Java Card
Java Card on ohjelmistoteknologia Java-pohjaisten sovelmien suorittamiseen älykorteilla ja muilla vastaavilla pienen muistin omaavilla laitteilla, joita kutsutaan ”turvaelementeiksi”.[1] Teknologian käyttö on laajentunut älykorteista ja fyysisistä turva-avaimista erilaisten laitelevyjen yhteyteen juotettuihin siruihin.
Java Card on pienin sulautetuille laitteille suunnatuista Java-alustoista. Se antaa käyttäjälle mahdollisuuden ohjelmoida laitteet ja tehdä niistä sovelluskohtaisia. Teknologiaa käytetään laajasti esimerkiksi: matkapuhelinten SIM-korteissa ja sulautetussa SIM-korteissa, pankkikorttimaksuissa ja NFC-mobiilimaksuissa sekä henkilökorteissa ja passeissa.[2] Useat IoT-laitteet, käyttävät myös Java Card-teknologiaa turvatakseen viestinnän esimerkiksi pilvipalvelun kanssa.
Ensimmäisen Java-kortin esitteli vuonna 1996 Schlumberger yhtiön korttiosasto, joka myöhemmin sulautui yhteen Gemplusin kanssa muodostaen Gemalton. Java Card-tuotteet perustuvat Sun Microsystemsin, myöhemmin Oracle Corporationin tytäryhtiön, spesifikaatioihin. Monet Java-korttituotteet perustuvat myös GlobalPlatform-spesifikaatioihin kortilla olevien sovellusten turvallisessa hallinnassa (lataus, asennus, mukauttaminen, poistaminen).
Java Card-teknologian tärkeimmät suunnittelutavoitteet ovat siirrettävyys, turvallisuus ja yhteensopivuus aiempien versioiden kanssa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Zhiqun Chen: Java Card Technology for Smart Cards : Architecture and Programmer's Guide. Boston: Addison Wesley Professional, 2000-06. 1062873813 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2023).
- ↑ Oracle Learning Library: Developing Java Card Applications 30.1.2013. Arkistoitu 2.12.2021. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Apple Payn osien suojaus Apple Support. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Ahmed Patel, Kenan Kalajdzic, Laleh Golafshan, Mona Taghavi: Design and Implementation of a Zero-Knowledge Authentication Framework for Java Card:. International Journal of Information Security and Privacy, 1.7.2011, 5. vsk, nro 3, s. 1–18. doi:10.4018/ijisp.2011070101 ISSN 1930-1650 Artikkelin verkkoversio. (ndonga)