Kellomäki
Kellomäki (ven. Комарово, Komarovo) on kylä Karjalankannaksella Suomenlahden rannalla. Ennen toista maailmansotaa se kuului Terijoen kuntaan. Nykyään se on osa Pietarin kaupunkia. Hallinnollisesti se on yksi Kurortin piirin kunnallishallintoalueista.
Kellomäestä muodostui 1900-luvun alussa suosittu kesänviettopaikka, kuten monesta muustakin Pietari–Viipuri-radan varrella olevasta kylästä. Vuonna 1916 huviloita oli 800. Tunnettuja kesänviettäjiä olivat muun muassa balettitanssija Matilda Kšesinskaja, kultaseppä Peter Carl Fabergé ja makeistehtailija George Borman. Myös Ilmari Kiannolla oli talviasunto Kellomäessä. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Kellomäen suosio kesänviettopaikkana alkoi vähetä. Ennen talvisodan syttymistä Kellomäessä asui vakituisesti 167 perhettä.
Alue jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle. Siellä asui sodan jälkeen jonkin aikaa kasvitieteilijä Vladimir Komarov, jonka mukaan kylän venäjänkieliseksi nimeksi muutettiin vuonna 1948 Komarovo. Sodan jälkeen siellä viettivät kesiään myös säveltäjä Dmitri Šostakovitš, runoilija Anna Ahmatova ja näytelmäkirjailija Jevgeni Schwarz. Kylän hautausmaalle on haudattu Ahmatova, säveltäjä Sergei Kurjohin ja kielitieteilijä Dmitri Lihatšov.
Kellomäen rautatieasema oli Viipurin–Pietarin rataosalla, 5 km Terijoen asemalta itään, 44 km Pietarista, 85 km Viipurista. Helsingistä sinne oli matkaa 398 km. Aseman läheisyydessä oli Kellomäen tehtaat osakeyhtiön omistamat tehdaslaitokset, joihin kuului turvepehku- ja polttoturvetehdas, 1914 rekennettu sahalaitos ja 1916 rakennettu myllylaitos. Tehtaissa oli polttoaineena yksinomaan turve, käyttövoimana höyry ja sähkö. Tehtaiden tuotteet myytiin pääasiassa Venäjälle.[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kellomäki Wikimedia Commonsissa
- Kellomäki panee mielikuvituksen liikkeelle (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät - Terijoki
- ↑ Tietosanakirja 1909, Helsinki. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1933. Osa 11, Hakusana: Kellomäki