Idiootti (romaani)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idiootti
Идиот
Alkuperäisteos
Kirjailija Fjodor Dostojevski
Kieli venäjä
Julkaistu 1868–1869
Suomennos
Suomentaja V. K. Trast, 1929
Juhani Konkka, 1968
Olli Kuukasjärvi, 2010
Kustantaja Otava (1929 ja 2010)
WSOY (1968)
Julkaistu 1929
Sivumäärä 715
ISBN 951-0-31680-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Idiootti (ven. Идиот, Idiot) on Fjodor Dostojevskin romaani, joka ilmestyi venäjän kielellä vuonna 1868. Romaanin päähenkilö on ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pietarin seurapiireihin.[1]

Myškin on epilepsiaa sairastaessaan ollut pitkiäkin aikoja täysin ulkopuolisena arkielämästä, ja tästä sekä siitä syystä että hän on ympäristön mielestä naiivilla tavalla hyväntahtoinen, häntä pahansuovasti kutsutaankin idiootiksi. Idiootti sisältää myös varhaisia eksistentialistisia piirteitä. Ruhtinaan hahmossa on nähty yhteyksiä kirjailijaan muun muassa siinä, että kirjailijan kuoleman jälkeen on väitetty että Dostojevski ehkä itse sairasti epilepsiaa.[2]

Romaanin rakenteessa voi nähdä kirjoitus- ja julkaisuolosuhteiden vaikutuksen: Dostojevskin romaanit ilmestyivät usein jatkokertomuksina lehdissä, ja lukujen päättäminen yllättävään juonenkäänteen ennakoimiseen varmisti lehden lukijoiden mielenkiinnon. Tapahtumien pyörteissä Dostojevski esittää kuitenkin myös psykologisesti tarkkanäköisen tutkielman rakkauden monimuotoisuudesta, sen kristillisistä ja romanttisista variaatioista.[1]

Idiootti oli Dostojevskin alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitettu Venäjän nousevan kapitalismin ja rahaporvariston kritiikiksi. Lopullisessa muodossaan romaanin kritiikki kohdistuu kuitenkin ennen muuta pietarilaisylimystöön, jonka laskelmoivan juonittelun ja moraalittomuuden Myškinin naiivi ja hyvätahtoinen hahmo paljastaa. Samalla romaanista kasvaa yleismaailmallinen tutkielma hyvyydestä ja kauneudesta. Myškinin sanoista "maailman pelastaa kauneus" on tullut Dostojevskin tuotannosta irrotettu monitulkintainen aforismi. Romaanin kirjoittamisen aikoihin kirjailija matkusteli Euroopassa, ja hänen siellä näkemänsä renessanssitaide teki kirjailijaan lähtemättömän vaikutuksen. Erityisen voimakkaasti Dostojevski koki Dresdenissä näkemänsä Hans Holbein nuoremman maalauksen Kristuksen ruumis haudassa. Kirjallinen malli Myškinille oli Dostojevskin ihailema Cervantesin Don Quijote, jonka surullista ja toisinaan koomista hahmoa Dostojevski piti kristillisyyden esikuvana.[1]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin juoni kiertyy rahan ympärille ja lopussa monivaiheinen kolmiodraama huipentuu.[1] Kirja jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškiniin, joka kuuluu Venäjän arvostetuimpiin aatelissukuihin. Ruhtinas Myškin on viettänyt viimeiset neljä vuotta sveitsiläisessä parantolassa, ja häntä pidetään Venäjällä älyllisesti vajaana, idioottina. Ruhtinas on kuitenkin junamatkalla Venäjälle, ja matkalla hän tapaa Parfjon Rogožinin, joka kertoo Myškinille rakastetustaan, Nastasjasta.

Dostojevski kirjoitti romaanin Firenzessä, talossa, joka sijaitsee Palazzo Pittiä vastapäätä.

