Kenotismi

Kenotismi oli 1600-luvun alussa syntynyt, mutta varsinaisesti Gottfried Thomasiuksen 1850-luvulla esittämä tulkinta Kristuksen jumalallisuuden ja ihmisyyden suhteesta. Inkarnaatioon sisältyy kenosis, vapaaehtoinen luopuminen kaikista jumalallisista ominaisuuksista (etenkin kaikkitietävyydestä): Kristus alistaa itsensä täydellisesti ihmiskunnan tasolle (Fil. 2:6-8). On siis täysin oikeutettua korostaa Kristuksen inhimillisyyttä ja kärsimystä ihmisenä.

1600-luvun kenootikot eivät olleet niin radikaaleja kuin Thomasius: heidän mukaansa Kristuksella oli ko. ominaisuudet, mutta hän ei käyttänyt niitä: vastakkainen näkemys oli krypsis, jonka mukaan Kristus käytti jumalallisia ominaisuuksiaan vain salaa. Vrt. astekristologia.