Grigori Semjonov
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Grigori Mihailovitš Semjonov (ven. Григо́рий Миха́йлович Семёнов; 25. syyskuuta (J: 13. syyskuuta) 1890 Kuranža – 30. elokuuta 1946 Moskova) oli venäläinen kenraaliluutnantti, kasakkapäällikkö ja valkoisen armeijan komentaja Venäjän sisällissodassa Taka-Baikaliassa ja lähialueilla vuosina 1917–1920.
Semjonov valmistui Orenburgin sotilasakatemiasta vuonna 1911. Hän otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan. Kesäkuussa 1917 hänestä tuli Venäjän väliaikaisen hallituksen komissaari Baikalin alueelle. Lokakuun vallankumouksen aikana Semjonov järjesti bolševikkien vastaisen kapinan, mutta se kukistettiin, ja hän pakeni Mantšuriaan. Elokuussa 1918 Semjonov onnistui ottamaan Taka-Baikalian alueen hallintaansa Tšekkoslovakian legioonan avulla. Niin kutsuttu Siperian väliaikaishallitus nimitti Semjonovin Tšitassa olleen erillisosaston johtajaksi.
Amiraali Aleksandr Koltšak kieltäytyi aluksi tunnustamasta Semjonovin määräysvaltaa alueella, mutta joutui myöhemmin myöntymään ja nimitti Semjonovin Tšitan sotilaspiirin komentajaksi. Vuonna 1919 Semjonov nimitti itsensä Taka-Baikalian kasakka-armeijan atamaaniksi seudulla vaikuttaneen Japanin keisarillisen armeijan tukemana.
Kärsittyään tappion sisällissodan itärintamalla ja luovuttuaan ylipäällikkyydestä tammikuussa 1920 Koltšak nimitti Semjonovin Kaukoidän valkoisen armeijan johtajaksi. Semjonov ei kuitenkaan saanut pidetyksi villiä kasakka-armeijaansa kurissa, ja tilanne riistäytyi siviiliasutuksen tuhoamiseksi ja ryöstelyksi. Heinäkuussa 1920 japanilaiset aloittivat vetäytymisensä alueelta Kaukoidän tasavallan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan, ja Semjonov jäi ilman tukea. Taka-Baikalian partisaanit yhdessä neuvostoarmeijan kanssa suuntasivat voimansa Tšitan valtaamiseen ja häätivät lokakuussa 1920 Semjonovin joukkojen rippeet Taka-Baikaliasta. Semjonov vetäytyi Primorjen alueelle ja yritti vielä puolustautua, mutta epäonnistui ja pakeni kokonaan maasta syyskuussa 1921.
Myöhemmin Semjonov oleskeli Koreassa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Pohjois-Kiinassa. Hänellä oli kontakteja Japanin tiedustelupalveluun, ja hänestä tuli venäläisten valkoisten emigranttien johtaja Kaukoidässä. Syyskuussa 1945 neuvostoliittolaiset miehittivät Mantšurian Japanilta. Semjonov pidätettiin, ja Neuvostoliiton korkein oikeus hirtätti hänet vuonna 1946.
