George Weah

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
George Weah
Weah vuonna 2019.
Weah vuonna 2019.
Liberian 25. presidentti
22. tammikuuta 2018 – 22. tammikuuta 2024
Varapresidentti Jewel Taylor
Edeltäjä Ellen Johnson Sirleaf
Seuraaja Joseph Boakai
Montserradon senaattori
14. tammikuuta 2015 – 22. tammikuuta 2018
Edeltäjä Joyce Musu Freeman-Sumo
Seuraaja Saah Joseph
Henkilötiedot
Syntynyt1. lokakuuta 1966 (ikä 58)
Monrovia, Liberia
Kansalaisuus liberialainen
ranskalainen
Ammatti jalkapalloilija, poliitikko
Vanhemmat William T. Weah
Anna Quayeweh Weah
Puoliso Clar Weah
Tiedot
Puolue CDC
Tutkinnot MPA (DeVryn yliopisto)
Uskonto protestantti
George Weah
Henkilötiedot
Koko nimi George Tawlon Oppong Ousman Weah
Syntymäaika
Syntymäpaikka Monrovia, Liberia
Pelipaikka Hyökkääjä
Pituus 184 senttimetriä
Junioriseurat
1981–1984 Liberia Young Survivors Clareton
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1984–1985
1985–1986
1986–1987
1987
1987–1988
1988–1992
1992–1995
1995–2000
2000
2000
2000–2001
2001–2003 		Liberia Bongrange Company
Liberia Mighty Barolle
Liberia Invincible Eleven
Norsunluurannikko Africa Sports National
Kamerun Tonnerre Yaoundé
Ranska Monaco
Ranska Paris Saint-Germain
Italia Milan
Englanti Chelsea
Englanti Manchester City
Ranska Marseille
Arabiemiraatit Al-Jazira 		2 (1)
10 (7)
23 (24)
0 (0)
18 (15)
102 (47)
96 (32)
114 (46)
11 (4)
7 (1)
19 (5)
8 (13)
Maajoukkue
1988–2002, 2018 Liberia 61 (22)[1]

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

George Manneh Oppong Ousman Weah (s. 1. lokakuuta 1966 Monrovia, Liberia[2]) on liberialainen poliitikko ja entinen jalkapalloilija. Hänet valittiin maansa presidentiksi vuoden 2017 joulukuussa.[3]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weah syntyi vuonna 1966 Monroviassa. Hän pelasi jalkapalloa jo lapsuudessaan kotikutoisella jalkapallolla.[4][5] Weah'n isä, William T. Weah, työskenteli mekaanikkona ja äiti, Anna Quayeweh Weah, torimyyjänä. Perheessä oli yhteensä 13 lasta ja kasvatukseen osallistui hänen syvästi uskovainen kristitty isoäiti, jonka usko on vaikuttanut Weah'n uskonnolliseen vakaumukseen myöhemmin. Etniseltä taustaltaan Weah on sekä kru että bassa.[6]

Perhe kasvoi Monrovian Clara Town -nimisessä slummissa, vain puolen tunnin ajomatkan päässä Liberian presidentin virka-asunnosta.[2] Weah jätti koulun kesken ja alkoi luomaan uraa ammattijalkapalloilijana. Koulutuksen puute muodostui kuitenkin esteeksi, kun Weah päätti lähteä politiikkaan 2000-luvun alussa, minkä vuoksi hän palasi kouluun ja opiskeli lukion loppuun.[7] Vuonna 2013 Weah valmistui maisteriksi yhdysvaltalaisesta DeVryn yliopistosta pääaineenaan julkishallinto.[6]

Weah on sekä Liberian että Ranskan kansalainen. Hän osaa sujuvaa ranskaa.[8]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Weah on protestantti.[9] Vuonna 2001 Weah kertoi harjoittaneensa islamia kymmenen vuoden ajan, mutta kääntyi sittemmin kristinuskoon.[10]

