Johann van Beethoven

Johann van Beethoven.

Johann van Beethoven (14. marraskuuta 1739 tai 1740 oletettavasti Bonn – 18. joulukuuta 1792 Bonn) oli saksalainen tenorilaulaja ja Ludwig van Beethovenin isä.

Hänen isänsä Lodewijk van Beethoven oli erinomainen bassolaulaja. Johann aloitti uransa viulistina 12-vuotiaana. Myöhemmin hän äitinsä tapaan alkoholisoitui, ja hän oli jatkuvasti humalassa. Hän menetti pian työnsä viulistina ja siirtyi tenorilaulajaksi Kölnin vaaliruhtinaan hoviin. Johann meni vuonna 1767 naimisiin Maria Magdalena -nimisen nuoren lesken kanssa. Heidän raha-asiansa olivat huonolla tolalla, ja he muuttivat Fischerin perheen vuokralaisiksi Bonniin. Johann ja Maria Magdalena saivat seitsemän lasta, joista vain kolme eli aikuisikään asti: Ludwig (1770–1827), Caspar Carl (1774–1815) ja Nikolaus Johann (1776–1848). Johann oli hilpeä muiden seurassa, mutta kohteli ankarasti vanhinta poikaansa Ludwigia ja pakotti tämän jo nelivuotiaana opiskelemaan musiikkia ja soittamaan päivittäin tuntikausia. 1780-luvun alussa hovin asiakirjoihin tuli maininta, että Johannin ääni oli pilalla, ja vuonna 1789 hänet erotettiin virastaan.

Vuonna 1787 vanhin poika Ludwig lähti Wieniin opiskelemaan Mozartin ohjauksessa, mutta joutui jo kahden viikon kuluttua palaamaan Bonniin. Hän sai isältään kirjeen, jossa tämä kertoi, että äiti Maria Magdalena oli kuolemaisillaan. Äiti oli tuolloin vielä elossa mutta surkeassa kunnossa. Ludwigin palattua Bonniin kaikki oli pahempaa kuin hän oli kuvitellut: Maria Magdalena oli kuolemaisillaan ja Johann tukkihumalassa aamusta iltaan. Maria Magdalenan kuoleman jälkeen perheen taloudellinen asema oli kehnossa kunnossa. Ludwig oli käyttänyt kaikki rahansa Wienin matkallaan ja Johann kaikki rahansa Maria Magdalenan hoitoon. Vaaliruhtinas suostui kuitenkin maksamaan pientä eläkettä Johannille. Ludwig palasi Wieniin marraskuussa 1792. Johann kuoli pian Ludwigin lähdön jälkeen 18. joulukuuta 1792.

Lähteet

• Pam Brown: Ludwig van Beethoven. Suomentanut Sirkka Salonen. WSOY, 1996 (alkuteos 1993).