Ikiru – tuomittu
| Ikiru – tuomittu | |
|---|---|
| Ikiru | |
 Alkuperäinen juliste |
|
| Ohjaaja | Akira Kurosawa |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Sojiro Motoki |
| Säveltäjä | Fumio Hayasaka |
| Kuvaaja | Asakazu Nakai |
| Leikkaaja | Akira Kurosawa |
| Pääosat | Takashi Shimura |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö | Tōhō |
| Levittäjä |
Tōhō Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 143 min |
| Alkuperäiskieli | japani |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ikiru – tuomittu on Akira Kurosawan ohjaama japanilainen draamaelokuva vuodelta 1952. Elokuvan pääosaa näyttelee Takashi Shimura. Ikiru on yksi Kurosawan parhaimmista elokuvista ja kuvastaa parhaiten hänen eksistentialistista elämänfilosofiaansa.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan päähenkilö on byrokraatti Watanabe. Hän kärsii vatsavaivoista ja kivut ovat niin kovat, että hänen on mentävä sairaalaan. Lääkäri ottaa röntgenkuvat Watanaben vatsasta ja havaitsee että Watanabe sairastaa syöpää, josta johtuen hänellä on enää vain kuusi kuukautta elinaikaa. Tästä tiedosta järkyttynyt Watanabe päättää elää loppuelämänsä "täysillä", itseään säästelemättä. Hän muun muassa yrittää saada yhteyttä poikaansa, jota ei ole nähnyt moneen vuoteen, nostaa kaikki rahansa pankista, viettää paheellisen yön kaupungilla ja yrittää tehdä vaikutuksen samassa yhtiössä työskentelevään nuoreen naiseen. Mikään ei kuitenkaan anna hänelle mielenrauhaa. Sitten Watanabe muistaa eräät naiset, jotka toivoivat asuinalueelleen leikkipuistoa, mutta joutuivat kaupungin byrokratian syrjimiksi, minkä takia leikkipuistoa ei tuolloin rakennettu. Viimeisenä tehtävänään Watanabe päättää hankkia naisille leikkipuiston.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Takashi Shimura | … | Kanji Watanabe |
| Shinichi Himori | … | Kimura |
| Haruo Tanaka | … | Sakai |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Ikiru oli mukana heistä neljäntoista listalla.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Ikirun kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[4]
Peter von Bagh kirjoitti: ”Henkilöhahmojen ja ideoidenkin mustavalkoisuus ja byrokratian satirisointi voisi helposti vesittää teoksen, mutta itse asiassa nämä ’valmiselementit’ ovat ohjaajan hurjan formaalisen strategian ja mielikuvituksen kautta teoksen sisintä voimaa: tämä suljetun tilan, kaupunkihuoneistojen ja kokouspaikkojen elokuva on jopa visuaalisesti aivan yhtä väkevä elämys, kompleksinen tutkimusmatka ihmisyyteen, sen onneen ja helvettiin kuin konsanaan ohjaajan virtuoosimaisimmat historialliset elokuvat.”[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Crow, Jonathan: Ikiru AllMovie. Viitattu 23.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Bagh, Peter von: Elokuvan historia, s. 406. (Uudistettu laitos) Otava, 1998. ISBN 951-1-14868-0