Geoffrey Howe

Geoffrey Howe
Geoffrey Howe vuonna 2011.
Yhdistyneen kuningaskunnan varapääministeri
24. heinäkuuta 1989 – 1. marraskuuta 1990
Pääministeri	Margaret Thatcher
Seuraaja	Michael Heseltine (1995)
Ulkoasiain- ja kansainyhteisön ministeri
11. kesäkuuta 1983 – 24. heinäkuuta 1989
Pääministeri	Margaret Thatcher
Edeltäjä	Francis Pym
Seuraaja	John Major
Valtiovarainministeri
4. toukokuuta 1979 – 11. kesäkuuta 1983
Pääministeri	Margaret Thatcher
Edeltäjä	Denis Healey
Seuraaja	Nigel Lawson
Henkilötiedot
Syntynyt	20. joulukuuta 1926 Port Talbot, Wales
Kuollut	9. lokakuuta 2015 (88 vuotta) Idlicote, Englanti
Ammatti	asianajaja
Arvonimi	sir paroni
Puoliso	Elspeth Howe
Lapset	3
Tiedot
Puolue	konservatiivi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Richard Edward Geoffrey Howe, Baron Howe of Aberavon, CH, PC, QC (20. joulukuuta 1926 – 9. lokakuuta 2015), vuoteen 1992 Sir Geoffrey Howe, oli brittiläinen konservatiivipoliitikko. Hän oli Margaret Thatcherin pitkäaikaisin ministeri toimimalla valtiovarainministerinä 1979–1983, ulkoministerinä 1983–1989, varapääministerinä 1989–1990, Lord President of the Council ja alahuoneen johtajana 1989–1990.

Geoffrey Howe osoitti olevansa monipuolinen poliitikko ja uudistuksiin kykenevä valtiovarainministeri. Lopulta hänet kuitenkin muistetaan parhaiten osasta, jonka hän näytteli, vaikkakin sitä suoraan tarkoittamatta, Margaret Thatcherin kaatamisessa.

Elämäkerta

Geoffrey Howe syntyi Port Talbotissa Walesissä. Hän palveli upseerina Itä-Afrikassa ja meni asepalveluksensa jälkeen Cambridgen Trinity Halliin lukemaan lakia, ja oli opiskeluaikoinaan Cambridge University Conservative Associationin johdossa. Hän sai lakimiehen oikeudet 1952.

Howe valittiin alahuoneeseen Bebingtonista kaudeksi 1964–1966, Reigatesta 1970–1974 ja Surreyn itäisestä vaalipiiristä 1974–1992. Vuonna 1970 hänet lyötiin ritariksi ja nimitettiin Heathin hallituksen varaoikeusministeriksi (Solicitor General for England and Wales). Vuonna 1972 hänestä tuli ministeri kauppa- ja teollisuusministeriöön, kunnes Työväenpuolue voitti vaalit maaliskuussa 1974.

Howe pyrki konservatiivipuolueen johtoon 1975, jolloin Margaret Thatcher kuitenkin voitti. Thatcher nimitti hänet valtiovarainministeriksi varjohallitukseensa. Hän kehitti opposition talouspolitiikkaa sen manifestin The Right Approach to the Economy mukaan.

Konservatiivien voitettua vaalit 1979 Howesta itsestään tuli valtiovarainministeri. Hän toimiinsa kuuluivat radikaalit uudistukset verojen siirtämisellä suorasta epäsuoraan verotukseen, valuuttasääntelyn purku ja verovapaiden vyöhykkeiden luominen yrityksille. Vuoden 1983 vaalien jälkeen Thatcher siirsi Howen ulkoministeriksi, jota tointa hän hoiti kuusi vuotta. Howe kehitti vahvan suhteen Yhdysvaltain George Schultzin kanssa, Reaganin ja Thatcherin liiton tavoin. Hänen ministerinkauttaan varjostivat erimielisyydet pääministerin kanssa Etelä-Afrikan ja varsinkin Euroopan yhteisön asioissa. Kesällä 1989 Howe ja valtiovarainministeri Nigel Lawson uhkasivat erota, jos Thatcher vastustaisi Britannian jäsenyyttä Euroopan valuuttajärjestelmässä. Heinäkuussa Howen korvasi ulkoministerinä tuolloin tuntematon John Major ja Howe siirrettiin alahuoneen johtoon. Hänelle tarjottiin myös sisäministerin paikkaa, josta hän kieltäytyi pitäen sitä arvonalennuksena.

Howe erosi hallituksesta 1. marraskuuta 1990 sen jälkeen, kun pääministeri oli Eurooppa-neuvoston kokouksessa ilmoittanut, ettei Britannia koskaan liittyisi euroon. Howe ei vain luopunut tehtävistään alahuoneen johtajana ja varapääministerinä, vaan myös piti niin murskaavan läksiäispuheen alahuoneessa, että myös Thatcherin ura päättyi. Puhe rohkaisi Michael Heseltinen haastamaan Thatcherin puheenjohtajakilpaan, joka johti pääministerin vaihtumiseen.

Howe jätti alahuoneen 1992 ja hän sai elinikäisen aatelisarvon Baron Howe of Aberavon, of Tandridge in the County of Surrey. Hän julkisti muistelmansa Conflict of Loyalty (Macmillan, 1994) pian sen jälkeen.

Ylähuoneessa hän vastusti Työväenpuolueen suunnitelmia muuttaa se vaaleilla valittavaksi.