Lordi Byron

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta George Gordon Byron)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lordi Byron

George Noel Gordon Byron, 6. Byronin paroni eli lordi Byron (22. tammikuuta 1788 Lontoo – 19. huhtikuuta 1824 Mesolongi, Kreikka)[1] oli englantilainen romantiikan ajan runoilija ja poliitikko. Byronin pääteoksena pidetään runoelmaa Don Juan (1819–1824). Tälle teokselle kuten Byronin koko tuotannollekin on tunnusomaista lyyrinen tunnelmointi, ivan käyttö, ulkopuolisuuden tunne ja toiminnan korostus.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Byronin vanhemmat olivat kapteeni John "Mad Jack" Byron ja hänen toinen vaimonsa Catherine Gordon, Gightin linnan perijä. Hänet kastettiin äidinpuoleisen isoisänsä George Gordon of Gightin mukaan. Isoisä hukuttautui kanavaan 1779, ja Catherine Gordon joutui myymään maat maksaakseen isänsä velat.

Isosedän kuoltua 1798 George Byronista tuli kuudes paroni Byron, ja hän peri Newstead Abbeyn Nottinghamshiressa. Kartanosta ei kuitenkaan tullut tuloja kuin 800 puntaa vuodessa, ja tila vaati kunnostusta. Byron ja äitinsä muuttivat pian Nottinghamiin, eivätkä asuneet Newsteadissa koskaan pitkiä aikoja.

Byron aloitti koulunkäynnin Aberdeen Grammar Schoolissa, siirtyi vuonna 1801 Harrow Schooliin ja meni tämän jälkeen Cambridgen Trinity Collegeen. Välillä Byron asui äitinsä luona Burgage Manorissa Southwellissä, missä hän kirjoitti ensimmäiset runonsa. Fugitive Pieces sisälsi runoja, jotka Byron kirjoitti 14-vuotiaana. Byronin uran alkuvaiheen teoksia olivat Hours of Idleness (1807) ja English Bards and Scotch Reviewers (1809).

Vuosina 1809–1811 Byron teki kiertomatkan Euroopassa, kuten nuorilla aatelismiehillä oli tuolloin tapana. Napoleonin sodat estivät pääsyn suureen osaan Eurooppaa, joten Byron suuntasi Välimerelle. Hän matkusti Englannista Espanjaan ja Albaniaan ja oleskeli Ateenassa. Siellä hänellä oli homoseksuaalinen suhde 15- tai 16-vuotiaan Nicolò Giraudin kanssa, joka opetti hänelle italiaa. Suuren osan matkaa Byron matkusti John Cam Hobhousen kanssa. Matkalla hän kirjoitti kaksi osaa runoelmasta Childe Harold’s Pilgrimage. Julkaisun yhteydessä niistä sensuroitiin uskaliaimmat osat.

Palattuaan Englantiin Byron otti paikkansa parlamentin ylähuoneessa vuonna 1811. Ylähuoneessa Byron puhui luddiiteille langetettavia kuolemanrangaistuksia vastaan ja puolusti roomalaiskatolilaisten oikeuksia. Byronin lausunnot herättivät runsaasti kohua, ja häntä pidettiin vallankumouksellisena ja "melkein Napoleonin tukijana."

Byronilla oli myös suurta julkista kohua herättänyt suhde Lady Caroline Lambin kanssa, jonka aviomiehestä tuli myöhemmin Lordi Melbourne ja pääministeri. Myöhemmin hänellä oli sisarpuolensa Augusta Leighin kanssa läheinen suhde, jota kuvataan insestiseksi. Aviomiehestään erossa elänyt Leigh sai 1814 tyttären Elizabeth Medora Leighin.

Sittemmin Byron alkoi tapailla Lady Carolinen serkkua Anne Isabella Milbankea, jonka kanssa meni naimisiin 2. tammikuuta 1815. Avioliitosta tuli onneton, mutta he saivat tyttären, Lady Augusta Adan. Lady Byron jätti miehensä tammikuussa 1816 ja vei tyttären mukanaan. Byronin tytär Ada Lovelace tuli tunnetuksi matemaatikkona ja maailman ensimmäisenä ohjelmoijana.

Eron jälkeen Byron lähti Englannista Belgian kautta Sveitsiin, jossa hän asettui lääkärinsä John William Polidorin kanssa Villa Diodatiin Genèvejärven rannalle. Siellä hän ystävystyi runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja tämän tulevan vaimon Mary Godwinin kanssa. Vuoden 1816 sateisena katokesänä Byron joutui oleskelemaan sisätiloissa ja kirjoitti Fantasmagorianan ja Childe Haroldin kolmannen osan. Byron vietti talven Venetsiassa ja lähti 1817 Roomaan, josta palattuaan kirjoitti Venetsiassa Childe Haroldin neljännen osan. Pääteoksenaan pidettyä Don Juanin ensimmäiset viisi osaa hän kirjoitti 1818–1820 muusanaan Guicciolin kreivitär Teresa ja viimeisteli sen Pisassa 1821–1822. Byron asui vielä Genovassa vuoteen 1823, jolloin hän päätti lähteä avustamaan Kreikan itsenäisyysliikkeen kapinallisia näiden taistelussa osmaneja vastaan. Heinäkuussa hän lähti Genovasta ja saapui Joonianmeren saarille elokuun alussa. Byron käytti 4 000 puntaa omia varojaan Kreikan laivaston varustamiseen. Aleksandos Mavrokordatoksen kanssa hän suunnitteli hyökkäystä Lepantossa Korintinlahden suulla olleeseen turkkilaisten linnoitukseen. Helmikuussa 1824 ennen hyökkäykseen lähtöä hän kuitenkin sairastui, ja lääkärien suosittelema kuppaus heikensi häntä lisää. Byron toipui osin, mutta sairastui uudelleen ja kuoli huhtikuussa.

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byronille pystytettiin muistomerkki Westminster Abbeyyn vuonna 1969.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byronin teosten pohjasävynä on maailmantuska, jossa iloa löytyy vain luonnon tarkkailusta. Kokonaisen sukupolven kirjallista tyyliä määräsi byronismi. Hän vaikutti muun muassa Mary Shelleyn Frankenstein-tarinoiden syntyyn.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Byron, 1830
  • Childe Harold's Pilgrimage (1812) kertomus matkasta Venetsiaan
  • runokertomukset The Giaour, The Corsair, The siege of Corinth (1815)
  • Mazeppa (1818)
  • näytelmärunot Manfred, Sardanapalus, Cain (1821)
  • eepos Don Juan (pääteos, aloitettu 1818)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ George Gordon Byron, Britannica.com (englanniksi)
  2. ↑ Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia, s. 417–421. BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-721-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lordi_Byron&oldid=21705352”