Kalmalahden taistelu

Kalmalahden taistelu
	Osa Suomen sotaa
Päivämäärä:	11. maaliskuuta 1808
Paikka:	Leppävirta
Lopputulos:	ratkaisematon?
Osapuolet
Ruotsi	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Johan Adam Cronstedt
Vahvuudet
	1 600 miestä
Tappiot
9 kaatunutta	tuntemattomat

Kalmalahden taistelu käytiin Suomen sodan aikana 11. maaliskuuta 1808 Leppävirralla sodan alkuvaiheessa, kun Savon prikaati käskyn mukaan oli vetäytymässä Pohjois-Pohjanmaalle.

Savon prikaatin olisi tullut vetäytyä Juvan ja Joroisten kautta Kuopioon, Iisalmeen ja Ouluun. Se oli kuitenkin jäänyt joksikin aikaa Mikkeliin, jolloin venäläiset joukot olivat ennättäneet lähelle Mikkelin kirkonkylää Juvan ja Ristiinan teitä pitkin, jolloin saarrostusvaara lisääntyi. Lähtö Mikkelistä oli nopea: hevosia koottiin talonpojilta, elintarvikkeet varusvarastosta ja ylimääräiset vilja- ja heinävarat poltettiin. Ammusvaraston vanhat kiväärit jäivät venäläisten haltuun. Sata paleltunutta sotilasta jouduttiin jättämään kirkonkylän sairaalaan. Paleltumat olivat johtuneet ulkona seisomisesta viikkoa aikaisemmin yön yli, koska venäläisten oli uskottu olevan lähempänä Mikkeliä. Savon prikaati alkoi vetäytyä kohti Kuopiota Leppävirran ja Pieksämäen kautta.

7.3. Savon prikaati oli saapunut Leppävirralle, Nikkilänmäen ja kirkonkylän alueelle. Se oli tyytymätön taisteluitta perääntymisestä ja niin ikään vetäytymistä kritisoinut kapteeni G. Aminoff lähti tiedustelemaan 200 sotilaan kanssa Varkauden suuntaan venäläisten joukkojen etenemistä.

Kello 7 aamulla hän ilmoitti lähetin avulla prikaatin komentajalle, kenraaliluutnantti Johan Adam Cronstedtille, että venäläiset joukot ovat tulossa. Aminoff aikoi häiritä venäläisten etenemistä ja hiihtää osastonsa kanssa sitten metsien kautta Leppävirralle. Venäläiset etenivät Unnukan jäätä pitkin noin 1 600 sotilaan osastona kohti Leppävirtaa kirkonkylän suuntaan Sotasaareen asti. Heidän oikealla puolellaan oli lähes sulanutta heikkoa jäätä ja vasemmalla rannalle tiellä Savon prikaatin joukkoja. Huomattuaan tilanteen venäläisten eteneminen pysähtyi.

Majuri G. Ehrnrooth pyysi komentajalta lupaa hyökätä venäläisten kimppuun takaa päin ja vangita heidät. Ennen liikkeelle lähtöä kuitenkin komentaja Cronstedt kielsi hyökkäyksen. Tilaisuuden menettämisestä tyytymättömät joukot kuitenkin aloittivat laukausten vaihdon ja Savon prikaati ampui tykeillä noin kolmen tunnin ajan. Venäläisiä jäi vangeiksi kolme, suomalaisia kaatui yhdeksän eikä venäläisten muista tappioista ole tietoa. Tykkitulesta jäi Karlvikin kartanon rakennuksen seinään tykinlaukauksen reikä. Kulkupuheen mukaan Leppävirran kirkkoherra olisi varoituttanut venäläisiä heikoista jäistä. He eivät hyökänneet jäätä pitkin. Iltaan mennessä Savon prikaatin joukot vetäytyivät Vehmasmäkeen.

Taistelun muistoksi Leppävirran suojeluskunta pystytti vuonna 1933 kivisen muistomerkin, joka sijaitsee valtatien pohjoispuolella Nikkilänmäentien varrella.^[1]