Lina Kačiušytė
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Neuvostoliitto | |||
Naisten uinti | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Moskova 1980 | 200 m rintauinti | |
MM-kilpailut (pitkä rata) | |||
Kultaa | Berliini 1978 | 200 m rintauinti |
Lina Kačiušytė (1. tammikuuta 1963 Vilna) on liettualainen entinen uimari ja olympiavoittaja, joka edusti urallaan Neuvostoliittoa. Hän voitti 200 metrin rintauinnin olympiakultaa Moskovan kesäolympialaisista vuonna 1980.[1] Hänen voittoaikansa 2.29,54 oli uusi olympiaennätys.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kačiušytė aloitti uinnin harrastamisen 10-vuotiaana vuonna 1973.[1] Kačiušytėn ensimmäisenä valmentajana toimi vuoteen 1977 saakka Arvydas Gražiūnas, joka näki hänessä paljon potentiaalia ja kehitti sitä oikeaan suuntaan.[1] Vuonna 1976 13-vuotias Kačiušytė kutsuttiin harjoittelemaan Neuvostoliiton nuorten maajoukkueeseen, ja jo vuotta myöhemmin hän siirtyi aikuisten puolelle. Vuonna 1978 hän oli jo valmis osallistumaan pitkän radan MM-kilpailuihin, jotka järjestettiin Länsi-Saksan Berliinissä.[1]
Berliinissä 15-vuotias Kačiušytė hämmästytti kaikki jo 200 metrin rintauinnin alkuerissä rikkomalla joukkuetoverinsa Julija Bogdanovan maailmanennätysajan 0,3:lla sekunnilla.[1] Matkan finaalissa Lina-näytös jatkui: hän otti ylivoimaiseen tapaan maailmanmestaruuden parantaen 1,7 sekuntia edellistä maailmanennätystään lukemiin 2.31,42.[1] Hän kuitenkin menetti ennätyksensä seuraavan vuoden maaliskuussa, kun hänen maannaisensa Svetlana Varganova kohenteli sitä lukemiin 2.31,09.[1]
Varganova ei kuitenkaan saanut pitää ennätystä kuin viikon, sillä 6. huhtikuuta 1979 Potsdamissa järjestetyissä Itä-Saksa-Neuvostoliitto -uintimaaottelussa Kačiušytė räväytti uusiksi ME-lukemiksi huimat 2.28,36; ensimmäisenä naisena alle kahden ja puolen minuutin.[1] Ennätys säilyi voimassa yli kuusi vuotta; itäsaksalainen Silke Hörner rikkoi sen Leipzigissa kesäkuussa 1985.[1]
Uransa tärkeimmän voiton Kačiušytė saavutti heinäkuussa 1980 Moskovassa voittamalla 200 metrin rintauinnin olympiakullan olympiaennätysajalla. Neuvostoliittolaiset ottivat kolmoisvoiton; Varganova sijoittui toiseksi vain seitsemän sadasosaa hävinneenä ja Bogdanova oli kolmas kolme sekuntia hävinneenä. Lina itse ja hänen valmentajansa Boris Zenov eivät pitäneet olympiakultaa hienoinpana mahdollisena, sillä Yhdysvaltojen järjestämän olympiaboikotin monia potentiaalisia mitaliehdokkaita kyseiselle matkalle oli joutunut jäämään kotiin.[1]
Nykyisin Kačiušytė toimii kääntäjänä. Hän puhuu sujuvasti liettuaa, venäjää, englantia ja espanjaa.[1] Vapaa-ajallaan hän toimii uintivalmentajana. Hänet valittiin vuonna 1998 International Swimming Hall of Famen jäseneksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1924: Lucy Morton | 1928: Hildegard Schrader | 1932: Clare Dennis | 1936: Hideko Maehata | 1948: Nel van Vliet | 1952: Éva Székely | 1956: Ursula Happe | 1960: Anita Lonsbrough | 1964: Galina Prozumenštšikova | 1968: Sharon Wichman | 1972: Beverley Whitfield | 1976: Marina Koševaja | 1980: Lina Kačiušytė | 1984: Anne Ottenbrite | 1988: Silke Hörner | 1992: Kyōko Iwasaki | 1996: Penelope Heyns | 2000: Ágnes Kovács | 2004: Amanda Beard | 2008: Rebecca Soni | 2012: Rebecca Soni | 2016: Rie Kaneto | 2020: Tatjana Schoenmaker | 2024: Kate Douglass |
1973: Renate Vogel | 1975: Hannelore Anke | 1978: Lina Kačiušytė | 1982: Svetlana Varganova | 1986: Silke Hörner | 1991: Jelena Volkova | 1994: Samantha Riley | 1998: Ágnes Kovács | 2001: Ágnes Kovács | 2003: Amanda Beard | 2005: Leisel Jones | 2007: Leisel Jones | 2009: Nađa Higl | 2011: Rebecca Soni | 2013: Julija Jefimova | 2015: Kanako Watanabe | 2017: Julija Jefimova | 2019: Julija Jefimova | 2022: Lilly King | 2023: Tatjana Schoenmaker | 2024: Tes Schouten |