Glenn Close

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Glenn Close
Glenn Close vuonna 2014.
Glenn Close vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1947 (ikä 77)
Greenwich, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, tuottaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1974−
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan nais­pää­osan Prime­time Emmy draama­sarjassa
2008, 2009 Damages

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Glenn Close (s. 19. maaliskuuta 1947 Greenwich, Connecticut) on yhdys­valtalainen näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran teatterissa, elo­kuvissa ja televisiossa. Hän on saanut uransa aikana kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Hänet on saanut kaikki seuraavat palkinnot kolmasti: Emmy, Tony ja Golden Globe.

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenn Close syntyi ylä­luokkaiseen perheeseen Connecticutissa. Hänen vanhempansa olivat lääkäri William Close ja Bettine Moore Close. Perheeseen syntyi neljä lasta. Greenwich oli ylä­luokkainen ja elitistinen yhteisö, mutta Closet eivät osallistuneet tähän elämän­tyyliin. Closet liittyivät Moraalisen varustautumisen liikkeeseen, joka lähetti ihmisiä ympäri maailmaa kääntymään uskontoonsa. Glenn oli 13-vuotias, kun perhe muutti Belgian Kongoon levittämään sanaa.[1]

Glenn Close vietti muutaman vuoden nuoruudestansa vuoroin Afrikassa ja vuoroin sveitsiläisissä sisä­oppi­laitoksissa. Hän kuului myös liikkeen Up with People -kuoroon, joka kiersi neljän vuoden ajan Euroopassa ja Yhdys­valloissa. Close jätti liikkeen 22-vuotiaana aloittaaksen opintonsa College of William & Maryssä, jossa hänen pää­aineensa olivat draama ja antro­pologia.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Close muutti collegen jälkeen New Yorkiin, missä hän liittyi vuonna 1974 ystävänsä Meryl Streepin kanssa Phoenix Theatre Companyyn. Close esiintyi ensimmäisen kerran Broadwayllä vuonna 1974 näytelmässä Love for Love. Hän sai monia muitakin teatteri­rooleja, ja vuonna 1980 hän sai Tony-ehdokkuuden näytelmästä Barnum. Se herätti elo­kuva­ohjaaja George Roy Hillin huomion. Close saikin roolin Hillin elo­kuvasta Garpin maailma. Rooli toi hänelle myös uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.[2]

Garpin maailman jälkeen Close sai parhaan nais­sivu­osan Oscar-ehdokkuuden myös seuraavista elo­kuvistansa. Hän oli ehdolla elo­kuvasta Sisärengas (1984) ja Voittajan paluu (1984). Vuonna 1984 Close palkittiin Tony-palkinnolla näytelmästä The Real Thing.[1] Hänen uransa jatkui koko 1980-luvun suosiollisena, ja psykopaattisen viettelijän roolista elo­kuvassa Vaarallinen suhde (1987) Close sai ensimmäisen nais­pää­osan Oscar-ehdokkuuden. Toinen ehdokkuus tuli Valheista ja viettelijöistä (1988).[2]

Close oli 1990-luvun alussa yli 40-vuotias, jolloin monet nais­näyttelijät äitien rooleja. Closekaan ei tältä täysin välttynyt, sillä hän näytteli Hamletin äitiä Gertrudea vuoden 1990 Hamletissa, vaikka oli vain kahdeksan vuotta vanhempi kuin nimi­roolissa ollut Mel Gibson. Teatterissa Close 1990-luvun alussa näytteli näytelmässä Death and the Maiden, josta hän sai vuonna 1992 Tony-palkinnon. Toinen Tony tuli roolista musikaalissa Sunset Boulevard (1995), johon Closen valitsi säveltäjä Andrew Lloyd Webber.[1] Samana vuonna hän sai Emmy-palkinnon televisio­elo­kuvasta Kunnian puolesta (1995).[2]

Closen 1990-luvun komediallisempia rooleja olivat Cruella de Vil elokuvassa 101 dalmatialaista ja ensimmäinen nainen Marsha Dale elo­kuvassa Mars hyökkää! (1996). Hän on esiintynyt toistuvasti myös animaatio­sarjassa Simpsonit, jossa hän on ääni­näytellyt Homer Simpsonin äitiä Monaa.[1]

Close laajensi 2000-luvulla ohjelmistoansa televisioon, missä hänen ensimmäinen arvostettu roolinsa oli rikos­sarjan Shield – lain varjolla neljännellä kaudella. Hän otti vuonna 2007 vastaan asian­ajaja Patty Hewesin roolin sarjasta Damages. Viiden tuotanto­kauden aikana Close voitti sarjasta Golden Globen ja kaksi Emmy-palkintoa.[1] Golden Golben hän sai myös televisio­elokuvasta The Lion in Winter, jossa hän näytteli Eleonoora Akvitanialaista. Valkokankalla Close esiintyi ihanteellisten esi­kaupungin naisten ryhmän­johtajana elo­kuvassa Step­fordin naiset (2004) ja hermostuneen morsiamen äitinä elo­kuvassa Evening (2007).[2]

Closen kuudes Oscar-ehdokkuus tuli elokuvasta Albert Nobbs, jota hän oli myös käsi­kirjoittamassa. Siinä Close näytteli naista, joka naamioituu mieheksi saadakseen töitä 1800-luvun Irlannissa. Galaksien välisen poliisi­joukkojen johtajaa Close näytteli puolestaan tieteis­seikkailussa Guardians of the Galaxy (2014).[2] Elokuvassa The Wife (2018) Close puolestaan on kirjailija, jonka teoksesta kaikki kunnia valuu tämän miehelle. Closen rooli­suoritus toi hänelle Golden Globen ja seitsemännen Oscar-ehdokkuuden. Kahdeksas ehdokkuus Closelle myönnettiin elo­kuvasta Hillbilly Elegy (2020).

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Glenn Closen saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenn Close on ollut naimisissa kolmesti: vuosina 1969–1971 Cabot Waden kanssa, James Marlasin kanssa vuosina 1984–1987 ja vuodesta 2006 lähtien David Shaw’n kanssa. Closella on yksi tytär (s. 1987), vuonna 1991 päättyneestä suhteesta John Starken kanssa. lähde?

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Glenn Closen filmografia ja esiintymiset

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Glenn Close Bio­graphy Bio­graphy. 15.3.2021. Yhdys­vallat: A&E Television Networks. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Glenn Close Ency­clopædia Britannica. 15.3.2021. Chicago: Ency­clopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Glenn_Close&oldid=21821563”