F. Sherwood Rowland
| F. Sherwood Rowland | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1927 Delaware, Yhdysvallat |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 2012 (84 vuotta) Corona del Mar, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Chicagon yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Willard Libby |
| Instituutti | Kalifornian yliopisto (Irvine) |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
Franklin Sherwood Rowland (28. kesäkuuta 1927 Delaware, Ohio – 10. maaliskuuta 2012[1]) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon 1995 yhdessä Mario J. Molinan ja Paul J. Crutzenin kanssa ilmakehän kemiallisista tutkimuksista, erityisesti otsonin muodostumisen ja hajoamisen tutkimuksesta.
Rowlandin isä oli matematiikan professori Ohio Wesleyan Universityssä. Nopeutetun koulutuksen ansiosta Rowland valmistui lukiosta hieman ennen kuusitoistavuotispäiväänsä vuonna 1943. Hän ei voinut liittyä asevoimiin nuoren ikänsä vuoksi, joten Rowland siirtyi yliopistoon opiskelemaan. Toisen maailmansodan ollessa käynnissä juuri tuolloin ei yliopistoa opiskellut montakaan miestä hänen lisäkseen. Vuonna 1945 Rowland lähti suorittamaan asepalvelusta, mutta sota ehti loppua ennen kuin hän oli läpäissyt peruskoulutuksen. Tohtorin tutkintoa suorittamaan Rowland pyrki Chicagon yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Jokaiselle aloittavalle jatko-opiskelijalle nimettiin tuutori ja Rowlandin tuutoriksi osui sattumalta nobelisti Williard F. Libby. Muita Rowlandia opettaneita joko jo Nobelin palkinnon saaneita tai tulevaisuudessa saavia henkilöitä Chicagon yliopistossa olivat Enrico Fermi, Harold Clayton Urey, Henry Taube, ja Maria Goeppert Mayer.
Opiskeluaikanaan Rowland tapasi Joan Lundbergin, joka myös valmistui Chicagon yliopistosta. He menivät naimisiin kesäkuussa 1952 ja elokuussa samana vuonna Rowland sai väitöskirjansa valmiiksi. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Ingrid ja Jeffrey.
Rowlandin saatua täyden professuurin Kansasin yliopistossa hän siirtyi vuonna 1964 Kalifornian yliopiston uudelle Irvinen kampukselle kemian professoriksi. Kuultuaan tammikuussa 1972 James Lovelockin esitelmän CFC-yhdisteistä Rowland alkoi pohtia mitä yhdisteille tapahtuu ilmakehässä. Mario Molina liittyi tutkimusryhmään myöhemmin samana vuonna ja yhdessä he alkoivat tutkia yhdisteiden kiertoa luonnossa. Kolmessa kuukaudessa he ymmärsivät, että kyseessä ei ollut pelkkä mielenkiintoinen tieteellinen ongelma vaan vakava uhka ympäristölle otsonikadon muodossa.
Molina ja Rowland julkaisivat tuloksensa Naturessa 1974.[2] Tuloksiin suhtauduttiin aluksi epäillen, mutta myöhemmin selvisi, että todellisuudessa tuho on jopa pahempi kuin Molina ja Rowland olivat arvioineet.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ UC Irvine Nobel winner F. Sherwood Rowland dies, Latimes.com, viitattu 12.3.2012
- ↑ Mario J. Molina & F. S. Rowland: Stratospheric sink for chlorofluoromethanes: chlorine atomc-atalysed destruction of ozone (PDF) 1974. Nature. Viitattu 7.7.2012.
- ↑ MIT's Mario Molina wins Nobel Prize in chemistry for discovery of ozone depletion MIT. Viitattu 7.7.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nobelprize.org F. Sherwood Rowlandin omaelämäkerta (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Muut | |
