Konseptualismi
Konseptualismi eli käsitenominalismi on ontologinen universaalien ongelmaan liittyvä kanta. Konseptualismin mukaan universaalit ovat olemassa mutta vain mielessä, eikä niillä ole ulkoista tai substantiaalista olemassaoloa.[1]
Konseptualismi on usein luettu kolmanneksi ratkaisuvaihtoehdoksi universaalien ongelmaan nominalismin ja käsiterealismin väliin sijoittuvaksi kannaksi. Nykyisin se luetaan kuitenkin useimmiten osaksi nominalismia.[2]
Konseptualismi skolastiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Universaalikiista
Keskiajan skolastiikassa nykyisin konseptualistisiksi kutsuttuja ajatuksia kutsuttiin joko maltilliseksi nominalismiksi tai seminominalismiksi. Myöhäisskolastisella terminologialla esitettynä konseptualismi voidaan määritellä kannaksi, joka myöntää universaalien formaalien käsitteiden olemassaolon ja hylkää objektiiviset käsitteet. Konseptualismi ja maltillinen realismi myöntävät näin kummatkin universaalit mentaaliset aktit, formaalit käsitteet, mutta eroavat siinä, että maltillisen realismin mukaan tällaiset aktit vastaavat universaaleja intentionaalisia olioita, kun taas konseptualismi kieltää tällaiset oliot.
Toisen vuosituhannen alun konseptualistien mukaan aito käsite on läsnä yksittäisiin olioihin sisältyvässä substanssissa. Universaalit eivät siis konseptualismissa ole idealismin tapaan ennen olioita tai nominalismin tapaan olioiden jälkeen annettuina niminä, vaan olioissa itsessään.[3]
Konseptualismin kehittäjänä pidetään Pierre Abélardia (1079–1142), vaikkakin joskus hänen kantaansa kutsutaan myös maltilliseksi realismiksi.[4] Abélardille käsite konseptualismi merkitsi yksittäisestä oliosta tehdyn abstrahoinnin tulosta. Hänen voidaan sanoa olleen kiinnostunut käsitteiden muodostumisen psykologiasta.[5]
Suuri joukko nominalisteiksi yleensä luettuja keskiajan ajattelijoita, kuten Vilhelm Occamilainen ja Jean Buridan, oli itse asiassa konseptualisteja. 1600-luvulla konseptualismi sai suosiota uusskolastikkojen parissa, erityisesti jesuiittojen keskuudessa: keskeisiä hahmoja olivat Hurtado de Mendoza, Rodrigo de Arriaga ja Francisco Oviedo. Vaikka Francisco Suárezin myötä palattiin takaisin realismiin, mainittujen jesuiittojen ajattelulla oli paljon vaikutusta moniin samaan aikaan eläneisiin varhaisen uuden ajan filosofian edustajiin.
Uuden ja nykyajan konseptualismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konseptualismi oli joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti osana monien uuden ajan filosofien ajattelua, mukaan lukien René Descartes, John Locke ja Gottfried Leibniz. Konseptualismi esiintyi kuitenkin usein melko yksinkertaistetussa muodossa verrattuna keskiajan yksityiskohtaisiin teorioihin.
Joskus termiä sovelletaan myös Immanuel Kantin hyvin erilaiseen ajatteluun. Kant katsoi, ettei universaaleilla ole yhteyttä ulkoisiin asioihin, koska ne ovat mielemme aprioristen rakenteiden ja toimintojen tuottamia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Blackburn, Simon: "Conceptualism", teoksessa The Oxford Dictionary of Philosophy. Oxford University Press, 1996.
- ↑ Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 181. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4
- ↑ Nordin, Svante: Filosofian historia, s. 141. Oulu: Pohjoinen, 1999.
- ↑ Biography of Peter Abelard Christian Classics Ethereal Library. Viitattu 13.11.2008.
- ↑ Nordin 1999, s. 146.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- De Wulf, Maurice: Nominalism, Realism, Conceptualism Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
