Joffrey Baratheon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joffrey Baratheon
Jack Gleesonin esittämä Joffrey Game of Thronesissa
Jack Gleesonin esittämä Joffrey Game of Thronesissa
Luoja(t) George R. R. Martin
Näyttelijä(t) Jack Gleeson
Ensi-
esiintyminen
Valtaistuinpeli (1996)
Viimeinen
esiintyminen
Miekkamyrsky (2000)
Henkilötiedot
Status kuollut
Ammatti Seitsemän kuningaskunnan prinssi ja kuningas
Sukupuoli mies
Ikä 12–13
Asuinpaikka Kuninkaansatama
Kuolinsyy myrkytys
Suhteet
Vanhemmat
Sisarukset Myrcella Baratheon
Tommen Baratheon
Puoliso(t) Margaery Tyrell
Isovanhemmat Tywin Lannister
Tädit ja sedät
Serkut Shireen Baratheon
Muut sukulaiset
  • Kevan Lannister
  • Lancel Lannister
Tutut Sansa Stark

Joffrey Baratheon on yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luoma kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy Martinin kirjasarjassa Tulen ja jään laulu sekä siihen pohjautuvassa televisiosarjassa Game of Thrones. Televisiosarjassa hahmoa näyttelee Jack Gleeson.[1] Joffreytä pidetään sekä yhtenä parhaista pahiksista televisiosarjoissa[2][3][4] että yhtenä sarjan vihatuimmista hahmoista.[5]

Joffrey esitellään tarinan alussa Seitsemän kuningaskunnan prinssinä: kuningas Robert Baratheonin ja kuningatar Cersei Lannisterin julmana 12-vuotiaana poikana. Todellisuudessa Joffrey ei ole kuninkaan poika, vaan Cersein ja tämän kaksoisveljen Jaime Lannisterin insestisestä suhteesta syntynyt avioton lapsi. Kun Robert kuolee, Joffrey nousee valtaistuimelle. Hänen valtakautensa jää lyhyeksi, sillä 13-vuotias Joffrey myrkytetään omissa häissään.[1] Kuninkuutensa aikana hän ehtii kuitenkin teloituttaa Ned Starkin, mikä johtaa lopulta viiden kuninkaan sotaan ja sarjalle tunnusomaisen ”valtaistuinpelin” alkuun.[6]

George R. R. Martin käytti Joffreyn esikuvana ruusujen sodan aikaan vaikuttanutta Edvard Westminsteriläistä, joka oli Englannin kuningas Henrik VI:n ja tämän puolison Margareeta Anjoulaisen poika. Joffreyn tavoin Edvardin on huhuttu olleen avioton lapsi, jonka isä oli todellisuudessa joku hänen äitinsä tukijoista. Kuningas ei kuitenkaan koskaan itse epäillyt poikansa syntyperää. Luonteeltaan Edvardin on kerrottu olleen isänsä tavoin epävakaa ja hänen kuvailtiin jo lapsena olleen huomattavan kiinnostunut vihollistensa kaulojen katkaisemisesta sekä sotimisesta. Edvard sai surmansa 17-vuotiaana Tewkesburyn taistelussa vuonna 1471.[7]

Joffrey kuolee romaanissa Miekkamyrsky. Hänet myrkytetään omissa häissään ja hän kuolee nopeasti tukehtumista muistuttavalla tavalla. Kuolintapaan Martin otti vaikutteita Eustace IV:n kuolemasta. Eustace oli Englannin kuningas Tapanin poika, joka kuoli Joffreyn tavoin tukehtumalla kesken juhlien. Hänen kuolemansa edesauttoi Englannin sisällissodan päättymistä ja on jäänyt epäselväksi, kuoliko Eustace oikeasti tapaturmaisesti vai myrkytykseen. Martin halusi Joffreyn murhan vaikuttavan samanlaiselta onnettomuudelta. Joffreyn äiti Cersei onkin häävieraista ainoa, joka ymmärtää heti poikansa tulleen murhatuksi. Martinin mukaan kuolema oli myös tarkoitettu eräänlaiseksi hyvitykseksi lukijoille aiemmin samassa kirjassa tapahtuvasta, Punaisiksi häiksi kutsutusta joukkomurhasta, jossa saavat surmansa tarinan sankareihin lukeutuvat Robb ja Catelyn Stark.[8]

Joffrey on Seitsemän kuningaskunnan kuningas Robert Baratheonin ja Cersei Lannisterin poika. Hänellä on pikkusisar Myrcella ja pikkuveli Tommen. Sisarusten isä on todellisuudessa Cersein kaksoisveli Jaime Lannister.[9] Cersein uskottomuus paljastuu ensin kuninkaan lähimpänä neuvonantajana toimineelle Jon Arrynille ja sitten tämän tutkimuksia jatkaneelle Ned Starkille, mikä johtaa Nedin kuolemaan ja saa Robertin veljet liittymään teloituksesta alkaneeseen viiden kuninkaan sotaan.[6]

Joffreyn perheeseen kuuluvat biologisten vanhempien kautta myös näiden veli Tyrion Lannister ja isä Tywin Lannister sekä Tywinin veli Kevan Lannister ja Kevanin poika Lancel Lannister.[9] Baratheonin puolelta Joffreylle sukua ovat Robertin veljet Stannis ja Renly Baratheon sekä Robertin avioton poika Gendry.[10] Stannisin tytär Shireen Baratheon[11] on hänen serkkunsa.

