Geoffroynhämähäkkiapina
| Geoffroynhämähäkkiapina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Hämähäkkiapinat Atelidae |
| Suku: | Ateles |
| Laji: | geoffroyi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ateles geoffroyi |
|
 Geoffroynhämähäkkiapinan levinneisyys (sininen) ja kolumbianhämähäkkiapina A. fusciceps (punainen) |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Geoffroynhämähäkkiapina eli hämähäkkiapina[2] (Ateles geoffroyi) on hämähäkkiapinoihin (Atelidae) kuuluva laji, jota tavataan Meksikossa ja Keski-Amerikassa.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Geoffroynhämähäkkiapinan ruumis on noin 38-63 cm pitkä, häntä on 20-89 cm ja painoa on noin 6 kg. Hännän viimeinen neljännes on hyvin taipuisa, alapuoleltaan karvaton ja hyvin tuntoherkkä. Hännän kaljussa ihossa on jokaisella yksilöllä eri tavalla kulkevia linjoja.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Geoffroynhämähäkkiapinaa tavataan Meksikossa ja Keski-Amerikassa. Se on jaettu kuuteen alalajiin, joita esiintyy hieman eri alueilla. Nimialalajin A. g. geoffroyi esiintymisalue käsittää Nicaraguan kaakkoisosan ja Managua- ja Nicaraguajärven ympäristön alangot. A. g. azuerensis puolestaan elää vain Panamassa Azueron niemimaan vuoristoisissa metsissä. Alalajia A. g. frontatus tavataan Costa Rican luoteisosista aina Nicaraguan läntisiin ja pohjoisimpiin osiin. A. g. grisescens on alalajina varsin puutteellisesti tunnettu, ja sen uskotaan elävän Panaman kaakkoiskulmassa ja mahdollisesti myös Kolumbian puolella. Alalajin A. g. grisescens levinneisyysalue puolestaan ulottuu Panaman kanavan itäpuolelta Costa Rican keskisiin osiin. A. g. vellerosus puolestaan elää Meksikon Veracruzin osavaltiosta etelään Guatemalaan, Belizeen ja Hondurasiin saakka.[1]
Geoffroynhämähäkkiapinan elinympäristö käsittää monipuolisesti metsiä. Sitä tavataan muun muassa ainavihannissa trooppisissa metsissä, kuivametsissä, pilvimetsissä ja mangrovemetsissä. Hämähäkkiapinat ovat herkkiä ympäristöjen heikentymiselle, vaikka niitä tavataankin jonkun verran myös ihmisten muokkaamissa metsäympäristöissä.[1]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Geoffroynhämähäkkiapina käyttää ravinnokseen pääasiassa hedelmiä ja erityisesti kypsiä hedelmiä. Tutkimuksissa hedelmien osuus ravinnossa on ollut 55–82 prosenttia. Geoffroynhämähäkkiapinat syövät kuitenkin myös muun muassa lehtiä, kukkia ja selkärangattomia. Vetensä se saa pääosin ravinnostansa, mutta toisinaan yksilöt juovat vettä myös puun koloista, virroista tai muista luonnollisista lähteistä.[1]
Geoffroynhämähäkkiapinat elävät useiden koiraiden ja naaraiden yhteisöissä, jotka kuitenkin hajautuvat päivittäin pienempiin ryhmiin. Geoffroynhämähäkkiapinat ovat liikkuvia ja elävät puissa, joten niiden havainnointi luonnossa on haastavaa. Siitä syystä tutkimukset antavat ryhmäkoosta poikkeavia lukemia. Ryhmissä on havaittu olevan 16–56 jäsentä.[1]
Naaras saa yhden poikasen noin 20 viikon kantoajan jälkeen; se on emostaan riippuvainen noin 10 kuukauden ajan.
Suojelu ja uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee geoffroynhämähäkkiapinan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Global Forest Watchin datan perusteella tehdyn arvion mukaan lajin kanta vähenee yli 50 prosentilla vuosien 2018–2063 eli kolmen sukupolven aikana, jos metsäkato jatkuu samalla tasolla kuin edellisen sukupolven aikana. Elinympäristöjen häviäminen ja heikkeneminen sekä lemmikkieläinkauppa ovat geoffroynhämähäkkiapinan suurimmat uhat. Lajia myös metsästetään, mutta sen käyttö ravintona lienee melko vähäistä.[1]
Geoffroynhämähäkkiapina mainitaan CITES-sopimuksen liitteessä II ja alalajit A. g. frontatus ja A. g. ornatus liittessä I. Lajin elinalueella on yli 400 virallista suojelualuetta, mutta monella niillä varsinaiset suojelutoimet ovat hyvin rajattuja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
- ↑ a b c d e f g Cortes-Ortíz, L., Solano-Rojas, D., Rosales-Meda, M., Williams-Guillén, K., Méndez-Carvajal, P. G., Marsh, L. K., Canales-Espinosa, D. & Mittermeier, R.A: Ateles geoffroyi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistö koivu.luomus.fi. Viitattu 19.11.2018.