Läskelä (yritys)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Läskelän tehtaat ennen sotia.
Läskelän paperitehtaan rakennukset syksyllä 2008.

Osakeyhtiö Läskelä Aktiebolag (nimi vuoteen 1929 Läskelän Tehdas Oy – Läskelä Bruks Aktiebolag) eli Läskelän paperitehdas oli Laatokan Karjalassa entisessä Harlun kunnan Läskelässä sijainnut metsäteollisuusyhtiö, johon kuului parhaimmillaan puuhiomo, paperitehdas ja saha. Tehdas toimi suomalaisomistuksessa vuosina 1905–1944.

Tehtaan perusti Nils Ludvig Arppe, joka osti vuonna 1860 Sortavalan kunnan Jänisjoessa olevan Läskelänkosken ja siinä sijainneet vesisahat. Muut Harlussa sijaitsevat Jänisjoen suuret kosket ovat ylempänä sijaitsevat Leppäkoski ja Hämekoski. Arppen perilliset jatkoivat toimintaa vuonna 1892 A.B. N. L. Arppes Arfvingar -yhtiön nimellä. Vuonna 1893 tehdas rakennettiin puuhiomoksi ja vuonna 1905 tehtaaseen lisättiin paperikone ja yhtiö rekisteröitiin Läskelä Bruks Aktiebolag -osakeyhtiöksi 8. huhtikuuta 1905. Vuonna 1929 yrityksen nimi muutettiin muotoon Osakeyhtiö Läskelä Aktiebolag.

Vuonna 1912 Läskelä-yhtiön palveluksessa oli 550 työntekijää ja yhtiö valmisti vuodessa 10 000 standarttia sahatavaraa, 2 500 tonnia puuhioketta sekä 9 500 tonnia ruskeaa käärepaperia. Omia metsiä yhtiöllä oli 75 000 hehtaaria. Yhtiöllä oli myös oma ammattikoulu, jonka toiminta alkoi 1920-luvun alussa.

Vuonna 1924 yhtiö osti Leppäkoski Fabrikers Ab -yhtiön, joka fuusioitiin Läskelä-yhtiöön vuonna 1929. Leppäkoski Fabrikers Aktiebolag-yhtiö omisti Läskelänjoen Leppäkoskelle 1893 perustetun puuhiomon ja 1899 perustetun paperitehtaan sekä Kotkan Hovinsaaren vuonna 1906 perustetun sulfaattiselluloosatehtaan, jonka se oli ostanut 1920. Kotkan selluloosatehtaan omistanut Leppäkosken tytäryhtiö Kotkan Sulfaattiselluloosa Oy siirtyi pian Pohjoismaiden Yhdyspankin haltuun ja edelleen 1927 Lohjan Selluloosatehdas Oy:n haltuun. Leppäkosken tehtaan vuosituotanto ennen sotia oli 9 000 tonnia selluloosaa ja 8 000 tonnia paperia vuodessa.

Oy Läskelä kärsi 1920- ja 1930-luvun vaihteessa huomattavia tappioita, jotka aiheutuivat yhtiön tekemistä suurista investoinneista ja sen kärsimistä valuuttakurssitappioista. Yhtiön toiminta päättyi jatkosodan ja Suomen alueluovutusten seurauksena. Jäljelle jäänyt yhtiö fuusioitiin Kymin Oy:hyn vuonna 1941, joka oli ostanut vuonna 1935 Läskelän osake-enemmistön Pohjoismaiden Yhdyspankilta. Läskelä-yhtiö oli noteerattu Helsingin Pörssissä 24. elokuuta 1915 – 11. huhtikuuta 1932.

Toiminta Neuvostoliiton ja Venäjän aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehdas vaurioitui sodassa pahoin ja käynnistyi neuvostoliittolaisomistuksessa korjattuna vuonna 1946. Korjaustöissä käytettiin vankityövoimaa. Neuvostoliiton ja Venäjän aikana tehdas valmisti aluksi sanomalehti- ja käärepaperia ja toiminta jatkui lähes ennallaan.

Vuonna 1958 Harlun (Leppäkosken sellu- ja paperitehdas) ja Läskelän tehtaat yhdistettiin samaksi yhtiöksi. Neuvostoliitossa rakennettiin paljon taloja, ja Läskelän tehdas ryhtyi tuottamaan yksinomaan tapettipaperia. Vuodesta 1973 alkaen Läskelän tehdas oli eräs suurimpia tapettipaperin tuottajia Neuvostoliitossa, ja sen osuus kaikesta maassa valmistetusta tapettipaperista oli noin 25 % luokkaa. Tapettipaperia vietiin eteläiseen Neuvostoliittoon, muun muassa Georgiaan. Tapettipaperin valmistus jatkui lähes muuttumattomana vuoteen 1999 saakka.

Vuonna 1999 liikemiehet Leonid Beluga sekä veljekset Amiran ja Bagrat Tsitsua ostivat tehtaan. Tehtaan nimeksi tuli ”OAO Pohjois-Laatokan Paperikombinaatti Läskelä” (ОАО "Северо-Ладожский бумажный комбинат ”Ляскеля”). Tehtaan johtajana aloitti Nikolai Skatskov. Ostohetkellä tehtaan tuotantokoneisto oli huonossa kunnossa. Vuonna 1998 kombinaatti tuotti kolme tuhatta tonnia paperia.

