Joe Cocker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joe Cocker
Joe Cocker vuonna 1970.
Joe Cocker vuonna 1970.
Henkilötiedot
Syntynyt20. toukokuuta 1944
Kuollut21. joulukuuta 2014 (70 vuotta)
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1959–2014
Tyylilajit blues rock
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Regal Zonophone (käännä suomeksi), A&M Records, Capitol Records, Island Records, Decca Records, IL, Chrysalis Records ja The Rocket Record CompanyView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.cocker.com

Joe Robert Cocker (20. toukokuuta 1944 Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta – 21. joulukuuta 2014 Crawford, Yhdysvallat) oli brittiläinen laulaja. Hänet tunnettiin karheasta äänestään, jolla hän saavutti listamenestystä etenkin 1970-luvun alussa ja 1980-luvulla.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Uran myöhemmät vaiheet ennen kuolemaa jäävät lähes kokonaan paitsioon.
Joe Cocker esiintymässä Dublinissa vuonna 1980.

Cocker valmistui sheffieldiläisestä ammattikoulusta ja teki aluksi töitä kaasuasentajana. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli The Cavaliers, jossa hän soitti rumpuja ja huuliharppuja vuodesta 1959 alkaen. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli yhtyeen laulusolisti, ja yhtye vaihtoi nimekseen Vance Arnold and the Avengers. Yhtye julkaisi singlejä kotipaikkakunnallaan ja keikkaili The Holliesin ja The Rolling Stonesin kanssa.[1]

Decca tarjosi Cockerille sopimusta vuonna 1964. Hän levytti version Beatlesin kappaleesta ”I’ll Cry Instead” ja esiintyi Manfred Mannin lämmittelijänä. Hän ei kuitenkaan saavuttanut vielä menestystä ja palasi kaasuasentajan työhönsä.[1]

Joe Cocker soittamassa ilmakitaraa Floridassa, Yhdysvalloissa vuonna 2003.

Cocker ja kosketinsoittaja Chris Stainton kokosivat vuonna 1965 The Grease Bandin yhdessä neljän muun muusikon kanssa. Yhtye soitti Motown-covereita pohjoisen Englannin pubeissa vuoteen 1967 asti, kunnes tuottaja Denny Cordell ryhtyi Cockerin manageriksi ja suostutteli yhtyeen siirtymään Lontooseen. Cockerin ja Staintonin kappale ”Marjorine” oli pieni hitti Britanniassa. Yhtye levytti albumin With a Little Help from My Friends vuonna 1968. Albumin nimikkokappale, joka oli Beatles-cover, nousi Englannin listaykköseksi. Cocker esitti kappaleen vuonna 1969 Woodstock-festivaalissa, jonka ansiosta myös Cockerin luonteenomainen tapa väännellä käsiään laulaessaan tuli tunnetuksi.[1]

Albumi Joe Cocker! (1970) sai hyvät arvostelut ja menestyi listoilla, ja albumilta otettu ”She Came in Through the Bathroom Window” menestyi singlelistoilla. Grease Bandin hajottua Cocker jatkoi Yhdysvaltain-kiertuettaan uudella yhtyeellään Mad Dogs and Englishmen.[2]

1970-luvun alkupuolella Cocker saavutti listamenestystä myös kappaleilla ”The Letter”, ”Cry Me a River” ja ”You Are So Beautiful”. Cocker kärsi tuolloin kuitenkin päihdeongelmista, ja vuosikymmenen lopulla hänen suosionsa oli jo hiipunut.[1]

Cockerin ura lähti jälleen nousuun vuonna 1982, kun hänen Jennifer Warnesin kanssa esittämänsä elokuvakappale ”Up Where We Belong” nousi listaykköseksi ja sai Oscar-palkinnon.[1][2] Sen jälkeen Cocker saavutti lisää menestystä esittämillään elokuvakappaleilla kuten ”You Can Leave Your Hat On” (1986) ja ”When the Night Comes” (1990).[1] Cockerin albumit saavuttivat menestystä myös 2000-luvulla, ja hänen 20. studioalbuminsa Hymn for My Soul nousi brittilistan top-10:een.[2]

Cocker kuoli joulukuussa 2014 keuhkosyöpään 70 vuoden ikäisenä.[2][3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • With a Little Help from My Friends (1969)
  • Joe Cocker! (1969)
  • Joe Cocker (1972)
  • I Can Stand a Little Rain (1974)
  • Jamaica Say You Will (1975)
  • Stingray (1976)
  • Luxury You Can Afford (1978)
  • Sheffield Steel (1982)
  • Civilized Man (1984)
  • Cocker (1986)
  • Unchain My Heart (1987)
  • One Night of Sin (1989)
  • Night Calls (1991)
  • Have a Little Faith (1994)
  • Organic (1996)
  • Across from Midnight (1997)
  • Greatest Hits (1998)
  • No Ordinary World (1999)
  • Respect Yourself (2002)
  • Heart & Soul (2004)
  • Hymn for My Soul (2007)
  • Hard Knocks (2010)
  • Fire It Up (2012)

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mad Dogs and Englishmen (1970; äänitetty samana vuonna)
  • Live in L.A. (1976; äänitetty 1972)
  • Space Captain (1976; äänitetty 1970/1972)
  • Live in New York (1981; äänitetty 1980)
  • Joe Cocker Live (1990; äänitetty 1989)
  • Vance Arnold & The Avengers (1999; äänitetty The Esquire Clubilla, Sheffieldissä 1963)
  • Standing Here - Live in Colorado (2001; äänitetty 1981. Julkaistu myös nimellä Live in America)
  • The Complete Fillmore East Concerts (2006; äänitetty 1970)
  • Live at Woodstock (2009; äänitetty 1969)
  • Fire It Up (2013, Köln)

DVD:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Cocker esiintyi Suomessa ainakin seuraavina kertoina:[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Joe Cocker Bio Rolling Stone. 2001. Viitattu 8.8.2017.
  2. ↑ a b c d Adam Sweeting: Joe Cocker obituary The Guardian. 22.12.2014. Viitattu 8.8.2017.
  3. ↑ Singer Joe Cocker dies aged 70 after cancer battle BBC News. Viitattu 22.12.2014.
  4. ↑ Search for setlists setlist.fm setlist.fm. Arkistoitu 20.5.2024. Viitattu 20.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joe_Cocker&oldid=22400044”