Fernando Santos
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Fernando Manuel Fernandes da Costa Santos | ||
Syntymäaika | 19. lokakuuta 1954 | ||
Syntymäpaikka | Lissabon, Portugali | ||
Seura | |||
Seura | avoin | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Junioriseurat | |||
1970–1971 | Operário Lisboa | ||
1971–1973 | Benfica | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1973–1979 | Estoril | 91 | (2) |
1979–1980 | Marítimo | 26 | (0) |
1980–1987 | Estoril | 65 | (1) |
Yhteensä | 182 | (3) | |
Valmennusura | |||
1987–1988 | Estoril (apuv.) | ||
1988–1994 | Estoril | ||
1994–1998 | Estrela Amadora | ||
1998–2001 | Porto | ||
2001–2002 | AEK Ateena | ||
2002 | Panathinaikos | ||
2003–2004 | Sporting CP | ||
2004–2006 | AEK Ateena | ||
2006–2007 | Benfica | ||
2007–2010 | PAOK | ||
2010–2014 | Kreikka | ||
2014–2022 | Portugali | ||
2023 | Puola | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Fernando Santos (s. 19. lokakuuta 1954 Lissabon, Portugali) on portugalilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Hän on tehnyt uraa ennen kaikkea Kreikassa ja helmikuussa 2010 hänet valittiin vuosikymmenen parhaaksi valmentajaksi maassa.[1] Hän toimi Portugalin maajoukkueen päävalmentajana vuosina 2014–2022. Ranskan EM-kisoissa 2016 hän luotsasi Portugalin ensimmäiseen arvokisamestaruuteensa. Viimeksi hän on toiminut Puolan maajoukkueen päävalmentajana.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Santos aloitti pelaajauransa SL Benfican organisaatiossa jo juniorina. Aikuisuransa hän teki kuitenkin kahdessa pienemmässä portugalilaisseurassa, CS Marítimossa ja GD Estoril-Praiassa. Pelaajauransa ohella hän opiskeli Lissabonin teknillisessä instituutissa (ISEL). Hän suoritti bacharelaton tutkinnon ja valmistui insinööriksi erikoisalanaan telekommunikaatio. Hän lopetti pelaajauransa 1984.
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmennusuransa Santos aloitti 1987 Estoril Praissa, jossa oli pelannut valtaosan urastaan. Hänen johdollaan seura kipusi aina takaisin pääsarjatasolle saakka kauden 1990–1991 päätteeksi. Santos jatkoi seuran peräsimessä myös liigassa, ja parhaimmillaan joukkue ylsi kymmenenneksi. Seura putosi kauden 1993–1994 päätteeksi, ja Santos jätti tehtävänsä.
Estoril-pestinsä jälkeen Santosista tuli CF Estrela de Amadoran päävalmentaja 1994. Hän valmensi liigan keskikastiin kuulunutta seuraa neljä kautta ja saavutti viimeisellä kaudellaan 1997–1998 seuran kanssa seitsemännen sijan, mikä on seuran historian paras saavutus. Tämän kauden jälkeen hän astui suurseura FC Porton palvelukseen ja johdatti seuran historialliseen viidenteen perättäiseen liigamestaruuteen debyyttikaudellaan. Kaudella 1999–2000 Santosin luotsaama Porto hävisi liigamestaruuden Sportingille, mutta voitti cupin ja eteni Mestarien liigassa puolivälieriin saakka.
Santos jätti Porton kauden 2000–2001 jälkeen ja siirtyi kreikkalaisen AEK Ateenan valmentajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan AEK:ssa Santos pääsi juhlimaan Kreikan cupin mestaruutta, mutta liigassa ykkössija karkasi Olympiakosille. Kauden jälkeen Santos sai potkut tehtävistään. Hän valmensi tämän jälkeen lyhyesti Panahinaikosia, kunnes palasi kotimaahansa Sportingin peräsimeen.
