Kieltolaki
Kieltolaki tarkoittaa tavallisimmin alkoholijuomien valmistuksen ja myynnin kieltävää lakia.[1][2] Joskus lailla on kielletty myös alkoholin kulutus. Kieltolakien takana on ollut huoli alkoholinkäytön haitallisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja moraaliin, ja lakien tavoitteena on ollut lopettaa alkoholin kulutus poistamalla sen saatavuus.[2]
Islamilaisissa maissa alkoholi on ollut uskonnollisista syistä kiellettyä tai rajoitettua jo 600-luvulta alkaen. Uudella ajalla kieltolaki on ollut käytössä muun muassa Suomessa 1919–1932, Venäjällä 1914–1923, Yhdysvalloissa 1920–1933, Prinssi Edwardin saarella Kanadassa 1901–1948 (myös muissa osissa Kanadaa lyhyempiä ajanjaksoja), Norjassa 1916–1927 ja Islannissa 1915–1935.[3][4][5] Lisäksi moni siirtomaavalta kielsi alkoholin siirtomaissaan etenkin Afrikassa, joskus paikallisten johtajien omasta pyynnöstä.[2]
Uskonnolliset kieltolait
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islamin uskonto kieltää alkoholin nauttimisen. Islamin profeetta Muhammed salli seuraajilleen aluksi alkoholin käytön, mutta kielsi sen havaitessaan juomisen johtavan väkivaltaan ja häiriöihin. Monessa muslimimaassa onkin ollut voimassa kieltolaki 600-luvulta lähtien. Islamin levitessä Arabiasta muualle maailmaan myös alkoholin kieltoalue laajeni. Viiniä on kuitenkin ylistetty paljon etenkin keskiaikaisessa arabiankielisessä runoudessa. Jotkin muslimihallinnot käytännössä nykyisin sallivat alkoholin käytön verottamalla sitä. Täydellinen kieltolaki on voimassa muun muassa Saudi-Arabiassa ja Iranissa, missä rangaistuksena kiellon rikkomisesta on julkinen ruoskinta. Alkoholin käyttö sallitaan näissäkin maissa kuitenkin ulkomaisille matkailijoille ja diplomaateille. Maallistuneemmissa muslimimaissa, kuten Egyptissä, Algeriassa, Tunisiassa ja Turkissa, alkoholia on saatavilla rajoitetusti.[2]
Myös juutalaisuudessa ja varhaisessa kristinuskossa on ollut joitain lahkoja, jotka ovat kieltäneet alkoholinkäytön.[2]
Sekulaarit kieltolait
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kieltolaki (Suomi)
Suomessa kieltolaki astui voimaan 1. kesäkuuta 1919. Pian köyhimpien perheiden elintaso parani, koulupoissaolot vähenivät, lasten aliravitsemus väheni ja koululaiset jäivät entistä harvemmin luokalle. Myös haittavaikutuksia alkoi ilmetä. Kaupat saivat myydä alkoholia yhä reseptillä, mitä alettiin käyttää väärin. Salakuljetus etenkin Virosta lisääntyi. Rikollisuus ja väkivalta yleistyivät nopeasti. Kalliit ravintolat saivat tarjoilla alkoholia samalla kun työväen kapakoiden asiakkaita pidätettiin. Kieltolain rikkomisesta pidätetyistä 80 prosenttia olikin köyhiä tai erittäin köyhiä. Kieltolain kahden ensimmäisen vuoden aikana suurin osa kaupungeista ilmoitti alkoholinkäytön lisääntyneen eikä vähentyneen.[6]
Vaatimuksia kieltolain purkamisesta alettiinkin esittää jo vuonna 1923, mutta eduskunta pysyi pitkään kieltolain kannalla. Joulukuussa 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Lopulta eduskunta kumosi kieltolain vuonna 1932.[6]
Muissa Pohjoismaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Färsaaret sääti vuonna 1907 lain alkoholin myyntikiellosta. Alkoholin osto Tanskasta yksityiseen käyttöön sallittiin rajoituksin vuonna 1928. Kieltolaki kumottiin vuonna 1992.
Islanti kielsi vuonna 1915 kokonaan kaiken alkoholin myynnin. Viinin myynti sallittiin 1922[3][4] ja viinan myynti sallittiin vuonna 1935, mutta oluen myyntikielto kumottiin vasta vuonna 1989.[7]
Norja kielsi viinan myynnin vuonna 1916, joka laajennettiin väkeviin viineihin ja olueen. Viinin ja oluen myyntikielto kumottiin vuonna 1923. Väkevien alkoholien myynti sallittiin vuonna 1927.
Ruotsissa otettiin käyttöön vuonna 1914 ns. viinakortti järjestelmän käyttöön joka kumottiin vuonna 1955. Ruotsissa pidettiin vuonna 1922 kansanäänestys kieltolaista, joka torjuttiin.
Venäjällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjällä ensimmäinen maanlaajuinen kieltolaki astui voimaan vuonna 1914 väliaikaisena ensimmäisen maailmansodan ajaksi, sillä juopottelun pelättiin heikentävän sotilaskuria ja teollisuuden tuottavuutta. Kansa ja armeija eivät kieltolakia kuitenkaan noudattaneet. Bolševikit jatkoivat kieltolakia vallankumouksen 1917 jälkeen, kunnes kaikki rajoitukset purettiin vähitellen 1920-luvun loppuun mennessä.[2]
Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Yhdysvaltain kieltolaki
Monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa säädettiin kieltolaki jo 1800-luvulla, ensimmäisenä Mainessa vuonna 1851.[8] Alkoholin valmistus, kuljetus ja myynti kiellettiin koko maassa vuosien 1920–1933 ajaksi. Kieltolaki vähensi aluksi alkoholin kulutusta, mutta lain kannatus hiipui 1920-luvun loppua kohti. Alkoholin salamyynti ja salakuljetus hyödyttivät järjestäytynyttä rikollisuutta, lain valvominen kävi kalliiksi, ja alkoholia juotiin kuitenkin salaa. Valtakunnallinen kieltolaki kumottiin vuonna 1933, joskin muutama osavaltio jatkoi kieltoa senkin jälkeen.
Yhdysvaltain hallitus kielsi erikseen alkoholin kaikilta intiaaneilta vuosiksi 1892–1953, sillä viinan katsottiin tuhoavan intiaaniyhteisöjä.[2]
Meksikossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meksikossa alkoholi kiellettiin vuoden 1910 vallankumouksen jälkeen, sillä uudet vallanpitäjät pitivät alkoholinkäyttöä köyhyyden tärkeänä syynä.[2]
Eri maissa nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo valtioista joissa on voimassa kieltolaki
Kieltolaki on edelleen käytössä Afganistanissa, Bangladeshissa, Bruneissa, Intian tietyissä osissa, Iranissa, Kuwaitissa, Libyassa, Saudi Arabiassa, Sudanissa, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Sharjan emiraatissa, Jemenissä ja Pakistanissa.[9] Iranissa alkoholin juomisesta voidaan määrätä kuolemantuomio mutta tuomio voidaan muuttaa ruoskinnaksi, jos syyllinen katuu.[10][11]
Vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kieltolakia on usein käytetty[12][13][14] esimerkkinä laista, joka toimii tarkoitustaan vastaan. Koska alkoholin käyttöä ei laissa kriminalisoitu eivätkä ihmiset pitäneet sitä rikoksena, pelättiin piittaamattomuuden laista laajenevan myös muille alueille. Tutkimusten mukaan alkoholinkulutus nousi, rikollisuus lisääntyi ja raaistui. Suomessa pirtun salakuljettajista tuli kansan sankareita. [15] Usein kieltolain aikaan alkoholin maahantuonti kukoisti salakuljettajien ansiosta ja etenkin Yhdysvalloissa järjestäytynyt rikollisuus hallitsi pimeitä alkoholimarkkinoita.[16][16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martin, Scott C. (toim.): The Sage Encyclopedia of Alcohol: Social, Cultural, and Historical Perspectives. Sage, 2015. ISBN 978-1-4833-2525-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ kieltolaki. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g h The Sage Encyclopedia of Alcohol 2015, Phillips, Rod: "Prohibition"
- ↑ a b Gunnlaugsson, Helgi: Dual Markets, s. 237–248. Springer, Cham, 2017. doi:10.1007/978-3-319-65361-7_15 ISBN 9783319653600 Teoksen verkkoversio. (englanti)
- ↑ a b An extreme case of lifestyle regulation: The prohibition of beer in Iceland (PDF Download Available) researchgate.net. Viitattu 18.11.2017. (englanti)
- ↑ Aikamatka arkeen: Alkoholinkäyttö oppiminen.yle.fi. Viitattu 3.10.2014.
- ↑ a b The Sage Encyclopedia of Alcohol 2015, Smith, Mark Calvin: "Finland: Prohibition"
- ↑ Associated Press, Beer (Soon) for Icelanders, New York Times, May 11, 1988
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Kemi-Kreikka), "Kieltolaki", 2. painos Otava 1979, ISBN 951-1-05071-0
- ↑ In which countries is alcohol illegal? QuitAlcohol.com 5.2.2013.
- ↑ Iran aikoo teloittaa kaksi ihmistä alkoholin juonnista Helsingin Sanomat 25.6.2012.
- ↑ Miehet joivat alkoholia: ensin raipaniskut, sitten kuolemantuomio Keskisuomalainen 25.6.2012.
- ↑ Soini tyrmää keskustan olutlinjan: "Kieltolaki ei toimi" YLE Uutiset. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ Kun kansa kiersi kieltolakia Maailman historia. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ Kansa äänesti kieltolain nurin päivälleen 80 vuotta sitten Helsingin Sanomat. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ Helsingissä oli kieltolain aikana tuhat viinanmyyntipaikkaa Helsingin Sanomat. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ a b Rikollisuuden syyt Yhdysvalloissa 1920-30-lukujen vaihteessa The New York Timesin mukaan. Milla Koiviston pro gradu Tampereen yliopiston Historiatieteen laitoksella (2001) TamPub Julkaisuarkisto. Viitattu 19.10.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kieltolaki Wikimedia Commonsissa