Ferrari Daytona
| Ferrari Daytona 365 GTB/4 365 GTS/4 |
|
|---|---|
 Ferrari Daytona 365 GTB/4 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia |
| Valmistaja | Ferrari |
| Valmistusvuodet | 1968–1973[1] |
| Tuotantomäärä |
1 284 berlinetta/coupé 122 spider/cabriolet[1] |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen cabriolet[1] |
| Luokka | urheiluauto |
| Muotoilija | Leonardo Fioravanti |
| Edeltäjä | Ferrari 275 GTB4 |
| Seuraaja | Ferrari 365 GT4 BB |
| Tekniset tiedot | |
| Rakenne | etumoottori[1] |
| Moottori | V12[1] |
| Iskutilavuus | 4 390[1] |
| Teho | 352 hv[1] |
| Huippunopeus | 280 km/h[1] |
| Kiihtyvyys | 5,4 sek 0-60 mph[1] |
| Vetotapa | takaveto[1] |
| Mitat | |
| Massa | 1 200 kg (kuivapaino)[1] |
| Pituus | 4 425 mm[1] |
| Akseliväli | 2 400 mm[1] |
| Leveys | 1 760 mm[1] |
| Korkeus | 1 245 mm[1] |
Ferrari Daytona tai valmistajan mallinumeroinnilla 365 GTB/4 coupé ja 365 GTS/4 cabriolet, on kaksipaikkainen grand tourer, jota Ferrari valmisti vuosina 1968–1973. Pininfarinan suunnittelija Leonardo Fioravantin[2] muotoilema auto esiteltiin vuoden 1968 Pariisin autonäyttelyssä korvaamaan 275 GTB/4-malli. 365 GTS/4 cabriolet-malli esiteltiin vuoden 1969 Frankfurtin autonäyttelyssä.[1]
Ferrarin mukaan auton valmistusmäärät olivat 1 284 kappaletta 365 GTB/4-berlinetta/coupé-mallia ja 122 kappaletta 365 GTS/4-spider/cabriolet-mallia. Koska spider-avoversio oli erittäin suosittu Yhdysvaltojen markkinoilla, niin varsinkin 1980-luvulla suuri määrä coupé-malleja muutettiin koripajoissa avomallisiksi.[1]
Ferrarin mukaan 365-mallin "Daytona"-nimi on median antama epävirallinen nimi, joka viittaa Ferrarin 330 P3/4, 330 P4 ja 412 P autojen kolmoisvoittoon vuoden 1967 24 tunnin Daytona-kilpailussa.[1]
Daytonan seuraajaksi tuli keskimoottorinen 365 GT4 Berlinetta Boxer vuonna 1973.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daytona on rakenteeltaan perinteinen etumoottorinen ja takavetoinen auto. Tipo 251 nimellä tunnettu 4 390 kuutioinen moottori kehitettiin aikaisemmassa 275 GTB4-mallissa käytetystä 60° sylinterikulmaisesta Colombo V12-moottorista.[1]
Kahdella sylinterinkannen yläpuolella olevalla nokka-akselilla varustetussa DOHC-moottorissa on 2 venttiiliä per 365 cm³ sylinteri. Moottorissa on kuusi kaksikurkkuista Weber 40 Dcn/20-kaasutinta tai vaihtoehtoisesti 40 mm Solex kaksoiskaasuttimet. Puristussuhteella 9,3:1 se tuottaa 259 kW (352 PS; 347 hv) / 7500 rpm ja enimmäisvääntöä 431 Nm / 5500 rpm.
Daytonan huippunopeus on 280 km/h ja kiihtyvyys 0-60 mph (97 km/h) 5,4 sekuntia.[1]
Viisivaihteinen transakseli-tyyppinen manuaalivaihteisto on asennettu taakse optimaalisen painonjakauman saavuttamiseksi, ja pyörien erillisjousituksessa on kolmiotukivarret ja kierrejouset.[1]
Muotoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiemmin Ferrari Dinon muotoilutiimissä työskennellyt Pininfarinan suunnittelija Leonardo Fioravanti vastasi 365 GTB4:n muotoilusta. Siinä siirryttiin Ferrarin perinteisistä pyöristetyistä muodoista kohti nykyaikaisempaa, teräväreunaista ilmettä.
Auton kori on terästä, mutta konepelti, ovet ja takaluukku ovat alumiinia. Myöhemmissä vuosimalleissa siirryttiin yhdysvaltalaisten turvallisuusmääräysten vuoksi teräksisiin oviin.[1]
Ensimmäisissä Daytonoissa oli kiinteät ajovalot akryylilasisuojuksen takana. Yhdysvaltalainen turvallisuusmääräys, joka kielsi ajovalosuojukset, johti vuonna 1971 siirtymiseen esiin nouseviin kaksoisajovaloihin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferrari Daytona Wikimedia Commonsissa