Italian–Kreikan sota

Italian–Kreikan sota
Osa Balkania toisessa maailmansodassa
Kreikkalaissotilaita.
Päivämäärä: 28. lokakuuta 1940 – 23. huhtikuuta 1941 Paikka: Kreikan pohjoisosat Lopputulos: Kreikan taktinen voitto, strateginen pattitilanne, saksalaiset käynnistivät operaatio Maritan
Osapuolet
Italia Albania	Kreikka
Komentajat
Sebastiano Visconti Prasca Ubaldo Soddu Ugo Cavallero	Aleksandros Papagos
Vahvuudet
565 000 sotilasta 463 lentokonetta 163 panssarivaunua	300 000 sotilasta 77 lentokonetta
Tappiot
13 755 kaatunutta 50 874 haavoittunutta 25 067 kadonnutta	13 325 kaatunutta 42 485 haavoittunutta 1 290 kadonnutta

Italian–Kreikan sota oli toisessa maailmansodassa Italian epäonnistunut yritys valloittaa Kreikka. Sotaa käytiin 28. lokakuuta 1940 – 23. huhtikuuta 1941. Italian hyökkäys Kreikkaan aloitti Balkanin sotatoimet toisessa maailmansodassa. Torjuessaan Italian hyökkäyksen Kreikka oli ensimmäinen liittoutuneiden puolella sotinut valtio, joka onnistui puolustautumaan menestyksekkäästi akselivaltoja vastaan. Kreikka kuitenkin kukistui, kun Saksa tuli Italian avuksi ja hyökkäsi Kreikkaan 6. huhtikuuta 1941.

Taustaa

Vuosina 1912–1913 käytyjen Balkanin sotien jälkeen suurvallat loivat itsenäisen Albanian kuningaskunnan. Uusi valtio oli taloudellisesti heikko, takapajuinen ja sen alueella ei ollut juurikaan luonnonvaroja, joten se ei ollut ensimmäisen maailmansodan alkaessa vakiinnuttanut asemaansa alueella. Italia miehitti Valonan ja Kreikan joukot valtasivat Pohjois-Epeiroksen alueen, mistä ne vetäytyivät Italian ja Itävallan painostaessa.

Itäisen Makedonian Roúpelin linnoitus antautui toukokuussa 1916 Bulgarialle, mikä mahdollisti Italialle kreikkalaisjoukkojen karkottamisen Epeiroksen alueelta ja hallinnoimansa alueen rajan siirtämisen Ranskan valtaamaan Korçëen. Ulkovaltojen painostaessa Kreikka liittyi sotaan kesäkuussa 1917. Samalla Albanian itsenäisyys Italian protektoraattina tunnustettiin. Italia joutui vetäytymään Pohjois-Epeiroksesta Ranskan ja Ison-Britannian painostuksesta.

Vuonna 1923 Kreikan ja Albanian välinen rajankäynti oli tekemättä. Tuntemattomat murhasivat kenraali Tellinin ja neljä hänen esikuntansa upseeria. Vuotta myöhemmin valtaan noussut Benito Mussolini vaati Kreikalta virallista anteeksipyyntöä, Kreikan laivaston tervehdystä Italian lipulle, oikeudenkäyntiä murhasta sekä 50 miljoonan Italian liiran korvauksia. Kaikki toimet piti tehdä viidessä vuorokaudessa. Kreikan hallitus kuitenkin torjui vaateet kahta ensimmäistä lukuun ottamatta. Mussolini määräsi Italian laivaston tulittamaan Korfua, jolloin kuusitoista asukasta sai surmansa ja lukuisia haavoittui. Italian joukot nousivat tulituksen jälkeen maihin miehittäen saaren.

