Ignacy Matuszewski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ignacy Matuszewski

Ignacy Hugo Stanisław Matuszewski (10. syyskuuta 1891 Varsova3. elokuuta 1946 New York City) oli puolalaispoliitikko, diplomaatti ja ministeri, eversti ja Kansainvälisen olympiakomitean jäsen.

Ensimmäisen maailmansodan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignacy Matuszewski opiskeli filosofiaa Jagellon yliopistossa Krakovassa, arkkitehtuuria Milanossa, lakia Tartossa ja maataloutta Varsovassa. Ensimmäisen maailmansodan aikaan hän kuului tulevan Puolan johtajan Piłsudskin lähipiiriin. Joulukuussa 1914 lähtien hän palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa, mm. tiedustelujoukkojen komentajana. Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 hän organisoi Pietarissa Vapaan Puolan armeijayksikön perustamiseen, jonka komentajana toimi kenraali Józef Dowbor-Muśnicki ja johon hän liittyi joulukuussa 1917.

Lokakuun vallankumouksen seurauksena käynnistyneessä Venäjän sisällissodassa bolševikit uhkasivat Matuszewskia kuolemantuomiolla. Vastavetona siihen hän oli helmikuussa 1918 valloittamassa Minskiä, ja puolalaisjoukoissa hän oli valloittamassa kaupungin bolševikkivaruskuntaa. Sen jälkeen hänestä tuli kaupungin komendantti. Käynnissä olleen maailmansodan toinen osapuoli eli saksalaiset olivat myös julistaneet hänelle kuolemantuomion. Tämän vuoksi hän siirtyi Kiovaan. Toukokuussa 1918 Matuszewski osallistui vallankaappaukseen, jossa yritettiin syrjäyttää puolalaisjoukkojen kenraali Dowbor-Muśnicki. Kaappaus kuitenkin epäonnistui, ja Matuszewski siirtyi takaisin Kiovaan.

Itsenäisen Puolan johtotehtävissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ignacy Matuszewski takana oikealla Walery Sławekin hallituksessa vuonna 1930. Maan silloinen todellinen johtaja marsalkka Józef Piłsudski toimi vuosien 1926–1935 hallituksissa sotaministerinä.

Puola sai itsenäisyyden Piłsudskin johdolla marraskuussa 1918 maailmansodan päättyessä keisarillisen Saksan tappioon. Matuszewski oli sitten mukana sodassa, joka käytiin Puolaan hyökännyttä Neuvosto-Venäjää vastaan. Hän osallistui myös sodan päättäneisiin kevään 1921 Riian rauhanneuvotteluihin. Vuosina 1923–1924 käydyn diplomaattikoulutuksen jälkeen hän siirtyi sotilasasiamieheksi Roomaan Puolan hallituksen puolustusministeriön edustajana. Joulukuussa 1924 hänet ylennettiin everstiksi, ja palattuaan sotilasasiamiehen tehtävästä takaisin Varsovaan vuonna 1926 hänet siirrettiin armeijan palveluksesta reserviin.

Vuoden 1926 vallankaappauksessa Matuszewski kuului kaappausta johtaneen marsalkka Józef Piłsudskin kannattajiin, ns. everstijunttaan. Vuosina 1926–1928 hän toimi Puolan lähettiläänä Budapestissä ja sen jälkeen vuosina 1929–1931 valtiovarainministerinä Kazimierz Bartelin ja Walery Sławekin hallituksissa. Vuosina 1932–1936 hän toimi päätoimittajana puolalaisessa viikkojulkaisussa Gazeta Polska. Vuonna 1937 hän sai kirjallisista ansioistaan Puolan kirjallisuusakatemian palkinnon.[1]

Pakolaisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun loppupuoliskolla Matuszewski joutui Piłsudskin kuoleman jälkeisten vallanpitäjien kanssa vastakkainasetteluun. Hänen kirjoituksensa, joissa hän toi esille huolensa Puolan tulevasta kohtalosta, otettiin vastaan ristiriitaisesti. Matuszewski toi julkisesti esille huolensa Puolan kohtalonsa mahdollisesta sodasta Saksan kanssa. Puolan kannalta katastrofaaliseen tilanteeseen jouduttiinkin toisen maailmansodan käynnistyttyä juuri syyskuun alussa 1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Hän oli sodan sytyttyä mukana ryhmässä, joka evakuoi Puolan valtion kultavarantoa Puolan pakolaishallituksen käyttöön. Lopetettuaan yhteistyön pakolaishallituksen johtajan eversti Władysław Sikorskin kanssa hän siirtyi syyskuussa 1941 Ranskan, Espanjan, Portugalin ja Brasilian kautta Yhdysvaltoihin. Matuszewski vastusti kirjoituksissaan Sikorskin Neuvostoliitto-politiikkaa, johon liittyi mm. Sikorski–Maiski sopimus.[2]

Sodan aikana Yhdysvalloissa ollessaan Matuszewski oli perustamassa muiden puolalaisten pakolaispoliitikkojen kanssa Yhdysvaltojen puolalaisia kulttuuriorganisaatioita. Toisaalta hän omalla toiminnallaan pyrki vaikuttamaan Yhdysvalloissa yleiseen asenneilmastoon, jolla vastustettaisiin Puolan luovuttamista Stalinin valtapiiriin.

Matuszewski kuoli yllättäen New Yorkissa 3. elokuuta 1946. Hän oli naimisissa vuodesta 1928 puolalaisen yleisurheilun olympiavoittajan Halina Konopackan kanssa. Konopacka oli urheilu-uransa jälkeen myös miehensä Matuszewskin tavoin kirjailija ja runoilija.[3]

Matuszewski oli vuodesta 1928–1939 Puolan edustajana Kansainvälisessä olympiakomiteassa.[4][5]

  1. Rocznik Polskiej Akademii Literatury 1937–1938 s. 175. 1939. Polska Akademia Literatury. Viitattu 13.5.2015 (puolaksi).
  2. Jozef Garlinski: Poland in the Second World War, s. 109. Palgrave Macmillan Limited, 1985. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  3. Halina Konopacka 30.12.2013. dzieje.pl / portal historuczny. Viitattu 13.5.2015 (puolaksi).
  4. Polski Komitet Olimpijski obchodzi 95. rocznicę powstania 14.8.2006. Eurosport. Viitattu 13.5.2015 (puolaksi).
  5. Polish Olympic Committee - POC History Polish Olympic Committee. Arkistoitu 10.5.2015. Viitattu 13.5.2015 (englanniksi).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]