Ilkka Remes
Ilkka Remes | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Petri Pykälä |
Syntynyt | 13. joulukuuta 1962 Luumäki |
Kansalaisuus | Suomi |
Kirjailija | |
Äidinkieli | suomi |
Tuotannon kieli | suomi |
Tyylilajit | trilleri, nuortenkirjallisuus |
Aiheesta muualla | |
ilkkaremes.wordpress.com | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Petri Pykälä (s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki)[1], kirjailijanimeltään Ilkka Remes, on suomalainen jännityskirjailija. Hän on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan,[2] ja marraskuussa 2016 hänen teoksiaan oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.[3]
Remestä on verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin.[4][5] Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain yhden tyypin kirjailijaksi ja koska salanimen käyttö on yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa maailmalla.[6]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilkka Remes kirjoitti ylioppilaaksi Luumäen Taavetin lukiosta.[2] 23-vuotiaana Remes tuotti jännityselokuvan Tappavat sekunnit, joka ei ollut katsojamenestys.[7] Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta ja opiskeli kuvallista viestintää Lontoossa. Hän on työskennellyt viestintäalalla Suomessa ja ulkomailla. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja kaksi lasta.[1]
Remes aloitti uransa ja trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remes on vuosien 2000–2017 myydyin suomalainen kaunokirjailija. Hänen kirjoistaan 6/12 on saman ajanjakson toiseksi myydyin, Ikiyö kolmanneksi ja Pahan perimä neljänneksi myydyin suomalainen romaani.[8] Remeksen kirjallisia esikuvia ovat olleet muun muassa Frederick Forsyth, Ken Follett ja Gerald Seymour.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein Remeksen kirjoissa tavalliset ihmiset joutuvat keskelle suuria tapahtumia. Jotkin päähenkilöt esiintyvät vain yhdessä kirjassa, mutta osaa Remes on käyttänyt uudestaan. Terrorismin vastaisen yksikön poliisi Antti Korpi esiintyy monessa romaanissa (Ikiyö, Hiroshiman portti, Nimessä ja veressä, 6/12, Isku ytimeen ja monet nuortenkirjat). Muita toistuvia hahmoja ovat poliisipsykologi Johanna Vahtera (Ruttokellot, Nimessä ja veressä, 6/12) ja kovaotteinen huumepoliisi Riku Tanner (Shokkiaalto, Teräsleijona).
Teoksessa Pääkallokehrääjä Remes kuvaa fiktiivistä kommunistivaltiota, Suomea, joka syntyi Neuvostoliiton vallattua Suomen 1944. Karjalan lunnaissa pääaiheena on Karjalan palautus. Pedon syleilyssä venäläinen vakooja suunnittelee Carl Gustaf Emil Mannerheimin salamurhaa. Ruttokelloissa venäläinen rikollisryhmä aiheuttaa hämminkiä Suomen presidentinvaalin aikaan.
Uhrilennossa päähenkilö joutuu keskelle suurvallan salailuoperaatiota. Itäveressä Venäjän presidenttipeli ja Suomen poliitikkojen suomettuneisuus ja Tiitisen lista kietoutuvat toisiinsa. Ikiyössä luonnonsuojelijat suunnittelevat terroritekoa. Hiroshiman portissa arkistoista löytyneestä disketistä paljastuu Suomen presidentin menneisyydestä raskauttavia tietoja ja samalla muutakin, joka vie tapahtumat suurvaltojen salaiseen operaatioon. Nimessä ja veressä kertoo Pudasjärvellä tehtyjen lestadiolaisnaisten murhien selvittämisestä yhtä aikaa Irakissa tapahtuneen ihmiskaappauksen selvittelyn kanssa.
6/12:ssa serbialainen rikollisryhmä tunkeutuu Linnan juhliin ja kaappaa kutsuvieraat panttivangeiksi. Pyörteessä autolautta Estoniaan liittyvää salaliittoa selvitellään yhtä aikaa murhatapauksen kanssa. Isku ytimeen kertoo laivakaappauksesta Itämerellä sekä iskusta kokoukseen, jossa joukko maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä neuvottelee globalisaatiosta. Shokkiaallossa suomalaisten poliitikkojen salaiset itäyhteydet uhkaavat paljastua. Teräsleijona kertoo suomalais-venäläisen perheen huoltajuuskiistasta, joka leviää maiden suhteisiin vaikuttavaksi tapahtumaksi, ja samanaikaisesti jännitteet maahanmuuttokysymyksessä uhkaavat purkautua väkivaltaisesti.
Ilkka Remeksen nuortenromaanit kertovat Aaro Korpi -nimisen pojan seikkailuista. Aaro Korpi on Antti Korven poika.
Remeksen kirjoista kahdeksan on käännetty saksaksi: Ikiyö (Ewige Nacht, 2005), Hiroshiman portti (Das Hiroshima-Tor, 2006), Nimessä ja veressä (Höllensturz, 2006), Pahan perimä (Das Erbe des Bösen, 2007), 6/12 (Die Geiseln, 2007), Uhrilento (Hochzeitsflug, 2009), Pyörre (Tödlicher Sog, 2010) ja nuortenkirja Pimeän pyöveli (Heiße Ware über dem Eismeer, 2009). Englanniksi on käännetty nuortenkirja Piraatit (Operation ocean Emerald, 2010).