Vuodesta 1992 lähtien Weah on ollut naimisissa Clar Weah'n kanssa. Parilla on sekä omia että adoptoituja lapsia.[6]

Jalkapalloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weah on ainoa afrikkalainen, joka on valittu urallaan sekä Euroopan parhaimmaksi jalkapalloilijaksi että Fifan vuoden pelaajaksi. Molemmat huomionosoitukset lankesivat vuonna 1995. Samana vuonna hän voitti seitsemällä maalilla Mestarien liigan maalikuninkuuden ja hänet kruunattiin myös Afrikan parhaaksi – titteli, jonka hän oli jo saanut kahdesti aiemminkin (1989 ja 1994) ja jonka hän oli saava vielä 1996.[11][12][13]

Ennen Euroopan kentille lähtöään Weah ehti pelata Afrikassa kotimaansa ohella myös Norsunluurannikon ja Kamerunin pääsarjoissa. Tonnere Yaounden paidassa hän voitti vuonna 1988 Kamerunin mestaruuden, minkä jälkeen Arsène Wenger pestasi taitavan pallonkäsittelijän ja maaliahneen laitahyökkääjän Monacoon vain 20 000 dollarin siirtosummalla. Monacon väreissä Weah teki neljän kauden ja 103 ottelun aikana Ranskan pääsarjassa 47 maalia. Saaliiksi tuli kaksi pronssi- ja sitten kaksi hopeasijaa sekä Ranskan cup -mestaruus 1991.

Kesällä 1992 Weah lähti Paris Saint-Germainiin, jossa hän pelasi kolme kautta. Hän siirtyi keskushyökkääjäksi ja viimeisteli kaikkiaan 96 sarjaottelussa 32 maalia. Ensimmäisenä vuonna PSG juhli Ranskan cupin voittoa ja liigahopeaa, toisena mestaruutta ja kolmantena jälleen sekä Cupia että liigacupia ja liigapronssia.

Seuraava etappi Weah'lle oli AC Milan, joka maksoi hänestä yli viisi miljoonaa euroa ja jota hän edusti 1995–2000. Viiden Serie A:ssa pelaamansa kauden aikana Weah voitti Italian mestaruuden (1996 ja 1999) ja teki 114 liigapelissä 46 osumaa. Keväällä 2000 hän siirtyi lontoolaisen Chelsean riveihin, missä hän voitti sittemmin FA Cupin. Matka jatkui Manchester Cityn kautta Marseilleen, josta hän siirtyi Arabiemiirikuntien liittoon, Abu Dhabiin, Al-Jaziran joukkueeseen.

Vaikka Weah oli ehtinyt olla jo 15 vuotta poissa synnyinmaastaan, hän ei ollut hylännyt juuriaan ja unohtanut Liberiaa. Huolimatta siitä, että hän perusti perheen New Yorkiin, häntä kutsittiin Liberiassa nimellä Kuningas George (engl. King George). Miljoonaomaisuuden pelaajana ansainnut keskushyökkääjä rahoitti usean vuoden ajan käytännössä yksin Liberian maajoukkueen toiminnan.[5] Vuonna 1994 Weah teki yhteistyötä Unicefin kanssa tuoden julkisuutta rokotuskampanjalle Liberiassa.[4] Weah rahoitti FIFA:n ja CAF:n kilpailuiden osallistumismaksuja, varustekuluja sekä lentolippuja vierasotteluihin. Maksumiehelle löytyi aina vakiopaikka kokoonpanosta. Pääsy MM-kilpailuihin jäi kuitenkin haaveeksi. Liberia putosi vuoden 2002 lopputurnauksesta vain yhden pisteen erolla. Menestystä ei kuitenkaan muuten juuri tullut, eikä Weah ehtinyt esiintyä pitkällä urallaan kuin kahdesti (1996, 2002) Afrikan mestaruusturnauksessa. Hän päätti lopettaa maajoukkueuransa jälkimmäiseen turnaukseen. Weah pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 61 ottelua,[1] joista viimeisen hän pelasi vielä vuoden 2018 syksyllä Liberian ja Nigerian välisessä Weahin pelinumeron 14 jäädyttämisen kunniaksi pelatussa maaottelussa.[14]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2004 Weah julisti aikomuksensa ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Weahin ehdokkuus kyseenalaistettiin sillä hänellä on Ranskan kansalaisuus ja hän oli asunut New Yorkissa monen vuoden ajan. Ehdokkuus kuitenkin hyväksyttiin elokuussa 2005. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Weah keräsi eniten ääniä, mutta ei kuitenkaan saanut täydellistä äänten enemmistöä. Toisella kierroksella 2005 Weahin vastaehdokas Ellen Johnson-Sirleaf voitti vaalit.[2]

