Kvinoa
| Kvinoa | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | quinoa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium quinoa |
|
| Katso myös | |
Kvinoa eli kinua (Chenopodium quinoa) on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sen siemeniä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Lisäksi sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kvinoa on kotoisin Andien seudulta Etelä-Amerikasta. Sitä on viljelty siellä noin 7 000 vuoden ajan, ja merkittävä ravintokasvi se on ollut 5 000 vuoden ajan. Inkavaltakunnassa kvinoa oli maissin jälkeen tärkein ravintokasvi.[1] Kun espanjalaiset valloittivat Inkavaltakunnan vuonna 1532, he syrjäyttivät kvinoan, koska se oli inkoille uskonnollisesti tärkeä, ja nostivat perunan, härkäpavun, kauran ja ohran sen edelle. Kvinoan viljely oli vähäistä aina 1900-luvulle saakka, kunnes kuivuuskaudet nostivat seudun alkuperäiset, kuivuutta kestävät viljelykasvit taas suosioon.[2]
Kasvu ja viljely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kvinoa on yksivuotinen kasvi, joka saattaa kasvaa 2,5 metriä korkeaksi.[3] Lehdet ovat pitkulaiset, ja siemenet muodostavat rypäsmäisiä röyhyjä.
Kvinoa kestää hyvin monenlaista maaperää, ilmastoa, kuivuutta, pakkasta, suolaisuutta, tauteja ja tuholaisia.[1] Kvinoa menestyy parhaiten hiekkaisessa maaperässä ja hiekansekaisessa savessa, joka läpäisee vettä hyvin. Se kasvaa myös heikkolaatuisessa maaperässä, joka on kuivaa tai vetistä, tai jonka pH-arvo on alimmillaan 4,8 ja ylimmillään 9,5. Kvinoa kasvaa suhteellisessa ilmankosteudessa 40–88 % välillä. Se kestää aina neljän asteen pakkasia ja 38 asteen helteitä, mutta sen ihannelämpötila on 15–20 astetta. Se tuottaa kohtalaista satoa alimmillaan 100–200 millimetrin vuotuisella sadannalla.[4]
Sadonkorjuu on 5–8 kuukauden kuluttua kylvöstä, kun kasvi kuivuu ja pudottaa lehtensä. Siemenet voidaan kerätä käsin tai mekaanisesti. Siemenet puidaan, puhdistetaan, kuivataan auringossa ja varastoidaan.[5]
| Suurimmat tuottajat 2005 (miljoonaa tonnia) | |
|---|---|
| Peru | 27,0 |
| Bolivia | 23,5 |
| Ecuador | 0,7 |
| Maailma yhteensä | 51,2 |
Kestäväksi ja ravinteikkaaksi havaittu kvinoa nousi 1900-luvun lopulla Bolivian ja Perun merkittäväksi vientituotteeksi. Sitä kasvatetaan nykyisin laajalla alueella Kolumbiasta Chileen merenpinnan tasosta aina 3 800 metrin korkeuteen. Kvinoan viljelyä on aloiteltu myös muissa maanosissa, ja sen on havaittu sopeutuvan hyvin uusiin viljelyalueisiin.[1] Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkisti vuonna 2013, että MTT on 15 vuoden jalostuksella pystynyt tuottamaan kvinoalajikkeen, joka kestää myös Suomen pohjoista ilmastoa.[6]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kvinoan siemeniä voidaan syödä riisin tapaan keitettynä, tai aamiaismurojen tapaan. Sitä voidaan jauhaa jauhoksi, josta tehdään hiutaleita, tortilloja, pannukakkuja, keksejä tai leipää. Sitä voi myös kuumentaa popcornin tapaan, ja sitä voi käyttää olueksi. Kvinoaa käytetään myös karjan rehuna, ja siemenen tärkkelystä käytetään teollisuudessa. Kasvia on käytetty myös esimerkiksi kipulääkkeenä, desinfiointiaineena ja hyönteiskarkotteena.[1]
Ravintosisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kvinoan siemenet sisältävät runsaasti proteiinia (12–23 % kuivapainosta), ja myös niiden proteiinikoostumus on erinomainen.[1] Kvinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa.[7]
Kvinoa sisältää myös runsaasti hiilihyrdaattia, lähinnä tärkkelystä, rasvoja, vitamiineja, kuten tiamiinia, foolihappoa, riboflaviinia ja C-vitamiinia, sekä kivennäisaineita, kuten kalsiumia, rautaa, sinkkiä, kuparia ja mangaania. Siinä on vain vähän fruktoosia ja glukoosia, minkä vuoksi sitä on suositeltu kakkostyypin diabeetikoille vehnän sijaan.[1]
Kvinoa kiinnostaa länsimaissa myös keliakiaa sairastavia, koska se on luontaisesti gluteeniton.[7] Jotkin kvinoalajikkeet aiheuttavat silti osalle keliaakikoista immuunipuolustuksen hyökkäyksen omia kudoksia vastaan sisältämiensä prolamiinien vuoksi.[8]
Kvinoassa on myös antiravintoaineita, kuten saponiineja, fytiinihappoa ja tanniineja.[1] Saponiineja on kvinoan kaikissa osissa, mutta eniten siemenen ulkokerroksessa. Saponiinit maistuvat kitkeriltä ja aiheuttavat myrkytysoireita. Toisaalta ne myös torjuvat lintuja ja hyönteisiä. Kvinoa luokitellaan kitkeräksi, jos siinä on yli 0,11 prosenttia saponiineja, ja makeaksi, jos saponiineja on vähemmän. Saponiinit voidaan poistaa kvinoasta huuhtelemalla, hankaamalla tai näiden yhdistelmällä.[9]
| Kvinoa, keitetty | Riisi, keitetty | Peruna, keitetty kuorineen | |
|---|---|---|---|
| Vettä | 71 g | 68,6 g | 77,8 g |
| Proteiineja | 4,4 g | 2,38 g | 2,86 g |
| Rasvaa | 1,92 g | 0,21 g | 0,10 g |
| Hiilihydraatteja | 21,3 g | 28,59 g | 17,21 g |
| Kuituja | 2,8 g | 0,3 g | 3,3 g |
| Fosforia | 152 mg | 37 mg | 54 mg |
| Rautaa | 1,48 mg | 1,49 mg | 6,07 mg |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bhargava, Atul & Srivastava, Shilpi (toim.): Quinoa: Botany, Production and Uses. CABI, 2013. ISBN 978 1 78064 226 0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Bhargava & Srivastava 2013, s. 3–10.
- ↑ Bhargava & Srivastava 2013, s. 37.
- ↑ Itu Biodyn Oy: Quinoa itubiodyn.fi. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 28.2.2010. (suomeksi)
- ↑ Bhargava & Srivastava 2013, s. 90–91.
- ↑ Bhargava & Srivastava 2013, s. 97–99.
- ↑ Kvinoa jalostui Suomen oloihin Maaseudun Tulevaisuus. 6.9.2013. Viitattu 9.10.2023.
- ↑ a b Laura Hossi, Mikael Juntunen: Astronauttien superruoka sopeutui Suomen ilmastoon 6.9.2013. Yle uutiset. Viitattu 7.9.2013.
- ↑ Victor F. Zevallos, H. Julia Ellis, Tanja Suligoj, L. Irene Herencia, Paul J. Ciclitira: Variable activation of immune response by quinoa (Chenopodium quinoa Willd.) prolamins in celiac disease. The American Journal of Clinical Nutrition, 2012-08, 96. vsk, nro 2, s. 337–344. PubMed:22760575 doi:10.3945/ajcn.111.030684 ISSN 1938-3207 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Bhargava & Srivastava 2013, s. 141, 215–226.
- ↑ Quinoa USDA. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 7.9.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Chenopodium quinoa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Chenopodium quinoa (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Chenopodium quinoa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Chenopodium quinoa (quinoa) (englanniksi)