Fusō (1914)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fusō / 扶桑
Fusō
Fusō
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kure Kaigun Koshō
Kölinlasku 11. maaliskuuta 1912
Laskettu vesille 28. maaliskuuta 1914
Palveluskäyttöön 18. marraskuuta 1915
Poistui palveluskäytöstä upotettu 25. lokakuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 39 782 t
Pituus 205,13 m
Leveys 30,61 m
Syväys 9,68 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 400
Aseistus
Aseistus 12 × 36 cm/L45 type 41 -tykkiä kaksoistorneissa
16 × 15 cm/L50 type 41 -tykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
12 × 12 naulan (76 mm) tykkiä
4 × 3″ (76 mm) ilmatorjuntatykkiä
4 × 6,5 mm konekivääriä
6 × 14″ (356 mm) torpedoputkea

Fusō (jap. 扶桑) oli keisarillisen Japanin laivaston ensimmäinen Fusō-luokan taistelulaiva. Aluksen köli laskettiin 11. maaliskuuta 1912 Kuren telakalla ja se laskettiin vesille 28. maaliskuuta 1914. Alus otettiin 18. marraskuuta 1915 laivastopalvelukseen.

Japanin liittyessä toiseen maailmansotaan 1941 alus oli jo modernisoinnistaan huolimatta vanhentunut ja liian hidas, joten se ei ottanut osaa Malesian ja Hollannin Itä-Intian operaatioihin, vaan se palveli Japanin sisämerellä strategisena reservinä. Fusō ja sen sisaralus Yamashiro muodostivat 2. taistelulaivalaivueen 2. viirikön.[1]

Fusō liitettiin viirikön mukana Saekissa oleviin yksiköihin. Alus lähti 8. joulukuuta 1941 Pearl Harboriin tehdyn iskun jälkeen Hashira Jimasta suojaamaan tukialusten vetäytymistä palaten satamaan 13. joulukuuta. Alus oli alkuvuoden 1942 edelleen Hashira Jimassa sekä Kuressa, kunnes se liitettiin 9. helmikuuta päälaivaston suojausosastoon.[1]

Alus oli harjoituksia lukuun ottamatta ankkurissa, kunnes se lähti 18. huhtikuuta torjumaan Yhdysvaltain laivaston osastoa, joka oli juuri lähettänyt matkaan USS Hornetilta eversti Jimmy Doolittlen lentokoneet Tokioon suorittamaan ns. Doolittlen iskua. Fusō kuitenkin kutsuttiin takaisin, jonka jälkeen se palasi 22. huhtikuuta Agneshioon. Alus viipyi Hashira Jimassa, kunnes se lähti 29. toukokuuta tukemaan Aleuttien ja Midwayn taisteluita pohjoisella ja itäisellä Tyynellämerellä osana suojausosastoa 2. taistelulaivalaivueen, kahden vanhan kevyen risteilijän sekä 12 hävittäjän kanssa.[1]

Aleuttien hyökkäys osoittautui vääräksi hälytykseksi, jolloin osasto sai määräyksen palata satamaan. Fusō palasi 17. kesäkuuta Yokosukaan, josta se lähti 22. kesäkuuta edelleen Hashira Jimaan. Alus saapui määränpäähänsä kaksi päivää myöhemmin ankkuroituen satamaan. Alus osallistui satamassa ollessaan muutamaan harjoitukseen.[1]

Fusō siirrettiin 1. syyskuuta Kureen telakalle, josta se palasi reilua viikkoa myöhemmin 9. syyskuuta ankkuripaikalleen Hashira Jimaan. Alus oli alkuvuoden 1943 lähinnä reservinä osallistuen vain sisämerellä pidettyihin harjoituksiin. Alus liitettiin 1. toukokuuta päälaivastoon ja 16. elokuuta edelleen taistelulaivaosastoon.[2]

Alus lähti 17. elokuuta Trukille ja edelleen sotatoimialueelle. Se saapui Trukille 23. elokuuta, missä se viipyi Enewetakille 17. lokakuuta lähtöönsä saakka. Alus saapui Eniwetokille 19. lokakuuta, josta se palasi 26. elokuuta Trukille.[3]