Viisi Italian laivaston alusta tulitti Durrësia ja ilmavoimien lentokoneet tiputtivat Tiranaan lentolehtisiä, joissa pyydettiin kansan olevan tarttumatta aseisiin miehittäviä Italian joukkoja vastaan. Italian joukot valtasivat Albanian 7. huhtikuuta 1939. Kuningas Viktor Emanuel III vastaanotti Albanian kruunun 16. huhtikuuta. Tämän seurauksena Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska lupasivat taata Kreikan koskemattomuuden. Kehitys Länsi-Euroopan sotanäyttämöllä kuitenkin keskeytti Italian hyökkäyksen varalle tehdyt suunnitelmat. Sodan laajentuessa Euroopassa Kreikan diktaattori Ioánnis Metaxás yritti pitää Kreikan erossa konfliktista, mutta hän tuli samalla lisänneeksi Kreikan riippuvuutta Britanniasta. Metaxás oli myös Saksan ihailija, ja hän oli rakentanut vahvat taloudelliset suhteet Adolf Hitlerin Saksan kanssa.

Vuoden 1940 puoleenväliin mennessä Italian diktaattori Benito Mussolini oli seurannut kateellisena Hitlerin valloituksia. Mussolini halusi todistaa, että hän voisi johtaa Italian samanlaiseen sotilaalliseen menestykseen kuin Saksa. Samaan aikaan Mussolini halusi vahvistaa Italian asemaa Balkanilla. Italialaiset olivat vuonna Albanian valtauksen ohella hyökänneet Brittiläiseen Somalimaahan kesällä 1940.

Sotatapahtumat

Italian hyökkäys Kreikkaan Albanian kautta.

Kreikkalaisten vastahyökkäykset marraskuun 1940 ja maaliskuun 1941 välisenä aikana.

28. lokakuuta 1940 Metaxás hylkäsi Italian uhkavaatimuksen vaatia miehitystä Kreikan alueella. Italian hyökkäys Kreikkaan alkoi varhain aamulla 28. lokakuuta kohti Elaíaa Epeiroksen Kalpákissa. Kreikan armeija puolustautui ja pakotti italialaiset perääntymään. Joulukuun puoleenväliin mennessä, kreikkalaisten käytössä oli lähes neljännes Albaniaa, joka sitoi lähes 530 000 sotilasta Italian joukoista. Maaliskuussa 1941 Italian suurin vastahyökkäys epäonnistui.

Saksa hyökkäsi 6. huhtikuuta 1941 Kreikkaan, Bulgariaan ja Jugoslaviaan. 12. huhtikuuta Kreikan armeija alkoi vetäytyä Albaniasta välttääkseen Saksan saarron. 20. huhtikuuta Kreikan armeija Epeiroksessa antautui saksalaisille, ja kun 23. huhtikuuta 1941 solmittiin aselepo,

Merkitys

Kreikan voitto Italiasta lokakuussa 1940 oli ensimmäinen liittoutuneen valtion voitto toisessa maailmansodassa ja auttoi parantamaan taistelumoraalia miehitettyssä Euroopassa. Jotkut historioitsijat, kuten John Keegan, väittävät, että se on saattanut vaikuttaa koko sotaan pakottamalla Saksan lykkäämään hyökkäystä Neuvostoliittoon. Viive tarkoitti sitä, että Saksan joukot olisivat saavuttaneet tavoitteensa hyökkäämällä Neuvostoliittoon, jos olisivat hyökänneet vuotta aikaisemmin, ennen ankaraa talvea, jonka vuoksi Saksa kärsi tappion Moskovan taistelussa. Hyökkäys alkoi Albanian kautta 28. lokakuuta 1940 ja päättyi italialaisjoukkojen perääntymiseen 23. huhtikuuta 1941. Kreikkalaisten saavuttama torjuntavoitto oli ensimmäinen liittoutuneiden saavuttama akselivaltoja vastaan käyty voittotaistelu maajoukkoja vastaan toisessa maailmansodassa. Taistelun seurauksena italialaiset joutuivat pyytämään apua Saksalta, joka valloitti maan Operaatio Maritan aikana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian–Kreikan sota Wikimedia Commonsissa