Pietarissa Myškin majoittuu kaukaisen sukulaisensa Jelizaveta Jepantšinin ja tämän perheen luokse. Perheen talossa Myškin tutustuu Gavrila (Ganja) Ivolgin-nimiseen mieheen, joka rakastaa Jelizavetan nuorinta tytärtä Aglajaa mutta pyrkii menemään naimisiin Nastasja Filippovnan kanssa, koska hänelle on luvattu Nastasjan, kohtalokkaan naisen, naimisesta 75 000 ruplaa. Koska Myškin vaikuttaa Gavrilan mielestä naiivilta, Gavrila kertoo hänelle aikeistaan, ja Myškinille selviää, että nainen on sama, johon hänen tapaamansa Rogožin on rakastunut.

Ruhtinas Myškin vuokraa huoneen Gavrilan asunnosta, jossa asuvat myös Gavrilan äiti, isä, sisar ja veli. Pian Nastasja saapuu ja syyttää Ganjan perhettä, joka on loukannut häntä kieltäytymällä siunaamasta hänen ja Ganjan liittoa. Myškin kuitenkin estää naista jatkamasta syytteitään. Samassa asuntoon saapuu myös Rogožin, joka lupaa tuoda Nastasjan samaniltaiselle syntymäpäivälle 100 000 ruplaa. Rogožinin tarkoituksena on tehdä Nastasjaan vaikutus rahoillaan.

Syntymäpäiväjuhlille, joilla Nastasja valitsee tulevan puolisonsa, saapuu myös ruhtinas Myškin, jota ei ole kutsuttu mutta joka pääsee Koljan (Ganjan nuoremman veljen) mukana sisälle. Myškinin ohjeita noudattaen Nastasja torjuu Ganjan kosinnan. Pian Rogožin saapuu lupaamiensa rahojen kanssa ja pyytää Nastasjan kättä. Myškin ei kuitenkaan halua Nastasjan tahraavan mainettaan ja kosii Nastasjaa kertomalla samalla, että hän on saanut suuren perinnön. Nastasja on iloisesti yllättynyt Myškinin ehdotuksesta mutta päättää lähteä Rogožinin mukaan sanomalla, että hän ei voi turmella Myškinin kaltaista pienokaista.

Seuraavan puolen vuoden aikana Nastasja miettii valintaansa, koska Myškinin teot, joilla tämä pyrki estämään häntä tuhoamasta elämäänsä, ovat koskettaneet häntä syvästi. Samanaikaisesti Myškin ei halua nähdä hänen kärsivän vuokseen, ja Rogožin taas ei pidä Nastasjan osoittamasta myötätunnosta Myškiniä kohtaan. Selvittääkseen asian Myškin päättää vierailla Rogožinin luona, jossa Myškiniä kauhistuttaa Rogožinin asenne naista kohtaan, kun Rogožin myöntää harkinneensa naisen tappamista.

Myöhemmin samana päivänä Myškinin puheista ärsyyntynyt Rogožin yrittää tappaa ruhtinaan, mutta Myškinin epilepsiakohtaus pelastaa hänet. Myškin palaa Pavlovskin huvilalle, jossa viettää kesän Jepantšinin ja Ivolginin perheiden sekä Nastasja Filippovnan kanssa. Viettäessään aikaa Jepantšinin perheen kanssa hän rakastuu perheen nuorimpaan tyttäreen Aglajaan, joka tuntuu vastaavan hänen tunteisiinsa mutta ei kuitenkaan myönnä asiaa avoimesti. Jepantšinin perhe on valmis naittamaan tyttärensä Myškinille, kunnes Myškin saa epileptisen kohtauksen ja perhe päättää, että sairas ruhtinas ei ole sopiva Aglajalle. Aglaja ei kuitenkaan luovuta ja tapaa Nastasjan, joka on kirjoittanut hänelle kirjeitä, joissa kannustaa Aglajaa naimaan Myškinin. Naisten tavatessa he vaativat Myškiniä valitsemaan välillään. Ruhtinas Myškin rakastaa Aglajaa mutta haluaa samalla pelastaa Nastasjan. Hän valitsee Nastasjan pelastamisen häpeältä ja pyytää Aglajaa lähtemään. Nastasja kuitenkin kieltäytyy naimasta ruhtinasta ja lähtee jälleen Rogožinin matkaan.