Vuonna 2011 Weah oli presidenttiehdokas Winston Tubmanin varapresidenttiehdokas. He eivät kuitenkaan tulleet valituiksi.[15]

Vuonna 2014 Weah valittiin Liberian senaattiin.[16] Tuolloin hän myös alkoi edustamaan demokraattisen muutoksen kongressia.[5] Hänen senaatorinvirkansa päättyi tammikuussa 2022, kun hänet valittiin maansa presidentiksi.[17]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2016 Weah ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2017 presidentinvaaleissa.[15] Hän selvisi toiselle kierrokselle yhdessä istuvan varapresidentin Joseph Boakain kanssa, ja voitti tämän saatuaan 61,5 % äänistä.[18] Weah'n varapresidenttiehdokas oli entisen presidentin, Charles Taylorin, ex-vaimo, Jewel Taylor.[19]

Weah vannoi virkavalansa 22. tammikuuta 2018. Kyseessä oli ensimmäinen rauhanomainen vallanvaihto sitten vuoden 1944, ja virkaanastujaisia katsomaan tulleet kansalaiset jonottivat tunteja.[20]

Lokakuussa 2022 Weah lähti maasta aluksi osallistuakseen ulkomailla kansainväliseen kokoukseen ja sitten vieraili Qatarissa jalkapallon MM-kisoissa, jossa hänen poikansa Timothy Weah edusti Yhdysvaltoja. Lisäksi Weah osallistui kokouksiin Marokossa, Egyptissä, Ranskassa, Monacossa ja Yhdysvalloissa. Marraskuussa hän ilmoitti palaavansa Liberiaan 18. joulukuuta mennessä. Tämä herätti paljon kritiikkiä nousevien elintasokustannusten kanssa painiskelevien liberialaisten keskuudessa. Liberian Joseph Boakai sanoi maan kulkevan "autopilotilla". Liberiassa oli tarkoitus toteuttaa väestönlaskenta vuonna 2023 ennen samalle vuodelle suunniteltuja parlamenttivaaleja.[21]

Weah hävisi vuoden 2023 presidentinvaalit, jotka olivat käytännössä uusinta hänen ja Joseph Boakain välillä. Boakai voitti vaalit saatuaan 50,64 % äänistä (eroa ehdokkaiden välillä oli vain 20 567 äänen verran).[22] Boakai vannoi virkavalansa 22. tammikuuta 2024.[23]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Unicef nimesi Weah'n hyväntahdonlähettilääkseen.[4]

Weah on kunniatohtori kolmessa eri yliopistossa: AME Zion University (1997), Cuttingtonin yliopisto (2018) ja Liberian yliopisto (2018).[6]