Joffrey kihlataan ensin Sansa Starkille, mutta kihlaus puretaan Nedin kuoleman aikoihin.[1] Hän avioituu lopulta Margaery Tyrellin kanssa, mutta kuolee häiden aikana.[7]

Vasemmalla Jack Gleeson vuonna 2012 ja oikealla George R. R. Martin vuonna 2016.

The Guardian kuvaili hahmoa ”inhottavimmaksi 12-vuotiaaksi kirjallisuudessa”, ”pikku paskiaiseksi” ja ”pahisten kuninkaaksi”. Joffreyn olemuksen kerrottiin välittyvän sekä lukijoille että sarjan muille hahmoille välittömästi hahmon ilmaantuessa tarinaan. Martinin kerrontaa kehuttiin yleisesti mestarilliseksi ja Jack Gleesonin roolisuoritusta televisiosarjassa vastaavasti ihmeelliseksi. Hahmoa pidettiin viihdyttävänä ja piristävän sysimustana verrattuna Martinin muihin hahmoihin, jotka eivät tavallisesti ole selkeästi hyviä tai pahoja.[1]

Screen Rantin mukaan Joffrey on yksi sarjan mieleenpainuvimmista ja parhaiten kirjoitetuista pahiksista Cersei Lannisterin, Ramsay Boltonin ja Euron Greyjoyn ohella, vaikka ei ylläkään näiden tasolle esimerkiksi julmuudessa tai laskelmoivuudessa. Joffreyn vahvuuksia hahmona ovat muun muassa impulsiivisuus, röyhkeys ja voimakas oma tahto, mikä tekee hänestä arvaamattoman ja siten mielenkiintoisen. Joffreyn kuolemaa televisiosarjan neljännellä tuotantokaudella on kutsuttu yhdeksi sarjan tyydyttävimmistä hetkistä, sillä hahmo oli sarjan vihatuimpia.[5]

Martin itse piti Gleesonin näyttelyä televisiosarjassa sensaatiomaisena ja tämän esittämää hahmoa jopa inhottavampana kuin kirjojen Joffrey.[8]

Vuonna 2015 terapeutti Colleen Jordan diagnosoi sosiopaattina ja psykopaattina pidetyllä Joffreyllä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön MTV Newsin pyynnöstä.[12]

  1. a b c d Cain, Sian: Baddies in books: Joffrey Baratheon, king of villains The Guardian. 27.1.2015. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  2. Kumar, Deepak: Unforgettable villains: Villains on TV shows that we love to hate Show Snob. 31.3.2023. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  3. Dent, Grace: “In Joffrey Baratheon, we have the most despicable television villain of all time” The Independent. 24.3.2016. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  4. Top Ten Tuesday: Greatest Villains of All-Time Wolf Sports. 3.4.2018. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  5. a b Lamadrid, Amanda: Joffrey Actor Reveals Which Game of Thrones Lines Fans Quote to Him Most Screen Rant. 13.12.2022. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  6. a b Elvy, Craig: Game of Thrones: Who Really Started the War of the Five Kings Screen Rant. 16.8.2020. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  7. a b Orquiola, John: Game of Thrones: The Real-Life Inspiration Behind Joffrey Baratheon Screen Rant. 8.7.2020. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  8. a b Hibberd, James: George R.R. Martin on why Joffrey died that way Entertainment Weekly. 13.4.2014. Viitattu 24.9.2023. (englanniksi)
  9. a b Steel, Tom: Game of Thrones: Every Member of House Lannister, Ranked by Intelligence CBR. 22.9.2021. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  10. Cogman, Bryan: ”Baratheonin suku: Lyhyt historia”, Valtaistuinpelin kulisseissa – Game of Thrones, s. 90–91. (Inside HBO’s Game of Thrones, 2012) Suomentanut Satu Hlinovsky. Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2
  11. Shireen Baratheon from ‘Game of Thrones’ looks so different a year after show ended VT. 18.5.2020. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
  12. Rosenfield, Kat: A Therapist Explains Why Everyone On 'Game Of Thrones' Has Serious Issues MTV. 30.4.205. Arkistoitu 18.2.2024. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]