Kajaanin vapaaherrakunta
Kajaanin vapaaherrakunta on Ruotsissa 1650–1681 käytössä ollut hallinnollinen alue, jonka kuningatar Kristiina antoi läänitykseksi valtakunnan drotsille, kreivi Pietari Brahelle 18. syyskuuta 1650. Vapaaherrakuntaan kuului Kajaanin linna sekä kruunun hallussa olleet tilat Iisalmen, Kuopion ja Paltamon pitäjissä. Kuningatar oikeutti 1652 Pietari Brahen yhdistämään vapaaherrakuntaansa vielä Saloisten pitäjän ja Pielisten pogostan ostotilat. Kajaanin vapaaherrakunta oli aikanaan Ruotsi-Suomen suurin läänitys. Sillä oli oma hallinto-organisaatio.[1][2] Hallintoa hoiti Pietari Brahen järjestämä vuosittainen vapaaherrakunnan virkamiesten kokous eli Kajaanin konventti, joka oli nimetty kokouksen pitopaikkakunnan mukaan.[3] Pietari Brahe perusti vapaaherrakunnan alueelle kolme kaupunkia, nimittäin Raahen 1649, Kajaanin 1651 ja Pielisjärvelle Brahean 1653. Kaarle XI:n reduktiossa Kajaanin vapaaherrakunta peruutettiin 1681 kruunun haltuun.[1][2]
Läänityksen koko oli suuri, sillä siihen kuului[4]
- Kajaani, läänitys 89 manttaalia, koko pitäjä 90 manttaalia
- Kuopio, läänitys 100 manttaalia, koko pitäjä 90 manttaalia
- Iisalmi, läänitys 80 manttaalia, koko pitäjä 82 manttaalia
- Saloinen, läänitys 125 manttaalia, koko pitäjä 144 manttaalia
- Pielinen, läänitys 1 232 arvioruplaa, koko pitäjä 1 232 arvioruplaa.