Macdonaldin triadi

Macdonaldin triadi eli Hellman ja Blackman -triadi on ehdotettu kokonaisuus, johon kuuluvien osien on katsottu ennakoivan tulevaa väkivaltarikollisuutta. Macdonaldin triadi koostuu lapsuusiän yökastelusta (enureesi), tulipalojen sytyttämisestä ja eläinrääkkäyksestä. Käsite juontaa juurensa John Macdonaldin American Journal of Psychiatryssa vuonna 1963 julkaisemaan tulevan henkirikoksen uhkaa ennakoivia merkkejä käsitelleeseen artikkeliin "The Threat to Kill". Kirjoitus perustui Macdonaldin työhön sadan potilaan parissa Colorado Psychopathic Hospitalissa Denverissä. Potilaat olivat uhanneet väkivallalla, mutta eivät olleet välttämättä harjoittaneet sitä.

Tulevina vuosikymmeninä Macdonaldin triadin käsite saavutti suosiota ja sitä ryhdyttiin tulkitsemaan muun muassa tulevan sarjamurhaamisen indikaattorina. Väkivaltaista käyttäytymistä koskevassa kirjallisuudessa onkin monia viittauksia Macdonaldin triadiin, mutta aihetta koskeva tutkittu tieto on jäänyt puutteelliseksi. Macdonaldin triadin piirteet saattavat olla vakavan lapsuudessa koetun kaltoinkohtelun merkkejä. Väkivaltarikolliset ovat usein tulleet lapsuudessaan kaltoinkohdelluiksi, mikä voi selittää sen, että joidenkin väkivaltarikollisten taustasta ovat nousseet esiin nämä ongelmat.

Vuonna 1966 Hellman ja Blackman tutkivat 84 vangittua rikoksentekijää ja raportoivat positiivisen yhteyden Macdonaldin triadin piirteiden ja tulevan väkivallan välillä. Useat tulevat yritykset tutkimustulosten toistamiseksi ovat epäonnistuneet. Myös John Macdonald itse toi myöhemmin esiin epäilyn triadin validiudesta. Pyrittyään testaamaan omaa hypoteesiaan hän kertoi vuonna 1968 kirjassaan Homicidal Threats, ettei tilastollisesti merkitsevää yhteyttä henkirikollisuuden sekä varhaisen iän tuhopolttojen, eläinrääkkäyksen ja enureesin väliltä löytynyt. 206 seksuaalirikollisen potilasaineistosta tehdyssä tutkimuksessa Massachusetts Treatment Center for Sexual Dangerous Personsissa (Prentky ja Carter, 1984) ei löytynyt vakuuttavaa todistusaineistoa sen ajatuksen tueksi, että Macdonaldin triadi ennustaisi aikuisiän rikollisuutta. Tutkimuksen tekijät kuitenkin huomioivat, että triadin yksittäiset piirteet olivat yleisiä erittäin huonoista kotioloista kärsineillä. Jonathan Pincus kuvasi vuonna 2001 julkaisemassaan murhaajia käsitelleessä kirjassa triadin piirteitä lapsuusiässä koetun kaltoinkohtelun merkeiksi. Onkin mahdollista, että Macdonaldin triadi soveltuisi paremmin käytettäväksi huonojen kotiolojen tai huonojen coping-mekanismien indikaattorina lapsilla.

Merkittävät FBI:n profiloitsijat käsittelivät Macdonaldin triadia kirjassaan Sexual Homicide: Patterns and Motives vuonna 1988. FBI:n tutkimus oli pienimuotoinen eikä siihen sisältynyt vertailuryhmiä. 36 seksuaalimurhaajan aineiston kattaneessa tutkimuksessa Douglas, Burgess ja Ressler kuitenkin huomasivat monen tutkimuksen kohdehenkilöistä ilmentäneen yhtä tai useampaa Macdonaldin triadin piirrettä.