Haarahaukka
| Haarahaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Haarahaukat Milvus |
| Laji: | migrans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Milvus migrans |
|
 Haarahaukan levinneisyys; oranssi: tavataan vain pesimäaikana, vihreä: tavataan vuoden ympäri, sininen: tavataan vain muuttoaikoina |
|
| Katso myös | |
Haarahaukka (Milvus migrans) on laajalle levinnyt haukkalaji. Lajin nimesi Pieter Boddaert vuonna 1783.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarahaukan pituus on noin 55–60 cm ja sen siipien kärkiväli on 135–155 cm ja Naaras painaa noin 850 grammaa ja koiras 807 g. Lajin ääni muistuttaa lokkien kirkunaa, myös värisevää ”kui-i-i-i” ja joskus naukuvia ääniä.
Aikuiset ovat yleissävyltään tummanruskeita. Pää on muuta ruumista vaaleampi. Pyrstö on matalasti lovipäinen. Siiven yläpinnalla näkyy vaalea lautuma. Haarahaukat ovat pitkäsiipisiä ja lentävät laiskasti hieman mehiläishaukkaa muistuttavasti. Nuoret linnut ovat täplikkäitä ja vaaleampia kuin aikuiset. Poikaset ovat aluksi vaalean kellanruskeita, myöhemmin tummempia. Naaras on koirasta kookkaampi.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarahaukka on levinnyt monina alalajeina miltei koko Vanhaan maailmaan ja on monin paikoin Euroopassa erittäin yleinen. Se on yksi maailman runsaslukuisimmista petolinnuista. Suomessa se on erittäin harvalukuinen pesimälaji pääosin Itä- ja Kaakkois-Suomessa, Venäjän Karjalassa kanta vahvempi. Keväisin ja syksyisin nähdään joitakin kymmeniä harhailijoita. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella. Eurooppalaiset haarahaukat muuttavat Afrikkaan pääasiassa Gibraltarin ja Sisilian kautta, harvemmin Bosporinsalmen kautta.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarahaukka elää puoliavoimilla, metsäisillä mailla, usein järvien ja jokien läheisyydessä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soidinmenot ovat hyvin samanlaiset kuin muillakin suurilla petolinnuilla. Suomessa laji pesii touko–heinäkuussa itärajan tuntumassa kapealla vyöhykkeellä erämaaseuduilla. Pesä havupuussa, melko samanlainen kuin hiirihaukalla. Emot tuovat pesänvuorausaineksiksi kaikenlaisia jätteitä. Munia on 1–3. Ne ovat valkoisia, harvakseltaan ruskeapilkkuisia. Haudonta-aika vaihtelee suuresti ollen 26–38 päivää, keskimäärin noin kuukauden. Naaras hautoo enimmän ajan, koiras vain toisinaan. Naaras lämmittää poikasia niiden ensimmäisen elinviikon ajan ja koiras tuo niille ruokaa, jonka naaras pilkkoo ja jakaa poikasille. Viikon kuluttua myös naaras ryhtyy saalistamaan. Poikaset alkavat itse repiä saalista ja syödä oma-aloitteisesti 30–35 päivää vanhoina. Ne oppivat lentämään noin 42 päivän ikäisinä ja itsenäistyvät 6–7 viikon päästä.
Haarahaukka risteytyy toisinaan isohaarahaukan (Milvus milvus) kanssa.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarahaukan ravintoa ovat kalat, pikkueläimet, hyönteiset ja usein haaskat ja jätteet.
Ravinnon hankintaan liittyy todistettavaa älykkyyttä ja johdonmukaisuutta. Australiassa esiintyvän alalajin M. m. affinis eli aboriginaalien ”tulilinnun” (karrkanj) on huomattu metsäpalojen aikaan kuljettavan palavia oksia levittäen maastopaloa. Tulipalon tarkoituksena on saada saaliseläimet juoksemaan tulta pakoon. Samalla se auttaa ihmistä kaskeamisessa. Lintua on pidetty pyhänä jo uniajalta.[4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Milvus migrans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Uku Paal & Dick Forsman: Presumed hybrid Red X Black Kites in Estonia. Viitattu 27.8.2021.
- ↑ Leppäkerttu on armoton sarjamurhaaja Mtv3.fi. 26.8.2010. MTV3. Viitattu 26.8.2010.
- ↑ Chisholm, A.H.: The use by birds of tools and playthings. Victorian Naturalist, 1971, 88. vsk, s. 180–188 (englanniksi).
- ↑ Tosca Looby (Series Director) et al.: Australia 1/3 (Maa) (tv-elokuvadokumentti) (47min alk.) Avara luonto, alk. Magical Land Of Oz. 14.3.2020. Yle. Viitattu 15.3.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haarahaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Haarahaukka (Milvus migrans)
- ITIS: Milvus migrans (englanniksi)