Karstinpaimenkoira
| Karstinpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Slovenia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 4[1] |
| Rodun syntyaika | ikivanha |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija-, vahti- ja suojeluskoira |
| Nykyinen käyttö | suojelus- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | kraški ovčar, kraševec, Karst Shepherd Dog, berger du Karst, Karst-Schäferhund, pastor de Karst, karsti lambakoer, illyrianpaimenkoira |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #278 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–42 kg |
| Säkäkorkeus | 54–63 cm |
| Väritys |
raudanharmaa mustalla maskilla - mahdollisimman tumma sävy toivottu |
Karstinpaimenkoira (sloveeniksi kraški ovčar) eli kraševec on slovenialainen koirarotu. Vaikka se tunnettiin aiemmin nimellä "illyrianpaimenkoira", sitä ei tule sekoittaa kosovolaiseen rotuun nimeltä illyrianpaimenkoira.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karstinpaimenkoira on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja tiivisrakenteinen molossityyppinen paimenkoira. Uros on 57–63 cm korkea (ihanne 60 cm) ja painaa 30–42 kg. Narttu on 54–60 cm korkea (ihanne 57 cm) ja painaa 25–37 kg. Karvapeite on kaksikerroksinen ja väri vaihtelee raudanharmaan eri sävyihin, joista tumma on toivotuin.
Luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karstinpaimenkoira on rohkea, luotettava, itsenäinen ja viisas. Se tarvitsee paljon tilaa ympärilleen ja sillä olisikin hyvä olla suuri piha vahdittavanaan. Se on hyvä vahti- ja suojeluskoira, mutta myös sopiva seurakoira itsenäistä luonnetta arvostaville ja aktiivisille ulkoilmaihmisille. Karstinpaimenkoiraa ei saa painostaa liikaa, vaan sen luottamus tulee ansaita johdonmukaisella ja määrätietoisella kouluttamisella.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karstinpaimenkoira on hyvin vanha vuoristokoira, mutta on epäselvää miten se alun perin saapui Karstin alueelle. Se on kaukaista sukua Eurooppaan tuodulle tiibetinmastiffille ja todennäköisesti Slovenian halki vaeltaneiden heimojen paimenkoirien jälkeläinen. Jo 1600-luvulta löytyy maininta koirista, jotka ovat luultavasti sen esi-isiä. Vuonna 1939 FCI hyväksyi rodun nimellä illyrianpaimenkoira, mutta koska myös sarplaninac rekisteröitiin samalle nimelle syntyi paljon sekaannuksia. Väärinkäsitykset vaaransivat karstinpaimenkoirien kannan ja myös toinen maailmansota vaikutti siihen negatiivisesti. Sen jälkeen ei ollut jäljellä kuin enää joitain yksilöitä ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vuonna 1968 FCI lopulta tunnusti sen omaksi rodukseen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FCI -Karst Shepherd Breed Standard
- The Slovenian Society of owners and breeders of the Karst Shepherd -esite
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Karstinpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2019.