Vuoden 1999 investointien jälkeen tuotanto kaksinkertaistui, ja myös työpaikkojen määrä lisääntyi. 23. maaliskuuta 2000 käynnistettiin uusi paperikone. Karjalan Tasavallan hallituksen puheenjohtaja Sergei Katanandov käynnisti uuden koneen. Tehtaan toiminta päättyi kuitenkin konkurssiin vuonna 2004.

Moskovalaisen Imbera Holding-yhtiö (OOO Holdingovaja kompanija Imbera) aikoo investoida 25 miljoonaa euroa tehtaan täydelliseen modernisointiin. Tehdasalue on kokonaisuudessaan 450 000 m², joten se mahdollistaa laajentamisen. Tehtaalle on tarkoitus asentaa uusi paperikone, jonka teho olisi noin 120 tonnia paperia vuorokaudessa. Raaka-aineena kone käyttäisi lehtipuuperäistä TMP-massaa.

Tuotteet ja tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehdas valmisti suomalaisaikana sahatavaraa, puuhioketta ja paperia. Nykyisellään tehtaaseen kuuluu hiomo sekä kaksi paperikonetta, joista toinen on alkuperäinen. Lisäksi tehtaassa on kattilahuone, vesilaitos ja vesivoimala sekä varastotilat. Jätevedenpuhdistamoa ei ole. Varastotiloissa on omat lastaus- ja purkulaiturit sekä rautatie- että autorahdeille. Tehtaalla on vielä käyttökunnossa Suomessa jo harvinainen ilmarata.

Tehtaan paperikoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehdas valmisti 1920-luvulla ruskeaa käärepaperia Venäjän markkinoille. 1920-luvulla tehtaan tuotanto oli noin 10 000 t/a. Kuljetuksia varten tehtaalla oli kaksi autoa. Vuodesta 1946 alkaen tehtaalla valmistettiin sanomalehtipaperia koneilla 1 ja 2 sekä käärepaperia koneella 3. Vuonna 1972 tehdas muutettiin valmistamaan pääasiassa käärepaperia, kun sanomalehtipaperin tekeminen pienillä koneilla ei enää kannattanut. Vuonna 1973 tehdas ryhtyi tekemään tapettipaperia. Vuonna 1999 tapettipaperin rinnalle tuli uuden koneen käynnistymisen myötä painopaperit. Tehtaassa pystyttiin tuottamaan 500–600 tonnia paperia kuukaudessa.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti ja tuotteet Muuta
Paperikone PKI ? 1905 – maaliskuu 2004 ? 3 300 mm ? ? 9 500 t/a, Ruskea käärepaperi, sanomalehtipaperi, tapettipaperi Valmistuessaan suurin paperikone Suomessa.[1]
Paperikone PKII saksalainen 1906–xxxx, 2000–2004 ? Kapeampi kuin PK1 ? ? 6 400 t/a, Kirjapaperi, hienopaperi (ohuemmat paperilajit), sanomalehtipaperi, tapettipaperi Kone pysäytetty konkurssin seurauksena
Paperikone PKIII saksalainen ? 1946–2004 ? ? ? ? Käärepaperi Kone pysäytetty konkurssin seurauksena

Läskelänkosken vesivoimala

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaan yhteydessä toimii Läskelänkosken vesivoimala. Voimalaitos oli yksi ensimmäisistä Suomessa ja se valmistui vuonna 1899. Voimalaitoksessa sijaitsivat ensimmäiset Suomessa rakennetut generaattorit. Putouskorkeus on 13,4 m. Voimalan nykyinen nimi on Lyaskelya GES.

Voimalaitos on päätetty kunnostaa. Voimalaan asennetaan kuusi 0,8 MW turbiinia joiden yhteinen teho on 4,80 MW. Voimalan uoma on kuivana ja vesi on ohjattu pato murtamalla pääuomaan. Vesivoimala on ollut käytössä viimeksi paperitehtaan toiminnan aikana 2000-luvulla.

Rautatiet ja kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läskelän paperitehtaalla oli raideleveydeltään 750 mm kapearaiteinen rautatie. Radan pituus oli 6,2 km ja se avattiin liikenteelle vuonna 1916. Rata säilyi käytössä myös neuvostoaikana 1970-luvulle saakka, jolloin se muutettiin leveäraiteiseksi. Rata palveli paperitehtaan ja sahan välisiä kuljetuksia.

Pääartikkeli: Läskelän rautatie

Tehdasalue yhdistettiin valtion rataverkkoon vuonna 1924 tapahtuneen Leppäkoski-fuusion myötä. Tällöin Harlun haararataa jatkettiin Läskelään ja Läskelän tehtaalle saakka. Myöhemmin rataa jatkettiin vielä Läskelästä Salmiin ja edelleen Lotinanpeltoon saakka, jolloin muodostui nk. Aunuksen rata.[2][3]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia tehtaasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Läskelä_(yritys)&oldid=22517712”