Italo Calvino
| Italo Calvino | |
|---|---|
 Luigi Silori (vas.) ja Italo Calvino. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1923 Santiago de las Vegas, Kuuba |
| Kuollut | 19. syyskuuta 1985 (61 vuotta) Siena, Italia |
| Kansalaisuus | italialainen |
| Ammatti |
toimittaja novellisti kirjailija esseisti |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit |
neorealismi postmodernismi |
| Esikoisteos | Il sentiero dei nidi di ragno (1947) |
| Aiheesta muualla | |
| www.italocalvino.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Italo Calvino (15. lokakuuta 1923 Santiago de las Vegas, Kuuba – 19. syyskuuta 1985 Siena, Italia) oli italialainen kirjailija ja toimittaja.[1] Hänen kirjojensa tyyliä on luokiteltu neorealismiksi[2] tai postmodernismiksi.[3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italo Calvino syntyi vuonna 1923 Kuubassa Santiago de las Vegasin kaupungissa, missä hänen vanhempansa tekivät tieteellistä työtä.[4] Mario Calvino oli maataloustieteilijä ja työskennellyt useita vuosia trooppisissa maissa. Eva Calvino oli puolestaan kasvitieteilijä.[5]
Pian Italon syntymän jälkeen Calvinot muuttivat takaisin Italiaan. He asettuivat Mario Calvinon kotiseudulle Liguriaan. Italo vietti suuren osan lapsuudestaan San Remossa ja perheen maaseututalossa. Mario Calvino johti San Remossa kokeellista kukkaviljelyä, ja kotitaloa ympäröivillä kukkuloilla hän puolestaan kasvatti viinirypäleitä ja avokadoa.[5]
Italo Calvino aloitti vuonna 1941 opiskelun Torinon yliopistossa.[4] Kun saksalaiset valtasivat Ligurian toisen maailmansodan aikana, Calvino liittyi veljensä kanssa partisaaneihin.[5] Hän taisteli vuosina 1943–1945 Italian vastarintaliikkeen mukana. Fasistit vangitsivat hänet joksikin aikaa, mutta hän onnistui pakenemaan. Calvino liittyi vuonna 1945 Italian kommunistisen puolueeseen, josta hän erosi vuonna 1956 Neuvostoliiton vallattua Unkarin.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Calvino alkoi kirjoittaa sodan jälkeen, ensin lähinnä sota-ajan kokemuksistaan. Samaan aikaan hän viimeisteli yliopisto-opintojaan.[5] Hän oli opiskellut isänsä jalanjäljillä maataloustiedettä mutta siirtyi kirjallisuustieteeseen. Calvino valmistui vuonna 1947 ja teki päättötyönsä Joseph Conradin tuotannosta.[4]
Jo opiskelu-aikana Calvino oli kirjoittanut kommunistiseen L’Unità-lehteen.[6] Hän alkoi vuonna 1947 työskennellä kustantamo Einaudille, jolle hän teki töitä käytännössä koko uransa ajan. Calvino tutustui samaan aikaan muihin kirjailijoihin ja älykköihin. Hän teki yhteistyötä Cesare Pavesen ja Elio Vittorinin kanssa. He kirjoittivat useisiin kirjallisuus- ja kulttuurilehtiin.[4]
Calvinon esikoisteos oli vuonna 1947 julkaistu Il sentiero dei nidi di ragno. Romaanin taustalla oli Calvinon kokemukset osallistumisestaan vastarintaliikkeeseen. Samasta lähteestä sai inspiraationsa myös tarinakokoelma Ultimo viene il corvo (1949).[6]
Esikoisromaaninsa jälkeen Calvino yritti useita kertoja kirjoittaa toista romaania. Hänen pienoisromaaninsa Halkaistu varakreivi ilmestyi 1952 ja sai kiittävät arviot kriitikoilta, mutta kommunistiselta puolueelta se sai kritiikkiä, kun Calvino oli hylännyt siinä realismin.[5] Teos on allegorinen kertomus miehestä, joka oli haljennut tykinlaukauksen takia kahtia pahaan ja hyvään mutta joka yhdistyy kokonaisuudeksi rakkauden kautta.[6]
Calvinon toinen fantasiateos oli vuonna 1957 julkaistu Paroni puussa, jonka päähenkilö kiipeää puuhun eikä enää laskeudu sieltä. Siinä Calvino tutkii todellisuuden ja mielikuvituksen välistä vuorovaikutusta ja jännitettä. Ritari joka ei ollut olemassa (1959) on puolestaan eeppisillä ritaritarinoilla pilaileva fantasiaromaani.[6]
Calvino jatkoi 1960-luvulla fantasiateosten parissa. Häneltä ilmestyi 1965 romaani Koko kosmokomiikka ja 1967 novellikokoelma Ti con zero.[7] Koko kosmokomiikka on tajunnanvirtakerronnalla toteutettu teos, jossa käsitellään maailmankaikkeuden luomista ja kehittymistä.[6]
Calvino kiinnostui 1970-luvulla erityisesti itse fabuloinnista eli tarinoiden luomisen prosessista. Hän kirjoittikin teoksissaan Näkymättömät kaupungit (1972), Il castello dei destini incrociate (1973) ja Jos talviyönä matkamies (1979) kertomuksen rakennetta. Teokset ovat hyvin rakenteellisia, ja ne nostavat usein esiin itse kertomuksen.[7] Calvino vaihtaa niissä myös usein näkökulmaa ja pyrkii tutkimaan mahdollisuuksien, sattumusten ja muutoksen luonnetta.[6]
Calvinon viimeinen merkittävä kaunokirjallinen teos oli vuonna 1983 ilmestynyt romaani Herra Palomar. Hän kirjoitti uransa aikana myös esseitä, arvosteluja ja muita tekstejä. Hän julkaisi niitä 1980-luvulla, ja niistä merkittävin oli Una pietra sopra (1980). Calvino oli kuollessaan valmistamassa luentoja Harvardin yliopistoon. Niiden pohjalta vuonna 1993 ilmestyi Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle.[7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Calvino meni naimisiin Ester Judith Singerin kanssa 1964.[1] Hän muutti Pariisiin 1967 ja Roomaan 1979lähde?.
