Laurentius Laurentii

Laurentius Laurentii (Laurens Laurensen, Lorenz Lorenzen) (8. kesäkuuta 1660, Husum, Saksa – 29. toukokuuta 1722 Bremen, Saksa) oli saksalainen kanttori, teologi ja virsirunoilija.

Laurentii kasvoi Husumissa, silloin Tanskaan kuuluneessa Schleswigissä. Hän aloitti opintonsa Rostockin yliopistossa vuonna 1681 ja jatkoi musiikin opintojaan Kielissä. Vuonna 1684 hänestä tuli kanttori ja musiikinjohtaja Bremenin St. Martinkirkossa ja tätä virkaa hän hoiti 38 vuotta, kuolemaansa saakka.

Laurentii oli omaksunut vaikutteita Philipp Jacob Speneriltä, saksalaisen pietismin keskeisen runoilijalta ja häntä on pidetty yhtenä speneriläisen pietismin parhaimmista virsirunoilijoista. Hänen virsikokoelmansa Evangelia Melodica, das ist: Geistliche Lieder und Lobgesänge nach dem Sin der ordentlichen Sonn- und Festtags-Evangelien zur Uebung und Beförderung der Gottseligkeit nach bekannten Melodien mitt Fleiss eingerichtet (julkaistu 1700) kaikki 150 virttä perustuvat kirkkovuoden pyhäpäivien evankeliumiteksteihin. Hän kirjoitti virtensä vanhoihin, tuttuihin virsisävelmiin.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Laurentiin virsi, virsi 89 "Nyt herää yöstä, henkeni" ("Wach’ auch, mein Herz, die Nacht ist hin", suom. Knut Legat Lindström 1867. Sävelmä: Johann Crüger 1653). Ruotsin kirkon virsikirjassa on myös yksi hänen kirjoittama virsi, 316 "Pois sammuu päivän kulta" ("Ermuntert euch, ihr Frommen", ruots. Carl David af Wirsén 1889, Karl-Gustav Hildebrand 1978, suom. Pekka Kivekäs 1995, säv. Melchior Teschner 1615).