
Kun kisa pääsi lopulta alkuun, ei aikaakaan kun turva-auto tuli radalle, kun heti ensimmäisessä mutkassa Wurz törmäsi sähköongelmien hidastamaan Hilliin ja siitä Wurz törmäsi Diniziin joka lensi volteilla. Tapahtuneen seurauksena Hill, Wurz ja Diniz joutuivat keskeyttämään.
Kierroksella 11 sekä Zanardi että Takagi ohittivat Ricardo Zontan, jonka seurauksena Zanardi & Takagi törmäsivät ja pyörähtivät. Takagi pystyi jatkamaan, mutta Zanardi joutui keskeyttämään.
Kuitenkin dramatiikka alkoi tästä: 20 kierroksen paikkeilla radalla alkoi sataa vettä jonka takia McLaren kutsui Häkkisen varikolle vaihtamaan sadekelin renkaat. Sade kuitenkin loppui miltei heti joten Häkkisen sadekelin kumit eivät toimineet koska rata ei ehtinyt tarpeeksi märäksi. Häkkinen tuli varikolle vaihtaakseen kuivan kelin renkaat ja jäi kärjelle melkein kierroksen tippuen sijalle 16. Yllätykset eivät loppuneet tähän sillä sekä Eddie Irvine että Mika Salo menettivät hetkeä myöhemmin varikolla rengassähläyksen takia noin puoli minuuttia ylimääräistä aikaa ja molemmat putosivat pisteiltä. Kierroksella 32 sekä Frentzen että Coulthard tulivat ensimmäistä kertaa varikolle, mutta heti varikolta radalle palattuaan Frentzen joutui keskeyttämään sähköongelmien takia. Kierroksella 36 Alesi joutui keskeyttämään myös. Coulthard johti nyt kisaa ja näytti menevän helppoon voittoon mutta luonnonvoimat puuttuivat toistamiseen peliin. Sade alkoi piiskata radalla jo toistamiseen lyhyen ajan sisään. Coulthard pelasi kuitenkin uhkapeliä ja jäi radalle. Se ei kannattanut vaan hän lipsautti itsensä rengasvalliin.
Coulthardin ulosajon seurauksena Schumacher nousi kärkeen. Toiseksi oli noussut Benettonin Giancarlo Fisichella. Kolmanneksi oli noussut Stewart-tallin Rubens Barrichello.
Kierroksella 43 Takagi joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Kaksi kierrosta myöhemmin Mika Salokin joutui keskeyttämään. Suomalaisen keskeytyssyyksi tuli jarrut.
Dramatiikkaa jatkui kuitenkin kierroksella 49, kun Fisichella ajoi ulos ja keskeytti. Heti seuraavalla kierroksella myös Schumacherkin ajoi ulos rengasrikon takia, mutta pystyi pääsemään varikolle ja sieltä jatkamaan. Tämän takia Top 6 näytti tältä: Johnny Herbert johti, Jarno Trulli nousi toiseksi, Rubens Barrichello nousi kolmanneksi, Luca Badoer neljänneksi, viidenneksi tippui Ralf Schumacher ja kuudentena oli BAR-tallin Jacques Villeneuve.
Kuitenkin kierroksella 54 Badoer joutui keskeyttämään vaihdelaatikon takia, joka johti siihen että hän ei pääsisi pisteille. Tämän jälkeen Badoer nähtiin kyynelehtimässä hyytyneellä autollaan. Kierrosta aikaisemmin myös toinen Arrows-tallin kuljettaja Pedro de la Rosa joutui keskeyttämään samaan syyhyn. Minardin peli ei ollut kuitenkaan menetetty sillä toinen Minardi kuljettaja Marc Gene nousi kuudenneksi ja vielä viidenneksi kun Villeneuve joutui keskeyttämään kytkimen takia. Kuitenkin Häkkinen onnistui ohittamaan Genen mutta Irvine ei joten nämä sijoitukset säilyivät loppuun asti eli Herbert voitti, Trulli oli toinen, Barrichello kolmas, Ralf Schumacher neljäs, Häkkinen viides, Gene kuudes, joka myös rikkoi Minardin pisteettömän putken, joka oli jo 4 vuoden mittainen, Irvine jäi seitsemänneksi, kahdeksas oli toinen BAR-kuljettaja Ricardo Zonta ja yhdeksänneksi jäi Olivier Panis. Villeneuve sai lopputuloksen koska hän ajoi yli 90% kisasta.