Fusō liitettiin 1. helmikuuta 1944 taistelulaivyksikön Shikashima-osastoon, ja samana vuonna alus lähti Palaulle, jonne se saapui 4. helmikuuta. Alus jatkoi Palaulla kouluttautumistaan, kunnes se lähti 16. helmikuuta Lingga Roadille. Alus saapui uuteen tukikohtaansa 21. helmikuuta, jossa se liitettiin 1. maaliskuuta yhdistyneen laivaston liikkuvaan osastoon. Alus viipyi kuitenkin edelleen Linggassa, kunnes se lähti 8. huhtikuuta Singaporeen.[3]

Alus siirrettiin Singaporessa kuivatelakalle, josta se palasi palvelukseen 25. huhtikuuta. Alus lähti 27. huhtikuuta paluumatkalle Lingga Roadsiin. Fusō lähti 11. toukokuuta Sulun saaristoon Tawa Tawalle osallistuakseen A-Go-operaatioon suojatakseen Mariaaneilla tärkeää Saipanin saarta.[3]

Operaatio, joka johti Filippiinienmeren taisteluun, alkoi 20. toukokuuta. Taistelulaiva kuitenkin makasi valmiusasemissa Tawa Tawalla, kunnes se siirtyi 30. toukokuuta Davaoon osana häirintäosastoa. Alus saapui seuraavana päivänä Davaolle. Se lähti 2. kesäkuuta Biakille toteuttaakseen Kon-operaation eli suojatakseen linjaa Mariaaneilta Palaun ja Uuden Guinean kautta Hollannin Itä-Intiaan. Operaation peruuntuessa alus määrättiin palaamaan Davaoon. Paluumatkalla alus joutui Yhdysvaltain ilmavoimien B24-pommikoneiden hyökkäyksen kohteeksi, mutta alus ei kärsinyt vaurioita.[3]

Fusōn saavuttua 5. kesäkuuta Davaoon se liitettiin varalla olevaan laivastoon 13. kesäkuuta, kunnes se siirrettiin kuun lopulla iskuosastoon. Alus lähti 1. heinäkuuta Davaosta suojanaan 4. hävittäjäviirikkö suuntanaan Tarakan. Osasto kohtasi matkalla Yhdysvaltain laivaston sukellusveneen. Alus saapui Tarakanille seuraavana päivänä, josta se lähti 8. heinäkuuta edelleen Kureen saman hävittäjäsuojan kanssa.[3]

Alus tulitti 14. heinäkuuta pinnalla havaittua sukellusvenettä, jonka laukaisemat kolme torpedoa taistelulaiva väisti. Alus saapui 15. heinäkuuta Kureen, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Alus liitettiin 20. heinäkuuta palvelukseen palatessaan 1. koulutusosastoon.[3]

Yhdysvaltain laivaston Filippiineille suuntautuneen iskun seurauksena alus määrättiin puolustamaan Leytenlahtea, minkä vuoksi se lähti kotivesiltä etelään Lingga Roadsiin liittyäkseen SHO-1-operaatiota varten koottuihin laivastovoimiin. Fusō ja sen sisaralus Yamashiro muodostivat osasto C:n ytimen, jonka tehtävänä oli toimia eteläisenä osastona. Osaston piti purjehtia Surigaon salmen kautta ja liittyä amiraali Kuritan osasto A:han Leyten edustalla.[3]

Force C lähti 18. lokakuuta Lingga Roadsista Bruneinlahdelle, josta se jatkoi matkaansa 22. lokakuuta suojanaan raskas risteilijä Mogami sekä neljä hävittäjää. Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneet hyökkäsivät osaston kimppuun 24. lokakuuta, jolloin kaikki Fusōn tiedustelukoneet tuhoutuivat. Seuraavanä yönä osaston kimppuun kävi 39 Yhdysvaltain laivaston partiovenettä Surigaon salmen suulla, ja edelleen aamuyön tunteina Yhdysvaltain laivaston 54. hävittäjäviirikön alukset.[3]

Ensimmäiseksi hyökkäsivät USS Remey, USS McGowan, USS Melvin, USS McDermut ja USS Monssen, joiden torpedot osuivat Fusōon kello 02.07. Taistelulaiva syttyi tuleen, jonka jälkeen se räjähti katketen kahtia. Kumpikin osa pysyi jonkin aikaa palaen pinnalla ennen vajoamistaan mereen.[3]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  1. a b c d Whitley 1998, s. 191.
  2. Whitley 1998, s. 191–192.
  3. a b c d e f g h i Whitley 1998, s. 192.