Myškin seuraa Nastasjaa ja Rogožinia Pietariin, jossa traagiset tapahtumat alkavat. Kirjan lopussa Myškin menettää järkensä ja palaa parantolaan Sveitsiin. Rogožin taas tuomitaan murhasta 15 vuoden pakkotyöhön Siperiassa.

Tärkeimpiä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin: 26-vuotias vanhaan köyhtyneeseen aatelissukuun kuuluva ruhtinas. Arka (ven. myš, hiiri), vaalea mies, jolla on siniset silmät ja kalpea iho. On ollut sveitsiläisessä parantolassa neljä vuotta, koska hänen epäiltiin olevaan älykkyydeltään vajaa, sillä hän sairastaa epilepsiaa (vanh. suomennoksessa kaatumatautia) sekä puhuu avoimesti ja vilpittömästi asioistaan. Häntä nimitetään tämän takia idiootiksi. Lukijalle kuitenkin selviää, että Myškin on vain liiallisen jalomielinen.
  • Nastasja Filippovna Baraškova: 25-vuotias kaunis, köyhtyneen aatelisperheen tytär, joka säälii ruhtinas Myškinia ja toisaalta myös rakastaa häntä. Totskin ylläpitämä "suojatti" eli tämän jalkavaimo lapsuudestaan asti. Rogožinin rakastettu. Esiintyy pääosin kirjan ensimmäisessä osassa. Hän edustaa Dostojevskin tuotannossa Kristuksen naispuolisia seuraajia kärsimyksessä ja lunastuksessa. Tähän viittaa myös sukunimi, Baraškova, (ven. barašek, karitsa).[1]
  • Parfjon Semjonovitš Rogožin: 27-vuotias tummasilmäinen ja -hiuksinen mies, joka kuuluu kauppiassukuun. Hän on saanut suuren perinnön ja rakastaa Nastasja Filippovnaa. Rellestävä kauppiaanpoika.
  • Aglaja Ivanovna Jepantšina: 20-vuotias, kenraalin nuorin tytär ja äitinsä suosikki, kaunotar. Rakastunut Myškiniin, joka on myös rakastunut häneen.
  • Aleksandra Ivanovna Jepantšina: Aglajan vanhin sisar, 25-vuotias, musikaalinen.
  • Adelaida Ivanovna Jepantšina: Aglajan toiseksi vanhin sisar, 23-vuotias. Lahjakas taidemaalari.
  • Jelizaveta Prokofjevna Jepantšina: ruhtinas Myškinin kaukainen sukulainen, syntyjään ruhtinatar Myškina, sukunsa viimeinen. Aleksandran, Adelaidan ja Aglajan äiti.
  • Ivan Fjodorovitš Jepantšin: 56-vuotias varakas kenraali, jota arvostetaan seurapiireissä.
  • Ippolit Terentjev: keuhkotautia sairastava nuori mies. Kuolleen kenraalin poika.
  • Gavrila Ardalionits "Ganja" Ivolgin: kenraali Jepantšinin yhtiössä työskentelevä 28-vuotias mies, joka on rakastunut Aglajaan, mutta on valmis naimaan Nastasja Filippovnan 75 000 ruplasta.
  • Kolja Ivolgin: Ganjan nuorin veli.[3]
  • Afanasi Ivanovits Totski: 55-vuotias rikas tilanomistaja, Nastasja Filippovnan "suojelija" eli hyväksikäyttäjä. Aikoo naimisiin Aglajan kanssa.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 4. Suuret kertojat: 1840-1890. Fjodor Dostojevski ja Leo Tolstoi. Dostojevski: hyvän ja pahan problematiikka”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 325-327. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
  2. ↑ a b Fjodor Dostojevski: Idiootti Fennica-Suomen kansallisbibliografia. Viitattu 23.04.2012.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Idiootti. (8. painos (1. painos 1979)) Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5066-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Идиот (Достоевский) (venäjäksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Idiootti_(romaani)&oldid=21615557”