Kilpailun nopeimman kierroksen ajoi Mika Häkkinen ajalla 1,21.282.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 17 |  Johnny Herbert
|
Stewart-Ford | 66 | 1'41:54.314 | 14 | 10 |
| 2 | 19 |  Jarno Trulli
|
Prost-Peugeot | 66 | 22.619 | 10 | 6 |
| 3 | 16 |  Rubens Barrichello
|
Stewart-Ford | 66 | 22.866 | 15 | 4 |
| 4 | 6 |  Ralf Schumacher
|
Williams-Supertec | 66 | 39.508 | 4 | 3 |
| 5 | 1 |  Mika Häkkinen
|
McLaren-Mercedes | 66 | +1:02.950 | 3 | 2 |
| 6 | 21 |  Marc Gené
|
Minardi-Ford | 66 | +1:05.154 | 20 | 1 |
| 7 | 4 | Eddie Irvine
|
Ferrari | 66 | +1:06.683 | 9 | |
| 8 | 23 | Ricardo Zonta
|
BAR-Supertec | 65 | +1 krs. | 17 | |
| 9 | 18 |  Olivier Panis
|
Prost-Peugeot | 65 | +1 krs. | 5 | |
| 10 | 22 |  Jacques Villeneuve
|
BAR-Supertec | 61 | Kytkin | 8 | |
| Kesk. | 20 | Luca Badoer
|
Minardi-Ford | 53 | Vaihdelaatikko | 19 | |
| Kesk. | 14 | Pedro de la Rosa
|
Arrows | 52 | Vaihdelaatikko | 22 | |
| Kesk. | 9 | Giancarlo Fisichella
|
Benetton-Playlife | 48 | Ulosajo | 6 | |
| Kesk. | 3 | Mika Salo
|
Ferrari | 44 | Jarrut | 12 | |
| Kesk. | 15 |  Toranosuke Takagi
|
Arrows | 42 | Ulosajo | 21 | |
| Kesk. | 2 | David Coulthard
|
McLaren-Mercedes | 37 | Ulosajo | 2 | |
| Kesk. | 11 | Jean Alesi
|
Sauber-Petronas | 35 | Voimansiirto | 16 | |
| Kesk. | 8 | Heinz-Harald Frentzen
|
Jordan-Mugen-Honda | 32 | Sähköt[4] | 1 | |
| Kesk. | 5 | Alessandro Zanardi
|
Williams-Supertec | 10 | Kolari | 18 | |
| Kesk. | 7 | Damon Hill
|
Jordan-Mugen-Honda | 0 | Sähköt | 7 | |
| Kesk. | 10 |  Alexander Wurz
|
Benetton-Playlife | 0 | Kolari | 11 | |
| Kesk. | 12 | Pedro Diniz
|
Sauber-Petronas | 0 | Kolari | 13 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Barretto, Lawrence: ORAL HISTORY: The inside story of Stewart GP’s fairytale ‘99 victory Formula1.com. 23.12.2019. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
- ↑ STATS F1: Prost - Podiums • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
- ↑ 1999 European Grand Prix
- ↑ Barretto, Lawrence: UNCOVERED: Jordan insider explains real reason Frentzen retired from the '99 European GP Formula1.com. 29.4.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.8.2020. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Brands Hatch (1983, 1985) Nürburgring (1984, 1995–1996, 1999–2007) Donington Park (1993) Circuito Permanente de Jerez (1994, 1997) Valencian katurata (2008–2012) Bakun katurata (2016) | |||||||||