Calvino kuoli aivoverenvuotoon Sienassa 1985.[2]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halkaistu varakreivi. (Il visconte dimezzato, 1952.) Suomentanut Jorma Kapari. Keltainen kirjasto 96. Helsinki: Tammi, 1970.
- Paroni puussa. (Il barone rampante, 1957.) Suomentanut Pentti Saarikoski. Keltainen kirjasto 29. Tammi, 1960.
- Tämä vaikea elämä. (La vita difficile, 1958.) Suomentanut Jorma Kapari. Keltainen kirjasto 152. Tammi, 1979. ISBN 978-951-30-4212-7
- Ritari joka ei ollut olemassa. (Il cavaliere inesistente, 1959.) Suomentanut Pentti Saarikoski. Keltainen kirjasto 41. Tammi, 1962.
- Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa. (Marcovaldo ovvero Le stagioni in città, 1963.) Suomentanut Jorma Kapari. Keltainen kirjasto 198. Tammi, 1986. ISBN 978-951-31-5683-1
- Kosmokomiikkaa. (Cosmicomiche 1965.) Suomentanut Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 93. Tammi, 1969.
- Näkymättömät kaupungit. (Le città invisibili, 1972.) Suomentanut Jorma Kapari. Keltainen kirjasto 127. Tammi, 1976. ISBN 951-31-1824-X
- Jos talviyönä matkamies. (Se una notte d’inverno un viaggiatore, 1979.) Suomentanut Jorma Kapari. Tammi, 1983. ISBN 951-31-1824-X
- Herra Palomar. ((Palomar, 1983.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 215) Tammi, 1988. ISBN 951-30-6506-5
- Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle. (Lezioni americane: Sei proposte per il prossimo millenio, 1993.) Suomentanut Elina Suolahti. Loki-kirjat, 1995. ISBN 952-9646-20-8
- Kenraali kirjastossa. (Prima che tu dica ”Pronto”, 1993.) Suomentanut Helinä Kangas. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5772-2
- Koko kosmokomiikka. ((Tutte le cosmicomiche, 1997.) Täydennetty laitos teoksesta Kosmokomiikkaa.) Suomentanut Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 388. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3817-2
- Novellit ja artikkelit
- Calvino: Päivän synty, teoksessa Avainnovelleja 1900-luvulta, toim. Anne Helttunen, Tuula Uusi-Hallila. Helsinki: WSOY 199 ISBN 951-0-23663-2
- Proosa ja antikombinatoriikka. Julkaisussa Parnasso vsk. 49 (1999): 3, s. 345–350
- Jaakko fatalistin ajankohtaisuudesta. Julkaisussa Synteesi 13(1994) : 3, s.19–22, 73
- Mies ja vaimo. Teoksessa: Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2, toim. Aulis Ojajärvi WSOY 1972
- Jotta tähtiä ei tuhlaisi. Julkaisussa Parnasso vsk. 34(1984): 2, s. 89–91
- Vesisetä. Teoksessa: Lukukirja 2, toim. Esko Ervasti, Raija Ruusuvuori, Tammi 1970 ISBN 951-30-2750-3
- Eräs iltapäivä, Aadam. Julkaisussa Parnasso vsk. 10 (1960), s. 217–222
- Sekä teoksessa: 47: eurooppalaisia nykynovelleja, Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-13889-8
- Paljas rinta
- Isältä pojalle
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moliterno, Gino (toim.): Encyclopedia of Contempporary Italian Culture. London and New York: Routledge, 2000. ISBN 0-203-44025-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Petri Liukkonen: Italo Calvino Authors' Calendar. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Italian Novelist Italo Calvino Dies at 62 21.9.1985. LA Times. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Constance Markey: Italo Calvino: A Journey toward Postmodernism. University Press of Florida, 1999. ISBN 9780813017228 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Moliterno, s. 123.
- ↑ a b c d e Weaver, William & Pettigrew, Damien: Italo Calvino, The Art of Fiction No. 130. The Paris Review, 1992, nro 124. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Italo Calvino Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Moliterno, s. 124.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italo Calvino Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