Virkansa puolesta Weah on myös liberialaisten ritarikuntien suurmestari:[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jackson, Graeme: African football legend profile: George Weah 24.4.2020. africanfootball.com. Viitattu 3.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c George Weah: From footballer to Liberia's president BBC News. 22.12.2017. Viitattu 14.1.2023. (englanti)
  3. ↑ Liberian presidentiksi nousee ex-jalkapallotähti George Weah Iltalehti. Viitattu 28.12.2017.
  4. ↑ a b c George Weah Unicef. 2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c George Weah | Biography & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Biography of Liberia’s 24th President The Executive Mansion. 2023. Arkistoitu 14.1.2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  7. ↑ George Weah LiberiaInfo. 1.7.2019. Viitattu 14.1.2023. (englanti)
  8. ↑ George Weah, l’enfant du ghetto devenu président du Liberia Le Monde. 29.12.2017. Viitattu 14.1.2023. (ranska)
  9. ↑ HAPPY SUNDAY! Top 4 footballers that converted from Islam to Christianity Opera News. 2019. Arkistoitu 14.1.2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  10. ↑ You quizzed George Weah BBC Sport. 18.9.2001. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  11. ↑ African Footballer of the Year Award winners 22.7.2022. Pulse Ghana. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Mike Hincks: AFCON legends: Top 8 football icons who defined Africa's premier tournament 3.1.2024. International Olympic Committee. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Mike Hincks: Champions League top scorers 2023/24: Harry Kane and Kylian Mbappé top the charts 1.6.2024. UEFA. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Kuvat: Liberian presidentti George Weah, 51, yllätti - pelasi jalkapallomaaottelussa 11 vuoden tauon jälkeen! iltalehti.fi. Viitattu 13.9.2018.
  15. ↑ a b Liberia ex-footballer George Weah to run for president again BBC News. 28.4.2016. Viitattu 14.1.2023. (englanti)
  16. ↑ Ex-huippufutari George Weah valittiin Liberian senaattiin HS.fi. 28.12.2014. Viitattu 25.1.2015.
  17. ↑ Election: Jospeh, Tokpa Replace Weah, Taylor at Senate Daily Observer. 6.8.2018. Arkistoitu 2020. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  18. ↑ National Tally Center Final Results Report for the Run-off Election on 26 December 2017 (pdf) 26.12.2017. National Election Commission. Arkistoitu 2018. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Liberia election: Weah and Boakai headed for presidential run-off BBC News. 15.10.2017. Viitattu 14.1.2023. (englanti)
  20. ↑ George Weah sworn in as president of Liberia Deutsche Welle. 22.1.2018. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Liberian President's Long Stay Abroad Criticized Voice of America. 4.12.2022. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Political veteran Joseph Boakai declared winner of Liberia presidential election France 24. 20.11.2023. Viitattu 25.3.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Liberia’s new president takes office with a promise to ‘rescue’ Africa’s oldest republic AP News. 22.1.2024. Viitattu 25.3.2024. (englanniksi)
  24. ↑ President Sirleaf Commissions AFL Senior Officers Ministry of National Defense. 9.12.2016. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kultainen pallo (Ballon d’Or)

1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández

FIFAn vuoden pelaaja
Miehet: 1991 Saksa Lothar Matthäus 1992 Alankomaat Marco van Basten 1993 Italia Roberto Baggio 1994 Brasilia Romário 1995 Liberia George Weah 1996 Brasilia Ronaldo 1997 Brasilia Ronaldo
1998 Ranska Zinédine Zidane 1999 Brasilia Rivaldo 2000 Ranska Zinédine Zidane 2001 Portugali Luís Figo 2002 Brasilia Ronaldo 2003 Ranska Zinédine Zidane
2004 Brasilia Ronaldinho 2005 Brasilia Ronaldinho 2006 Italia Fabio Cannavaro 2007 Brasilia Kaká 2008 Portugali Cristiano Ronaldo 2009 Argentiina Lionel Messi

Naiset: 2001 Yhdysvallat Mia Hamm 2002 Yhdysvallat Mia Hamm 2003 Saksa Birgit Prinz 2004 Saksa Birgit Prinz 2005 Saksa Birgit Prinz 2006 Brasilia Marta
2007 Brasilia Marta 2008 Brasilia Marta 2009 Brasilia Marta 2010 Brasilia Marta 2011 Japani Homare Sawa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=George_Weah&oldid=22737702”