Kauden 2003–2004 jälkeen Santos palasi AEK:n päävalmentajaksi. Hän valmensi seuraa kahden kauden ajan onnistumatta voittamaan mestaruutta. Hän erosi tehtävistään keväällä 2006 ja siirtyi SL Benficaan.[2] Kaudella 2006–2007 Santosin luotsaama Benfica oli mukana jännittävässä mestaruuskamppailussa, jossa se jäi lopulta kolmanneksi häviten mestari-Portolle vain kahdella pisteellä. Kesällä joukkue menetti tähtipelaajansa ja kapteeninsa Simão Sabrosan Atlético Madridiin. Santos sai potkut tehtävistään elokuussa 2007 vain kahden pelatun kierroksen jälkeen.[3]
Syyskuussa 2007 Santos palasi jälleen Kreikkaan, tällä kertaa PAOKin päävalmentajaksi.[4] Hänen johdollaan seura sijoittui komeasti toiseksi kaudella 2008–2009 ja kolmanneksi 2009–2010. Kauden 2009–2010 päätteeksi Santos luotsasi PAOKin pudotuspelien voittajaksi ja seura ansaitsi paikan Mestarien liigan kolmannelle kierrokselle. Kauden jälkeen valmennustehtäviin väsynyt Santos jätti seuran.[5] Kuitenkin jo kesäkuussa uutisoitiin, että Santos olisi ykkösehdokas Kreikan maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Otto Rehhagelin erottua.[6] Heinäkuun alussa hän allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Kreikan liiton kanssa.[7]
Santosin johdolla Kreikka jatkoi menestyksekkäästi EM2012-karsinnoissa ja voitti karsintalohkonsa häviämättä yhtään ottelua. Lopputurnauksessa Kreikka voitti viimeisessä lohkovaiheen ottelussa Venäjän ja eteni pudotuspeleihin. Puolivälierässä Saksa oli kuitenkin parempi maalein 4–2. [8] MM2014-karsinnoissa Kreikka voitti jatkokarsinnassa Romanian ja eteni historiallisesti toista kertaa perättäin lopputurnaukseen. Helmikuun lopussa Santos ilmoitti jättävänsä maajoukkueen MM-kisojen jälkeen.[9] MM-kisoissa Kreikka taisteli tiensä alkulohkosta pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa maan jalkapallohistoriasta. Turnaus päättyi neljännesvälierätappioon Costa Ricalle. Santos tulistui ottelussa erotuomareille ja sai kisojen jälkeen kahdeksan ottelun toimitsijakiellon. [10]
Syyskuun lopulla 2014 Santosista tuli Portugalin maajoukkueen päävalmentaja. [11] Santosin johdolla Portugali hävisi vain yhden EM2016-karsintaottelun ja eteni lohkovoittajana EM-lopputurnaukseen. Lopputurnauksessa Portugali oli vaikeuksissa alkulohkossaan, jossa se pelasi kolme tasapeliä Islantia, Itävaltaa ja Unkaria vastaan. Joukkue selvisi pudotuspeleihin lohkokolmosena maalieronsa turvin. Pudotuspeleissä tiiviisti ja organisoidusti puolustanut Portugali oli vaikeuksissa maalinteon kanssa. Se kuitenkin pudotti jatkosta jatkoaikavoitolla 1–0 Kroatian ja rangaistuspotkukilpailussa Puolan. Välierissä Portugali voitti Walesin 2–0, mikä jäi joukkueen ainoaksi voitoksi turnauksessa varsinaisella peliajalla.[12] Loppuottelussa Portugali haastoi isäntämaa Ranskan tiiviillä puolustuspelaamisella. Joukkue joutui pelaamaan lähes koko finaalin ilman loukkaantunutta kapteeniaan Cristiano Ronaldoa, mutta Santosin pelisysteemin avulla Portugali saikin lopulta tuloksia aikaan. Vaihdosta kentälle tulleen Éderin jatko-ottelumaali toi Portugalin historian ensimmäisen Euroopan mestaruuden.[13] Santos kommentoi loppuottelun jälkeen, että hänelle kauneusarvot olivat toissijaisia. Tavoitteena oli voittaa, ja valita taktiikka, jolla se on mahdollista.[14] Heinäkuussa 2016 Portugalin jalkapalloliitto teki Santosin kanssa vuoteen 2020 ulottuvan jatkosopimuksen.[15]
Euroopan mestaruuden jälkeen Santos johdatti Portugalin neljännesvälieriin niin MM-lopputurnauksessa 2018 kuin EM-lopputurnauksessa 2020, joka koronapandemian vuoksi pelattiin vasta kesällä 2021.[16] Kansojen liigassa Santos johdatti Portugalin historian ensimmäisellä kaudella 2018/19, kun joukkue kukisti finaaliturnauksen loppuottelussa Alankomaat 1–0.[17] Santosin viimeiseksi jääneessä arvoturnauksessa MM-lopputurnauksessa 2022 Portugali eteni puolivälieriin, joissa se hävisi Marokolle 1–0.[18] Santos jätti tehtävänsä tappion jälkeen joulukuussa 2022.[19]
Tammikuussa 2023 Santosista tuli Puolan maajoukkueen päävalmentaja.[20] Santosin pesti Puolassa jäi lyhyeksi, sillä hän sai potkut syyskuussa 2023 joukkueen hävittyä kolme viidestä EM-karsintaottelustaan.[21]
Meriitit valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Portugalin mestaruus: 1999
- Portugalin cup (2): 2000, 2001
- Portugalin supercup (2): 1999, 2000
- Kreikan cup: 2002
- Euroopan mestaruus: 2016
- Kansojen liiga: 2019
- EM-puolivälierät: 2012
- EM-neljännesvälierät: 2020
- MM-puolivälierät: 2022
- MM-neljännesvälierät: 2014, 2018
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fernando Santos voted Coach of the Decade in Greece. Portugoal.net, Web Archive 2010.