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karjalan lunnaiden kritiikissään Jake Nyman arvioi Remeksen tuotantoa sanoen: ”Remestä on turha verrata enää lajityypin ulkomaisiin huippunimiin – itse asiassa tomclancyt ja kenfollettit saavat olla mielissään, jos heitä verrataan Ilkka Remekseen.”[9]
Ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli omilla kotisivuillaan tammikuussa 2001 luettuaan kirjan Ruttokellot, että Remeksen koko tuotannossa kaikki pahuus näyttää liittyvän Venäjään ja venäläisiin. Tuomioja nosti esille mahdollisuuden, että Remeksen teosten suosio johtuu juuri niiden venäläisvastaisuudesta.[10]
Brittiläistynyt neuvostoliittolaissyntyinen kirjailija Viktor Suvorov katsoi eräiden Remeksen Pedon syleily -romaanin kohtien olevan plagiaatteja Suvorovin Akvaario-romaanista.[11] Remes vastasi kritiikkiin kertomalla, että on ilmoittanut Akvaarion lähteekseen kirjansa lopussa. Remes sanoi yllättyneensä siitä, että kuvaus GRU:n vakoojan koulutuksesta olisikin Suvorovin sepitettä eikä aito kuvaus.[12][13]
Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääkallokehrääjä. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-022-133-3
- Karjalan lunnaat. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-022-959-8
- Pedon syleily. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-023-724-8
- Ruttokellot. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-024-916-5
- Uhrilento. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-026-153-X
- Itäveri. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-027-275-2
- Ikiyö. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-028-380-0
- Hiroshiman portti. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-029-390-3
- Nimessä ja veressä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-030-786-6
- 6/12. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-032-050-1
- Pahan perimä. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33065-4
- Pyörre. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33067-8
- Isku ytimeen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35615-9
- Shokkiaalto. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36724-7
- Teräsleijona. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38419-0
- Ylösnousemus. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39388-8
- Omertan liitto. WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39874-6
- Horna. WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40702-8
- Jäätyvä helvetti. WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41299-2
- Kiirastuli. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42007-2
- Vapauden risti. WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42779-8
- Perikato. WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43442-0
- Kremlin nyrkki. WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44226-5
- Kotkanpesä. WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45263-9
- Lohikäärmeen isku. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-47383-2
- Tornado. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-48100-4
- Pimeyden sydän. WSOY, 2023. ISBN 978-951-049812-5
- Zeus. WSOY, 2024. ISBN 978-951-0-50814-5
Nuortenromaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Piraatit. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-028-374-6
- Musta kobra. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-029-376-8
- Pimeän pyöveli. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-030-683-5
- Kirottu koodi. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-032-087-0
- Hermes. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33066-1
- Draculan ratsu. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34271-8
- Operaatio Solaris. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35457-5
- Riskiraja. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36523-6
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto (1998)
- Vuoden johtolanka -palkinto (1999)
- Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto (1999)
- Kansallinen Kyberteko (2016)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Remes, Ilkka Kirjasampo.fi. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ a b Rytkönen, Annika: Ilkka Remes – Suuri tuntematon. Iltalehti.fi. 25.12.2012. Arkistoitu 30.12.2012. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ 2 miljoonan kirjan mies. Ilta-Sanomat, Plus, 26.11.2016, s. 12–13.
- ↑ Pääkallokehrääjä: Arvosteluja Ilkkaremes.com. Viitattu 19.6.2010.
- ↑ Karjalan lunnaat: Arvosteluja Ilkkaremes.com. Viitattu 19.6.2010.
- ↑ Ilkka Remes toi jännitystä idänsuhteisiin, Yle Elävä arkisto, haastatteluvideo, kohta 11.20. Viitattu 31.12.2016.
- ↑ Rämö, Matti: Ennen kuin Petri Pykälästä tuli Ilkka Remes, hän teki elokuvan Tappavat sekunnit – se sai teatterissa 68 katsojaa Suomen Kuvalehti. 5.2.2021.
- ↑ 12 miljoonaa kirjaa, 93 kirjailijaa, 1 suunta | Myydyimmät suomalaiset kirjat 2000–2017 Kertojan ääni -podcast. 30.3.2018. Viitattu 2.10.2019.
- ↑ Karjalan lunnaat Karjalan lunnaat, Ilkkaremes.com
- ↑ Tuomioja, Erkki: Ilkka Remes: Ruttokellot – Kökkö kotimainen jännäri tuomioja.org. 1.1.2001. Viitattu 26.8.2023.
- ↑ Paananen, Arja: Suvorov: Haastan Remeksen plagioinnista Ilta-Sanomat. 23.2.2008. Viitattu 19.6.2010.
- ↑ Venäläiskirjailija raivostui: Remes on varas! Iltalehti. 23.2.2008.
- ↑ Ilkka Remes: Kustannusmaailman kuohuissa. WSOY. 25.2.2008. Arkistoitu 26.5.2012.