Fredrik VII
| Fredrik VII | |
|---|---|
 | |
| Tanskan kuningas | |
| Valtakausi | 20. tammikuuta 1848 – 15. marraskuuta 1863 |
| Edeltäjä | Kristian VIII |
| Seuraaja | Kristian IX |
| Syntynyt |
6. lokakuuta 1808 Glükcsburgin linna, Hannoverin herttuakunta |
| Kuollut |
15. marraskuuta 1863 (55 vuotta) Glücksburg, Holsteinin herttuakunta |
| Hautapaikka | Roskilden tuomiokirkko |
| Puoliso |
Vilhelmine Marie Caroline Mariane Louise Rasmussen |
| Koko nimi | Frederik Carl Christian |
| Suku | Oldenburg |
| Isä | Kristian VIII |
| Äiti | Charlotte Frederikke |
| Uskonto | luterilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Fredrik VII (6. lokakuuta 1808 Levetzaun linna (nyk. Kristian VIII:n palatsi), Kööpenhamina – 15. marraskuuta 1863 Glücksburg, Holsteinin herttuakunta) oli Tanskan kuningas vuodesta 1848 aina kuolemaansa asti.[1] [2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frederik Carl Christian oli Kristian VIII:n ja tämän ensimmäisen puolison, herttuatar Charlotte Frederika von Mecklenburg-Schwerinin (1784–1840) toinen poika.[1] Vanhemmat erosivat kun Frederik oli kaksivuotias eikä hän saanut nähdä äitiään sen jälkeen.
Kruununprinssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1839 Frederik nimitettiin Fynin kuvernööriksi.[2] Kruununprinssinä hän eli irstailevaa elämää, mikä vaikutti keskusteluun absoluuttisen monarkian lakkauttamisesta. [3]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Oldenburgin hallitsijasuvun alkuperäisen päähaaran viimeinen hallitsija ja myös Tanskan viimeinen absoluuttisena monarkkina hallinnut kuningas. Hän allekirjoitti 5. kesäkuuta 1849 itsevaltiuden kumonneen perustuslain. Perustuslaki oli vapaamielinen ja loi Tanskalle muun muassa kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen.[1]
Fredrik VII onnistui tekemään itsestään yhden aikansa pidetyimmistä kuninkaista. Syynä tähän oli todennäköisesti se, että hän luopui absolutismista, mutta myös hänen persoonallisuutensa teki kansaan vaikutuksen. Hän oli lahjakas näyttelijä ja osasi olla kansanläheinen ja sydämellinen. Lukuisilla matkoillaan hän vaali kontakteja kansalaisten keskuudessa. Hänen heikkouksiaan olivat muun muassa patologinen valehtelu ja alkoholismi.
Hänen hallituskauttaan leimasi kansallinen yhteenotto Schleswig-Holsteinissa, Kolmivuotinen sota vuosina 1848-1850, jossa kuninkaasta tuli kansallisen yhtenäisyyden symboli.[3] Perustuslakikysymys jäi kuitenkin Schleswig-Holsteinin kysymyksen varjoon. Fredrik hylkäsi ehdotuksen Schleswigin jakamisesta vuonna 1848 ja eteläosan luovuttamisesta Preussille. Sen sijaan hän liitti sen Tanskan valtioon. Schleswigin saksalaiset etsivät ja saivat Preussin apua kapinaan Tanskan valtaa vastaan, jonka Tanska kukisti vuosina 1848-1850.[2]
Fredrikin kolmas vaimo Louise Christine Rasmussen liittyi Bondevennerin (Talonpoikien ystäväpuolue) puolelle. Fredrik itse joutui yhä enemmän konfliktiin kansallisliberaalien kanssa, joilla oli vuodesta 1854 lähtien enemmän hallituspaikkoja. Konflikti keskittyi valtaistuimen periytymiseen: lapseton kuningas nimitti Kristian von Glücksburgin seuraajakseen ja perustuslailliseen ongelmaan, jossa Fredrik suosisi yhteistä perustuslakia kaikille kruunun alla oleville maille.[2]
Vain kaksi päivää ennen Fredrikin kuolemaa Rigsråd ratifioi Tanskan ja Schleswigin herttuakunnan yhteisen perustuslain, mikä johti sotaan Saksan valtioiden kanssa vuonna 1864.[3]
Avioliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fredrik avioitui kolme kertaa: vuonna 1828 pikkuserkkunsa kuningas Fredrik VI:n tyttären, prinsessa Vilhelmine Marien (1808–1891) kanssa, lapseton avioliitto päättyi asumuseroon vuonna 1834 ja avioeroon vuonna 1837. Toisen kerran hän avioitui vuonna 1841 herttuatar Caroline Mariane von Mecklenburg-Strelitzin (1821–1876) kanssa, liitto päättyi eroon vuonna 1846 ja kolmas morganaattinen avioliitto 1850 balettitanssijatar ja modisti, rajakreivitär Danner, Louise Christine Rasmussenin (1815–1874) kanssa. Kaikki liitot olivat lapsettomia.[3][2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fredrik VII:n kuoli 55-vuotiaana lokakuussa 1863 Glücksburgin linnassa ruusu ihosairauden aiheuttamaan kohtaukseen.[4][2]
Tanskan hallitsijaksi tuli Oldenburgien Glücksburg-sukuhaaraan kuulunut Kristian IX. Hallitsijasuvun vaihdos osaltaan johti Tanskan sotaan Saksan liittoa vastaan Slesvig-Holsteinin tilanteen vuoksi vuonna 1864.[2]
| Edeltäjä: Kristian VIII |
Tanskan kuningas 1848–1863 |
Seuraaja: Kristian IX |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nenonen & Teerijoki
- ↑ a b c d e f g Frederick VII | Reign of Denmark, Schleswig-Holstein, Holstein-Gottorp | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Frederik VII 1848-1863 - The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
- ↑ Møller, Jan: Frederik 7. En kongeskæbne. Copenhagen: Aschehoug Dansk Forlag 1994. s. 235. ISBN 978-87-11-22878-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik VII Wikimedia Commonsissa
| Muinaiset |
|  | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Knytlingat |
| ||||
| Kaunotukat |
| ||||
| Estridsenit |
| ||||
| Folkungat |
| ||||
| Estridsenit |
| ||||
| Pfalz-Neumarktit |
| ||||
| Oldenburgit |
| ||||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