- ↑ Serra Ferrer takes AEK reins
- ↑ Benfica fires coach Fernando Santos after only two official games this season
- ↑ Santos takes over at PAOK[vanhentunut linkki]
- ↑ Tired coach Fernando Santos quits PAOK
- ↑ World Cup 2010: Greece To Appoint Fernando Santos As New Coach
- ↑ Santos to succeed Rehhagel for Greece[vanhentunut linkki]
- ↑ Euro 2012: Germany beat Greece 4–2, reach semis
- ↑ Santos to step down from Greece post
- ↑ Former Greece coach Santos banned for eight games (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Portugal name Fernando Santos as new coach to succeed Paulo Bento
- ↑ Rautainen Ronaldo iski Portugalin EM-finaaliin – Walesilla ei mitään saumaa
- ↑ Portugali on Euroopan-mestari!
- ↑ Valmentaja Santos ei kaivannut kaunista peliä
- ↑ Europameister-Trainer Santos verlängert
- ↑ Belgium sink holders Portugal
- ↑ Portugal win inaugural title
- ↑ World Cup 2022: Morocco beats Portugal becoming first African country to reach semi-finals
- ↑ Portugal part ways with coach Fernando Santos following World Cup exit
- ↑ Former Portugal boss Santos named as Poland coach
- ↑ Fernando Santos: Poland sack manager after six games following poor Euro 2024 qualifying form
Edeltäjä: António Luís Alves Ribeiro Oliveira |
FC Porton päävalmentaja 1998–2001 |
Seuraaja: Octávio Machado |
Edeltäjä: Toni Saverski Ilie Dumitrescu |
AEK Ateenan päävalmentaja 2001–2002 2004–2006 |
Seuraaja: Dušan Bajević Llorenç Serra Ferrer |
Edeltäjä: Sergio Markarián |
Panathinaikosin päävalmentaja 2002 |
Seuraaja: Sergio Markarián |
Edeltäjä: László Bölöni |
Sporting Lissabonin päävalmentaja 2003–2004 |
Seuraaja: José Peseiro |
Edeltäjä: Ronald Koeman |
SL Benfican päävalmentaja 2006–8/2007 |
Seuraaja: José Antonio Camacho |
Edeltäjä: Georgios Paraschos |
PAOKin päävalmentaja 2007–2010 |
Seuraaja: Mario Beretta |
Edeltäjä: Otto Rehhagel |
Kreikan maajoukkueen päävalmentaja 2010–2014 |
Seuraaja: Claudio Ranieri |
Edeltäjä: Paulo Bento |
Portugalin maajoukkueen päävalmentaja 9/2014–12/2022 |
Seuraaja: Roberto Martínez |
Edeltäjä: Czesław Michniewicz |
Puolan maajoukkueen päävalmentaja 1–9/2023 |
Seuraaja: Michał Probierz |
1960 Gavril Katchalin | 1964 José Villalonga | 1968 Ferruccio Valcareggi | 1972 Helmut Schön | 1976 Václav Ježek | 1980 Jupp Derwall | 1984 Michel Hidalgo | 1988 Rinus Michels | 1992 Richard Møller Nielsen | 1996 Berti Vogts | 2000 Roger Lemerre | 2004 Otto Rehhagel | 2008 Luis Aragonés | 2012 Vicente del Bosque | 2016 Fernando Santos | 2020 Roberto Mancini | 2024 Luis de la Fuente
1 Chalkiás | 2 Maniátis | 3 Tzavéllas | 4 Malezás | 5 K. Papadópoulos | 6 Mákos | 7 Samarás | 8 A. Papadópoulos | 9 Lymperópoulos | 10 Karagkoúnis | 11 Mítroglou | 12 Tzórvas | 13 Sifákis | 14 Salpingídis | 15 Torosídis | 16 Fotákis | 17 Gkékas | 18 Nínis | 19 Papastathópoulos | 20 Holebas | 21 Katsouránis | 22 Fortoúnis | 23 Fetfatzídis | Valmentaja Santos
1 Patrício | 2 Alves | 3 Pepe | 4 Fonte | 5 Guerreiro | 6 R. Carvalho | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 Éder | 10 João Mário | 11 Vieirinha | 12 Lopes | 13 Danilo | 14 W. Carvalho | 15 Gomes | 16 Sanches | 17 Nani | 18 R. Silva | 19 Eliseu | 20 Quaresma | 21 Cédric | 22 Eduardo | 23 A. Silva | Valmentaja Santos
1 Patrício | 2 Alves | 3 Pepe | 4 M. Fernandes | 5 Guerreiro | 6 Fonte | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 André Silva | 10 João Mário | 11 B. Silva | 12 Lopes | 13 Dias | 14 Carvalho | 15 Ricardo | 16 B. Fernandes | 17 Guedes | 18 Martins | 19 Mário Rui | 20 Quaresma | 21 Cédric | 22 Beto | 23 Adrien Silva | Valmentaja Santos